perjantai 6. tammikuuta 2012

Urakan alkuasetelma

Pienen pähkäilyn jälkeen olen päättänyt puitteet leffaurakalle. Katson vuoden 2012 aikana* yhteensä sata elokuvaa, jotka valitsen vapaasti Helsinginsanomien ja American Film instituutin Top 100 -listoilta. Lisäksi katson 12 bonuselokuvaa muiden maiden kuin Suomen ja Amerikan tuotannoista.

Koska elokuviin keskittyvä urakka on jatkumoa kirjaurakalle, on yhtenäisyyden vuoksi hyvä että käytettävissäni on sekä suomalainen että ulkomainen lista. Tässä on se ero, että kirjalistoissa teoksia on listattu ympäri maailmaa, kun taas elokuvalistoissa on äänestetty oman maan parasta elokuvaa. Siksi näen tarpeelliseksi lisätä urakan päälle 12 ylimääräistä elokuvaa tuomaan kansainvälistä väriä. Millä konstilla valitsen nämä 12 on vielä mietinnässä.

Suomalaisten elokuvien katsominen tuskin tarvitsee sen kummempia perusteluita, koska olen itse suomalainen. Amerikkalaista elokuvalistaa perustelen lähinnä sillä, että Hollywood on kuitenkin Hollywood ja elokuvatuotannon keskiössä. Täysin itsekäs ja hieman nolostuttava syy on sitten se, että haluan ymmärtää dialogin lukematta tekstityksiä.

No niin! Nyt kun leffaurakan raamit ovat selvillä, pääsenkin aloittamaan varsinaisen homman. Muutamia elokuvia olenkin jo hankkinut käsiini. Suuri osa listan teoksista on nimensä perusteella minulle täysin tuntemattomia, joten jokainen vinkkaus hyvistä elokuvista tai lapsiperheessä päiväsaikaan katseltaviksi soveliaista elokuvista otetaan mielellään vastaan. Vinkatkaa myös jos huomaatte jonkin listan elokuvan olevan tulossa lähiaikoina televisiosta. Suomennetut nimet kun voivat olla niin hatusta temmattuja, että en älyä hakeutua televisiovastaanottimen äärelle oikeaan aikaan.

Tästä se alkaa.

* muokkaus, luovuin urakan aikaraameista ja jatkan elokuvien katselemista ilman mitään aikataulupaineita.

7 kommenttia:

  1. Hyvä pointti, omat lapset ovat jo aikuisia, mutta Kaurismäen filmit, Hilmanpäivät, Uuno Turhapurot, Pohjantähteet ja muut spedet, ehkä jopa Leningrad comboy eivät minusta sisällä mitään lapsille sopimatonta. Suomalaisissa filmeissä on se paha, että pikkulapset ymmärtävät sanat, amerikkalaiset filmit ovat käyneet tarkan seulan läpi ja esimerkiksi Citizen Kane ei minusta sisällä mitään väkivaltaa, muuta kuin ehkä henkistä. Kummisetä ja Raivo härkä toisen listan alusta eivät varmasti sovi lasten hereillä ollessa katseltavaksi, kuten ei Ilmestyskirja Nyt ja Kauriinmetsästäjä. Amelie, Ohukainen ja Paksukainen -jota en listalla nähnyt sopivat luultavasti, Truffautin filmit, ja Tatit, Tootsie, Toystory ja Laineen Prinsessa Ruusunen sopivat,. Ei-listalla pitäisin Mafiaveljet, Sophien valinnan, jopa Lumikuningattaren ja Tähtien Sodankin, Kellopeliappelsiinin ja muut Kubrickit, mutta Sound of Music ja Taikuri Oz sopivat. Minua ihmetyttää piirrettyjen filmien ja animaatioiden suurelta osin puuttuminen kriitikoiden listalta esim. Wall-E, Ystäväni Totoro (Näkymätön ystävä), Dumbo, Joulupukki ja noitarumpu tai Niko Lentäjän poika ...

    VastaaPoista
  2. Mitä konstia sitten 12 ei-amerikkalaisen-tai-suomalaisen bonuselokuvan valitsemiseen käytätkään, niin tässäpä minun päällimmäiset pari senttiäni ja kuppini kahvia:

    Imdb:n top-250:stä:

    #14: Seitsemän samuraita (Japani 1954) - tunnustan, että minusta tämä oli tylsä ja pidin enemmän parista muusta Kurosawasta (esim. #78:sta eli Rashomonista), mutta tällaiseen urakkaan monen maailman parhaat -listan ykkönen kuuluu, ja haluaisin kuulla, mitä sinä siitä ajattelet!

    #21: Once upon a time in the West (Italia/USA 1968) tai #77: Once upon a time in America (Italia/USA 1984) - voisivat mennä Hollywood-listallekin, mutta ainakin ensimmäinen on kai teknisesti ottaen italiaano. Molemmat ovat suuria suosikkejani, ja West ylivoimaisesti kaikkien aikojen länkkäri. Mutta kumpaakaan en katsoisi lapsen kanssa, ja jälkimmäinen kestää melkein neljä tuntia..

    #52: M (Saksa 1931) - syvälle mieleen painuva, synkkätunnelmainen sarjamurhaajajännäri 30-luvun Saksasta, jota ei ole vaikea katsoa allegoriana eräistäkin tapahtumista. Tunnetaan Suomessa myös nimellä "Kaupunki etsii murhaajaa".

    #68: The Third Man (Englanti 1949) - saattaisin mennä niin pitkälle, että valitsisin Kolmannen miehen kaikkien aikojen parhaaksi film noiriksi (joka on genre, josta pidän paljon). Vaikka se ei siis ole tehty Hollywoodissa, kuten kaikkien film noirien "pitäisi" olla.

    #100: Prinsessa Mononoke / Mononoke Hime (Japani 1997) - ellet ole nähnyt, on tämä ylivoimainen suositukseni 12 elokuvan animaatiovalinnaksi. Ghiblin paras, ja siis, öö, muutenkin ihan paras.

    #190: Taistelu Algeriasta / La battaglia di Algeri (Italia 1966) - takaan häkellyttävän kokemuksen. Todennäköisesti ainoa näkemäni onnistunut elokuva, jossa ollaan terroristien puolella.

    #192: 8½ (Italia 1963) - takaan vielä häkellyttävämmän kokemuksen, toisesta syystä. Paljastamatta sen enempää tiivistän, että minusta tuntui ensimmäisellä katsomiskerralla, että 8½:n jokainen kohtaus oli kommentaari (usein parodia) itsestään. Ehdotonta "maailman parhaat" -urakan listakamaa, vaikkei kaikkien makuun!

    Ja sitten muualta:

    L'atalante (Ranska 1934) - suosittelen katsottavaksi siinä vaiheessa, kun olet urakoinut sopivan määrän Wellesiä ja muuta 40-luvun mustavalko-Hollywoodia. Se on hyvä hetki verrata, mitä parikymmpisenä kuollut Jean Vigo teki Ranskassa jo 1934. Romanttinen draama, jos tyylilajia haetaan, ja otsikko on jokilaiva.

    Tule ja katso / Idi i smotri (Neuvostoliitto 1985) - venäläinen sotaelokuva, joka lienee ahdistavin koskaan näkemäni elokuva. Ja mahdollisesti paras koskaan näkemäni sotaelokuva.

    Nainen on aina nainen (Ranska 1961) - Godardin rakastetuimmat elokuvat lienevät Viimeiseen hengenvetoon ja Bande à part, joita Tarantinon kaksi ensimmäistä elokuvaa muistuttavat enemmän kuin vähän, mutta koska minun listani tapaavat aina sisältää niin paljon synkkiä kuvia, valitsen suositukseksi kepeän komedian Nainen on aina nainen. Se on kerrassaan riemastuttava.

    Panssarilaiva Potemkin (Neuvostoliitto 1925) - jos 12:een mahtuu vain yksi mykkä, niin onhan sen pakko olla Potemkin. Edelleen huikea kokemus, propagandasisällöstään huolimatta erittäin vaikuttava elokuva (ja siis propagandanakin varmasti onnistunut). Tiedäthän, lastenvaunut vierivät portaita alas ja sotilaat tulittavat.

    Aguirre, jumalan viha / Aguirre, der Zorn Gottes (Saksa 1972) - hulluksi tulemisen tiivistys kahteen ja puoleen tuntiin, sijoitettuna lautalle Amazon-virralle vuoteen 1560.

    Picnic at hanging rock (Australia 1975) - menköön listan pohjalle hetken mielijohteesta, kun sattui silmään dvd-hyllyssä, ja minusta tuntuu, että voisit pitää tästä kovastikin. Tämä on Peter Weirin varhaisteos, jäljittelemätön ja selittämätön unenomainen mysteeri 1900-luvun alun kouluretkellä jäljettömiin katoavista tytöistä.

    VastaaPoista
  3. Voisiko 12 bonusleffaa löytyä esim. Kultaisen Palmun, Kultaisen Leijonan tai Kultaisen Karhun voittaneista elokuvista? Palkintoja taidetaan jakaa niin monessa maassa, että jo niistä itsestään saa melkoisen listan.

    Palkintoja tai ei, niin omia ehdotuksiani ei-suomalais-amerikkalaisiksi elokuviksi ovat seuraavat:

    -Once were warriors (Kerran sotureita), Uusi-Seelanti
    -99 frangia, Ranska
    -Kunsten å tenke negativt (Negatiivisen ajattelun taito), Norja
    tai Norjasta myös Elling
    -Herra Bjarnfredarson, Islanti
    -Gegen die Ward (Suoraan seinään),saksalais-turkkilainen
    -Amelie, Ranska


    Ei tullut vielä täyttä tusinaa, mutta voin palailla asiaan. Vaikka kyllähän sinulle on ehdotuksia sadellut.

    VastaaPoista
  4. MTV3leffalta tuli eilen Svengijengi 62, joka on kulttimaineessa, jonka olen nähnyt monesti, mutta en tiedä onko se niin hyvä, katsoin mitä muuta tulee, niin ET, Kauriinmetsästäjä ainakin ovat rotaatiossa ja joitain muita, jotka voivat olla merkityksellisiä listojen suhteen, aiemmin mainitut kolmasmies, ja Panssarilaiva Potemkin ovat varmasti katsomisen arvoisia.

    VastaaPoista
  5. En jaksa ihan sanasta sanaan lukea mitä muut ovat kirjoittaneet kun on niin kamalan pitkiä kirjoituksia, mutta toivottavasti joku on jo huomauttanut, että kai aiot katsoa VÄHINTÄÄN yhden Bollywood-leffan?
    Ja vähintään yksi joka maanosasta? Sitä en sitten osaa sanoa miten ne sieltä valitsisi.

    VastaaPoista
  6. Tästä voisi myös ottaa vinkkiä niihin ulkomaalaisiin leffoihin. Eli oscar-voittajia nämäkin:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Parhaan_vieraskielisen_elokuvan_Oscar-palkinto
    Sieltä voisi poimia ainakin joitain niin, että yrittäisi katsoa mahdollisimman eri maanosista.

    VastaaPoista
  7. Heips! Löysin blogisi vasta nyt, mutta heitän pari hyvää vieraskielistä leffaa ehdolle.

    Mar Adentro (=The sea inside), Espanja
    Voitti 2004 parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon ja upposi ainakin minuun täysillä.

    Il y a longtemps que je t'aime (=I've loved you so long), Ranksa
    Kristin Scott Thomasin mahtava roolityö, juoni mielenkiintoinen. Jos pidät enemmän kirjoista, kannattaa ehkä lukea se ensin...

    -EndorphinAddict

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!