Kuka lähettää salaperäisiä valkoisia ruusuja kirjalija Arvo Helavallalle tämän jokaisena syntymäpäivänä? Kuka on tämä salainen ihailija, ja miksi ruusuja ei enää saavukaan kirjailijan 50-vuotissyntymäpäivänä?
Valkoiset ruusut on kurkistus 1900-luvun alun kaupunkilaisväen seurusteluelämään ja ns. pelimiesten elämäntapaan. Esiaviollista seksiä ja yhdenyönjuttuja on ollut jo ennen 1960-lukua vapaan rakkauden sanomineen. Elokuvassa annetaan huomiota myös syntyvyyden säännöstelylle ja aviottomille lapsille. Kun ottaa huomioon elokuvan ilmestymisvuoden, on pakko pitää tätä ajatuksia nostatavana ja yhteiskuntaa ja keskustelua herättelevänä.
Nämä Tauno Palon viikset ja hiusmalli muistuttivat minusta kovasti eräästä tunnetusta rakkauselokuvasta tutun Clark Gablen tyyliä.
Alla olevassa kuvassa viikset eivät näy yhtä hyvin, mutta verratkaapa.
Elokuva oli positiivinen yllätys. Tarina etenee mukavasti, kerrontatapa vetää mukaansa ja näyttelijät tekevät työnsä hyvin ja uskottavasti. Joskin alussa Helena Kara näyttää vähän turhan vanhalta teinitytöksi. Tapahtumapaikoista näyttelijän kotitalo on paras. Mahtavat suuret ikkunat ovissa. Komean näköistä!
INFOLOOTA
Valkoiset ruusut
Ohjaus:
Hannu Leminen
Pääosissa:
Tauno Palo
Helena Kara
Ilmestynyt 1943
HS:n sija 57
Kuva wikipediasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!