keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kirjabloggaaja Snapchatissa @Raisaraisanen

Joko sinä snäppäät? Ketä Snapchatissa kannattaa seurata? Miten löydän kivoja seurattavia? Miten Snapchatissa saa itselle seuraajia? Millaista sisältöä sinne voi laittaa? Miten kirjabloggaaja voi käyttää snäppiä? Seuraa minua @Raisaraisanen.

Minä olen käyttänyt nyt Snapchat-sovellusta muutaman viikon ajan. Uutena snäppääjänä suuri haaste on ollut mielenkiintoisten seurattavien löytäminen. Snapchatissa ei käytetä hastageja, ei ole samoista aiheista kiinnostuneiden ryhmiä eikä edes käyttäjäprofiilia, jossa voisi esitellä itsensä ja kertoa millaisista aiheista snäppäilee. Seurattavien löytymisessä onkin auttanut google ja muiden snäppääjien suositukset. Hyvä lista aloittaa seurattavien etsiminen on tämä. Oma ehdoton suosikkini listalta on Anssi Kela. Hän on ottanut homman haltuun täydellisesti omintakeisella ja toimivalla tyylillään. Anssi Kelan snäppejä on parhaimmillaan katsonut yli 10 000 seuraajaa, siitäkin huolimatta että Anssi ei räpytä snäpeissään laisinkaan silmiään...

Mikä idea Snapchatissa oikein on? Lyhyesti selitettynä kyseessä on minikokoinen vlog. Kännykällä kuvataan ja videoidaan lyhyitä pätkiä, jotka ovat muiden katsottavissa 24 tunnin ajan. Pätkissä voi vaikkapa esitellä omaa elämäänsä, puuhiaan, tehdä havaintoja ympäristöstään tai pohtia syntyjä syviä. Minulta on kysytty, mitä järkeä on tehdä moisia videoita, kun ne pian katoavat. Siinäpä se taika juuri piileekin. Kun tuotokset ovat näkyvillä vain hetken, on kynnys niiden tekemiseen matala. Ei tarvitse harjata tukkaa, ei meikata, ei siivota eikä miettiä sanomisiaan ihan viimeisen päälle. Ei haittaa vaikka sanoisi jotain tyhmää, sillä siitä ei jää todistusaineistoa luurangoiksi kaappiin. Rekrytoija ei voi 10 vuotta vanhan pätkän perusteella jättää kutsumatta työhaastatteluun eikä sokkotreffiseuralainen näe ennakolta millainen takkutukka kotilookki on. Jos siis keksii hauskan jutun, voi siitä tehdä snäpin ilman pitkiä esivalmisteluja ja tarkkaan harkittua käsikirjoitusta. Blogissa, Facebookissa, Twitterissä, Youtubessa ja Instagramissa kuvat, videot ja kirjoitukset säilyvät kunnes itse joskus jotain poistat. Niiden kanssa pitää siis miettiä paljon tarkempaan mitä ja miten sanoo.

Miten kirjabloggaaja voi viedä kirja-aiheet snapchattiin? Kirjoja voi käsitellä snäpeissä monella tapaa. Voi esimerkiksi esitellä kirjaostoksiaan tai kirjastolöytöjä. Voi näyttää kirjahyllynsä ja lempikirjansa, lukunurkkansa, kirjanmerkkinsä tai sen lemmikkieläimen, joka koettaa estää lukemisen tulemalla nukkumaan kirjan päälle. Voi kertoa päällimmäiset ajatukset ja tunteet tuoreeltaan takakannen sulkeuduttua tai seurata lukumaratoonin edistymistä. Ja jos osallistuu kirjamessuille, voi sieltä snäpätä kaikesta mitä näkee. Kirja-aiheet eivät siis hevillä lopu.

Yhteen aiheeseen keskittyminen rajoittaa kuitenkin liiaksi snapchatin mahdollisuuksia. Parasta seurattavaa ovatkin mielestäni sellaiset snäppääjät, jotka kuvaavat päivittäisiä juttujaan päiväkirjatyyliin. Minuakaan seuraamalla ei näe pelkkiä kirjajuttuja vaan saa katsauksen siitä, mitä milloinkin puuhaan. Toisinaan kokkailen ja jaan reseptejä, askartelen, luen, reissaan, tapaan kavereita ja möllötän sohvalla. Kaikesta saa snäpin. Joskus niitä syntyy ajantappamisen vuoksi tylsyydessä. Joskus taiteellinen puoleni pääsee valloilleen ja piirtelen hassuja juttuja. Sovelluksen tarjoamat mahdollisuudet ovat laajat.

Yksityisten ihmisten snäppien lisäksi muutamissa työyhteisöissä on älytty snäppäämisen idea. On mukava päästä kuin varkain kurkkaamaan kulisseihin snapchatin avulla. Esimerkiksi Verohallinto on snäppäämällä paljastanut, että harmaasta luotaantyöntävästä kylmästä virastosta löytyy huumorintajuista ja iloista väkeä. YleX snäppää ahkerasti ja tarjoaa mahdollisuuden nähdä, mitä studiossa tapahtuu biisien aikana. BuzzFeed:n snäpistä huolehtii joka päivä eri työntekijä, joten aina on luvassa jotain uutta ja jännää. Arvelen, että tulevaisuudessa työnhakijat käyvät snapchatissa tutustumassa potentiaalisiin työpaikkoihin miettiessään urasuunnitelmiaan ja hakemuksen lähettämistä.

Myös kirjastoissa, kirjakaupoissa ja kustantamoissa olisi varmasti joka päivä jotain snäpättävää. Snapchat on nouseva trendi ja nyt kannattaisikin hypätä mukaan aallonharjalle jo tässä vaiheessa. Toistaiseksi snapchat on erityisesti nuorten suosiossa, joten kyseessä on hyvä viestintäkanava nuorison tavoittamiseen. Käyttö laajenee vauhdilla myös muissa ikäryhmissä. Jos sovelluksen käyttööntotto arveluttaa niin muista tämä: lähetetyt snäpit häviävät vuorokauden kuluttua, joten voit rauhassa pöljäillä ja opetella käyttöä.

Joko olet snapchatissa? Mikä on nikkisi? Ketä seuraat? Jätä vinkkisi kommentteihin. Löydän mielelläni uusia seurattavia, joten ilmianna itsesi ja suosittele mielenkiintoisia tai hauskoja snäppääjiä. Blogin hengen mukaisesti erityisesti kirjallisuuteen liittyvät snäppärit kiinnostavat. Joko löytyy snäppääviä kirjastoja? Suomeksi ja englanniksi!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kirjankansirunoutta

Ystäväni linkasi minulle vinkin Mikkelin kaupunginkirjaston sivuilta, koska tulin siitä kuulemma mieleen. Kirjaston sivuilla kerrotaan kirjankansirunoudesta. Homman ideana on koota kirjojen selkämyksistä runoja. Tämähän on suorastaan nerokasta!

Kirjastoista löytyy loputtomasti mahdollisuuksia sisäisen runoilijan vapauttamiseksi. Oman kirjahyllyn äärellä pitää jo vähän käyttää mielikuvitusta. Tämä runo syntyi kuitenkin noin minuutissa.


Ihmisyys

Ihminen, vapaus.
Sielun pitkä pimeä teehetki.
Vieraan turva. Ensimmäinen yhteys.
Pelon valtakunta.

Runoanalyysiä voi tehdä postauksen kommenttiosioon. Odotan mielenkiinnolla!

Kirjankansirunous ei ole uusi juttu. Runoja voi löytää Instagramista ja blogeista. Lumiomena-blogissa kirjankansirunoiluun haastettiin jo vuonna 2012. Nyt muutama vuosi myöhemmin minä haastan mukaan kaikki, keneltä tämä hauska juttu meni edellisellä kerralla ohi tai jotka eivät saa tarpeekseen runoilusta! Minkälaisia runoja sinun kirjahyllystäsi löytyy? Päästä luovuus valloilleen ja löydä oma sisäinen runoilijasi.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Hirmurykmentti, Terry Pratchett

100 kirjan lukuhaaste alkoi vuonna 2011, koska tarvitsin vaihtelua. Olin vuoden 2010 aikana lukenut lähes pelkästään Terry Pratchettia. Vaikka hän onkin yksi lempikirjailijoistani, olin tullut siihen pisteeseen jossa kirjaston hyllyssä oli tarjolla vain jo kertaalleen tai pariinkin kertaan luettuja teoksia jo tutuiksi käyneine seikkailuineen. Koetin vilkuilla muitakin hyllyjä, mutta en tiennyt mitä lainata. En halunnut päätyä huonon kirjan pariin. Mistä voisin tietää mikä kirja on varmasti hyvä ja lukemiseen käytetyn ajan arvoinen?

Sadan kirjan haaste oli vastaus kysymyksiini. Sekä suomalaiset että britit olivat koostaneet äänestykseen perustuvat listat sadasta sellaisesta kirjasta, jotka jokaisen tulisi elämänsä aikana lukea. Tiesin heti, että tässä on ajatusta. Äänestys parhaista kirjoista! Vihdoinkin tiesin, mihin kirjaan tarttua.

Runsaat neljä vuotta myöhemmin kävelin muina miehinä kirjastossa fantasia-hyllyn ohi. Silmääni pisti Hirmurykmentti-niminen teos. Voisiko olla? Pratchetti, jota en ole vielä lukenut! Aika oli kypsä ja hetki oikea. Sain jälleen sukeltaa mukaan Kiekkomaailmaan!

Kiekkomaailma

Kansikuvan tapahtumat sijoittuvat
kirjan loppupuolelle
.

Terry Pratchettin humoristiset tarinat sijoittuvat Kiekkomaailmaan. Kiekkomaailma on neljän norsun kannattalema kiekko. Norsut seisovat avaruuden halki matkaavan kilpikonnan selässä. Missä järjestyksessä Kiekkomaailmaan sijoittuvat tarinat tulisi lukea? Kirjoissa on eri päähenkilöitä, mutta joku joka toisessa kirjassa on pääosassa vilahtaa jossain toisessa kirjassa pienemmässä roolissa. Jos haluaa pysyä kärryillä siitä kuka on kuka, ja missä mennään, kannattaa lukujärjestystä vähän harkita. Vinkkiä voi katsoa tällaisesta kaaviosta. Suuri osa teoksista toimii myös irrallisina ja ne imevät mukaansa vaikka ei olisi lukenut aikaisempia osia. Lukemisjärjestyksellä on väliä vain jos haluaa huomata ja ymmärtää kaikki viittaukset tai seurata joidenkin henkilöhahmojen kehittymistä oikeassa järjestyksessä.

Hirmurykmentti on löysähkösti jatkoa Vartijat-sarjaan. Käytännössä kirjassa ei ole muuta yhteyttä vartijoihin, kuin vartijoiden päällikön osallistuminen tapahtumien kulkuun takavasemmalta. Vartijat ovat tässä niin pienessä roolissa, että kirjan voi aivan hyvin lukea ilman aikaisempien osien lukemista. Ihkaensimmäiseksi kosketukseksi Pratchettin tuotantoon en tätä kuitenkaan suosittele. Kirjassa ei esimerkiksi selitetä alleviivaten, että KUKA PUHUU CAPSLOCK PÄÄLLÄ.

Terry Pratchett antaa ajattelemisen aihetta ja kirjat ovat täynnä kritiikkiä ja huomioita maailmanmenosta. Yleisiä teemoja ovat erilaisuus ja toimiminen oikein, vaikka se vaatisikin nousemista auktoriteetteja vastaan. Hirmurykmentissä korostuu uskonnon ja uskomisen kritiikki, sotimisen turhanpäiväisyys ja sukupuolten tasa-arvo. Kerronta on nokkelaa ja oivaltavaa. Sivut tihkuvat sarkasmia ja usein myös mustaa huumoria.

Lempikirjailijani


Terry Pratchett on ehdottomasti lempikirjailijoitani. Joku saattaisi väittää, että tällaisten fantasiamaailmaan sijoittuvien kirjojen lukeminen olisi lapsellista. Pöh, sanon minä. Pratchetilla on erikseen lapsille suunnattuja kirjoja, mutta olen kyllä lukenut niitäkin. Aikuisille suunnatuissa teoksissa on paljon sellaista, joka lapsilta menisi kokonaan ohi ja sellaista mikä voisi olla epäsopivaa luettavaa. Seksiä ei kirjoissa ole, mutta kapakoissa ja majataloissa luuhaamista kyllä. Kiekkomaailman keskus, Ankh-Morpork, ei ole mikään kaunis ja hyvämaineinen kaupunki.

Viihdyn Kiekkomaailman seikkailujen parissa. Toivon, että Terry Pratchett pystyy työskentelemään kirjailijana vielä pitkään. Hänen työtään on jo vuosia haitannut Alzheimerin tauti, jonka vuoksi hän on muun muassa unohtanut miten kymmensormijärjestelmällä kirjoitetaan. Sittemmin hänellä onkin ollut apunaan assistentti, joka hoitaa kirjoittamisen saneluiden perusteella. Pitkää ikää ja elinvoimaa sinulle Terry!



tiistai 11. marraskuuta 2014

Mitä sanoja käytän blogissa?

Hetken mielijohteesta päätin kokeilla, millainen sanapilvi syntyy syöttämällä blogin linkki Wordle-palveluun. Tulenko tästä kuvasta hullua hurskaamaksi? Käytän aivan liian paljon täytesanoja myös ja siis!


Seuraavassa postauksessa pitääkin ottaa käyttöön jotain aivan uusia sanoja ja keksiä hienoja erikoisia tapoja ilmaista itseäni! Tarvitaan lisää synonyymejä sanoille kirja ja lukeminen.