Klassikkokirjojen, vai pitäisikö sanoa must read -kirjojen luku-urakka on minusta ollut ihana. Mukana on todellisia helmiä ja mahtavia lukukokemuksia. Olen aina innoissani, jos joku tarttuu näihin minulle niin tutuiksi käyneisiin kirjoihin.
Nyt on kenellä tahansa mahdollisuus osallistua Demin lukupiiriin, jossa luetaan sataa klassikkokirjaa KSML:n listan mukaan. Demi on toki nuorille tarkoitettu sivusto, mutta kyllähän sekaan mahtuu jokunen ikinuorikin.
Suosittelen!
perjantai 4. lokakuuta 2013
torstai 10. tammikuuta 2013
39. Star Wars (1977)
Olen ihan oikeasti tavannut ihmisiä, jotka eivät ole nähneet Star Warsia. Eikö ole uskomatonta? Itsehän olen varmasti nähnyt tämän ensimmäisen kerran jo kun en edes osannut lukea tekstityksiä itse. Eihän se mitään haitannut, sillä R2D2 ja C3PO kyllä viihdyttivät riittävästi, vaikkei juonessa pysynytkään mukana.
Miksi elokuvan katsominen tuli pitkästä aikaa ajankohtaiseksi? Meillä on Joulun jälkeen pelattu todella paljon Star Wars -versiota Angry Birds -pelistä. Tuttu musiikki ja valosapelin humina ajoivat minut siihen pisteeseen, että oli ihan pakko katsoa alkuperäinen leffakin. Vihaiset linnut ja Tähtien sota käyvät muuten todella hyvin yhteen.
Tuttu kohtaus elokuvasta taipuu Vihaisten lintujen avulla tällaiseksi.
Olin aikaisemmin jo painiskellut vanhemmuuden suurimman vaikeuden kanssa: Pitääkö jälkipolvelle näyttää Star Warssit alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä vai tarinan mukaan kronologisessa järjestyksessä? Nyt ongelma ratkesi kuin itsestään, ja aloitimme tästä ensimmäisestä eli neljännestä osasta. Tyttäreni on tosin niin pieni, ettei varmasti pian muista tästä kokemuksesta mitään ja voimme palata ongelman pariin myöhemmin uudestaan.
Star Wars on niin vahvasti oma juttunsa, että on tavallaan hassua nähdä se listalla muiden elokuvien joukossa. Onhan kyseessä jotain paljon suurempaa. Miten tätä voi edes arvostella elokuvana, kun tähän liittyy niin paljon nostalgiaa ja suuria tunteita, että viiden tähden arvosteluasteikolla olisi pakko antaa vähintään kuusi tähteä?
INFOLOOTA
Star Wars The New Hope / Tähtien sota, Uusi Toivo
Ohjaus:
George Lucas
Pääosissa:
Mark Hamill
Harrison Ford
Carrie Fisher
AFI:n sija 13.
IMDb:n sija 16.
IMDb:n arvio 8.8
Kuva Wikipediasta
Miksi elokuvan katsominen tuli pitkästä aikaa ajankohtaiseksi? Meillä on Joulun jälkeen pelattu todella paljon Star Wars -versiota Angry Birds -pelistä. Tuttu musiikki ja valosapelin humina ajoivat minut siihen pisteeseen, että oli ihan pakko katsoa alkuperäinen leffakin. Vihaiset linnut ja Tähtien sota käyvät muuten todella hyvin yhteen.
Tuttu kohtaus elokuvasta taipuu Vihaisten lintujen avulla tällaiseksi.
Olin aikaisemmin jo painiskellut vanhemmuuden suurimman vaikeuden kanssa: Pitääkö jälkipolvelle näyttää Star Warssit alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä vai tarinan mukaan kronologisessa järjestyksessä? Nyt ongelma ratkesi kuin itsestään, ja aloitimme tästä ensimmäisestä eli neljännestä osasta. Tyttäreni on tosin niin pieni, ettei varmasti pian muista tästä kokemuksesta mitään ja voimme palata ongelman pariin myöhemmin uudestaan.
Star Wars on niin vahvasti oma juttunsa, että on tavallaan hassua nähdä se listalla muiden elokuvien joukossa. Onhan kyseessä jotain paljon suurempaa. Miten tätä voi edes arvostella elokuvana, kun tähän liittyy niin paljon nostalgiaa ja suuria tunteita, että viiden tähden arvosteluasteikolla olisi pakko antaa vähintään kuusi tähteä?
INFOLOOTA
Star Wars The New Hope / Tähtien sota, Uusi Toivo
Ohjaus:
George Lucas
Pääosissa:
Mark Hamill
Harrison Ford
Carrie Fisher
AFI:n sija 13.
IMDb:n sija 16.
IMDb:n arvio 8.8
Kuva Wikipediasta
perjantai 4. tammikuuta 2013
Salaperäinen veitsi, Philip Pullman
Salaperäinen veitsi on toinen osa Philip Pulmanin Universumin tomu -trilogiassa. Luin ensimmäisen osan eli Kultaisen kompassin vähän toista kuukautta sitten.
Miksi päätin jatkaa lukukokemusta jatko-osiin? Ensinnäkin tarina jäi ensimmäisessä kirjassa aivan kesken ja olen utelias tietämään miten jatkossa käy. Toiseksi brittien klassikkolistalla kehotettiin lukemaan His Dark Materials eli koko trilogia, ei vain ensimmäistä osaa. Näissä kahdessa seikassa oli ihan riittävästi syytä tarttua kakkososaan. Varsinkin kun se lähes hyppäsi kirjaston hyllystä syliini.
Ensimmäisen osan kanssa petyin suomennokseen ja totesin lukevani jatko-osat alkuperäiskielellä. Nyt harmittelen, että en pysynyt päätöksessäni. Suomennos on aivan kaamea. Eniten minua tökkii jatkuva futuurin käyttö. Suomen kielessä kun ei futuuria ole vaan tulevat tapahtumat ilmaistaan preesenssissä. Toki voi olla poikkeuksia, jos kerronnan kannalta asian selkeydellä on suuri alleviivattavan tärkeä merkitys. Tässä käännöksessä vain valitettavasti "tulee tapahtumaan" -muotoista futuuria käytetään ihan turhaan ja jatkuvasti. Suoraan sanatarkasti englannista kääntäminen paistaa läpi häiritsevästi. Voin olla mielestänne turhan nipottaja, mutta lukunautintoni kärsi suomennoksen kourissa pahasti.
Nyt edessä onkin dilemma. Nappaanko tiistaina kirjastoreissulla kolmannen osan suomeksi käännetyn version, jonka tiedän odottavan minua hyllyssä vai koetanko metsästää alkuperäisversiota? Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa ja puolensa.
Sitten itse kirjan sisältöön. Tarina jatkuu siitä mihin se jäi. Ensimmäisen osan fantasiaelementtejä karisee kuitenkin pois aika paljon, sillä tässä vaiheessa tarina siirtyy tähän meidän omaan ulottuvuuteemme. Mukaan tulee uusia hahmoja ja jotkin ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksia. Lopulta kuitenkin pakka on ihan yhtä levällään kuin ensimmäisenkin kirjan jälkeen. Uskonkin vakaasti, että trilogian mahdollisen nerouden älyää vasta, kun on lukenut kaikki osat ja tarinan koko kaari on selvillä. Siksi minulla onkin hinku päästä viimeisen osan kimppuun.
Miksi päätin jatkaa lukukokemusta jatko-osiin? Ensinnäkin tarina jäi ensimmäisessä kirjassa aivan kesken ja olen utelias tietämään miten jatkossa käy. Toiseksi brittien klassikkolistalla kehotettiin lukemaan His Dark Materials eli koko trilogia, ei vain ensimmäistä osaa. Näissä kahdessa seikassa oli ihan riittävästi syytä tarttua kakkososaan. Varsinkin kun se lähes hyppäsi kirjaston hyllystä syliini.
Ensimmäisen osan kanssa petyin suomennokseen ja totesin lukevani jatko-osat alkuperäiskielellä. Nyt harmittelen, että en pysynyt päätöksessäni. Suomennos on aivan kaamea. Eniten minua tökkii jatkuva futuurin käyttö. Suomen kielessä kun ei futuuria ole vaan tulevat tapahtumat ilmaistaan preesenssissä. Toki voi olla poikkeuksia, jos kerronnan kannalta asian selkeydellä on suuri alleviivattavan tärkeä merkitys. Tässä käännöksessä vain valitettavasti "tulee tapahtumaan" -muotoista futuuria käytetään ihan turhaan ja jatkuvasti. Suoraan sanatarkasti englannista kääntäminen paistaa läpi häiritsevästi. Voin olla mielestänne turhan nipottaja, mutta lukunautintoni kärsi suomennoksen kourissa pahasti.
Nyt edessä onkin dilemma. Nappaanko tiistaina kirjastoreissulla kolmannen osan suomeksi käännetyn version, jonka tiedän odottavan minua hyllyssä vai koetanko metsästää alkuperäisversiota? Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa ja puolensa.
Sitten itse kirjan sisältöön. Tarina jatkuu siitä mihin se jäi. Ensimmäisen osan fantasiaelementtejä karisee kuitenkin pois aika paljon, sillä tässä vaiheessa tarina siirtyy tähän meidän omaan ulottuvuuteemme. Mukaan tulee uusia hahmoja ja jotkin ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksia. Lopulta kuitenkin pakka on ihan yhtä levällään kuin ensimmäisenkin kirjan jälkeen. Uskonkin vakaasti, että trilogian mahdollisen nerouden älyää vasta, kun on lukenut kaikki osat ja tarinan koko kaari on selvillä. Siksi minulla onkin hinku päästä viimeisen osan kimppuun.
"Tai Will näki sen ainakin joistakin kulmista. Näytti siltä, kuin joku olisi leikannut ilmasta palan noin kahden metrin päästä tien reunasta: pala oli kutakuinkin neliön muotoinen, ja sen läpimitta oli alle metrin. Jos katsoja oli palan tasalla ja suoraan sitä päin pala oli melkein huomaamaton, ja takaa se oli täysin näkymätön. Paikan saattoi havaita vain kadun puoleiselta sivulta, eikä helposti sieltäkään, koska palan läpi näkyi vain täsmälleen samaa kuin sen edessä tällä puolen: katulampun valaisema nurmikkokaistale."
torstai 3. tammikuuta 2013
Parhaat elokuvat Guardian-lehden lukijaäänestyksessä
Jipii! Nyt vihdoin löysin ihan passelin listan liitettäväksi leffaurakkaani. Jo viime vuonna koetin etsiä listaa muista kuin Hollywood-elokuvista, mutta silloin tämä jäi huomaamatta. Ajattelin katsoa tältä listalta ne 12 elokuvaa, jotka lupasin katsoa suomalaisten ja amerikkalaisten elokuvien lisäksi.
Kyseessä on Top 40 -lista, joka on muodostettu lukijaäänestyksen perusteella. Siis samalla tavalla kuin urakassa mukana oleva HS:n Top 100 -lista. Passaa siis minulle kuin nenä päähän.
Joitakin elokuvia olen listalta jo nähnyt, ja joitaki minulle on ehditty jo suositellakin. Jos en muuta tavoitetta vuodelle 2013 elokuvien saralta itselleni aseta, niin ainakin 12 elokuvan katsominen tältä listalta on riittävän realistinen pyrkimys.
Kyseessä on Top 40 -lista, joka on muodostettu lukijaäänestyksen perusteella. Siis samalla tavalla kuin urakassa mukana oleva HS:n Top 100 -lista. Passaa siis minulle kuin nenä päähän.
Joitakin elokuvia olen listalta jo nähnyt, ja joitaki minulle on ehditty jo suositellakin. Jos en muuta tavoitetta vuodelle 2013 elokuvien saralta itselleni aseta, niin ainakin 12 elokuvan katsominen tältä listalta on riittävän realistinen pyrkimys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)