torstai 24. maaliskuuta 2011

Mitä missä milloin miksi kuka?

Paula heitti minua tällä kyssärihaasteella. Haaste on kiertänyt ympäri blogeja, joten kaikki muut ovatkin jo tähän varmaan vastanneet. Tässäpä siis nämä minunkin vastaukseni. Jottein mene kovin filosofiseksi, sidon vastaukset tähän blogiin!


Kuka?
Lukutoukka, joka heräilee pitkästä horroksesta takaisin kirjojen pariin. 8-12 ikähaarukassa luin kirjoja satamäärin. Yläasteelle siirtyessä lukeminen väheni hieman, lukioon mennessä loppui lähes kokonaan. Aina muka niin kiire kiire kiire muiden juttujen kanssa. Nyt kun olen päässyt taas kirjan syrjään kiinni en luovu tästä enää koskaan!

Mitä?
Klassikkokirjoja. Juonta, aihetta, miljöötä, henkilöitä, kirjoitustyyliä sun muuta. Olen erittäin herkkä spoilereille, enkä itse lue edes kirjan takakantta ennen itse kirjaa. Siksi koetan pitää omatkin kirjoitukseni mahdollisimman vähän paljastavina. Anteeksi vain kirjaesitelmää varten materiaalia googlailevat koululaiset, mutta täältä ette mitään löydä.


Missä?
Kirjaurakka-blogissa, Facebookissa ja kavereitten kanssa. Samalla vähän muittekin blogeissa. Kotona mies saa spoilerilliset arvostelut ja ajantasaiset kommentit tuoreeltaan.


Millä?
Intomielellä ja lähes aina ennakkoluulottomalla asenteella sekä suurella nautinnolla. Kotona, kahvilassa, autossa, junassa, kylässä, saunassa. Odotan kesää ja riippumattoa.


Milloin?
Illalla nukkumaan mennessä. Aamulla kahvin kera. Päiväunien aikaan. Aina kun on mahdollista.


Mitä mielessä nyt?
Kävi kirjastoreissulla hyvä tuuri ja nyt on monta kirjaa jonossa. Tuskin maltan odottaa niihin tarttumista. Nyt kuitenkin suuri väsy ja päällimmäisenä mielessä uni!

7 kommenttia:

  1. Miltä muuten on tähän mennessä tuntunut lukea pelkästään noita klassikkostatuksen saaneita kirjoja? Onko ollut epätoivonhetkiä? Toisaalta onhan noissa vara valita, ei kaikki tietenkään ole sitä samaa paksua tiiliskiveä käsittämättömillä lauserakenteilla varustettuna. Mutta tekisikö välillä mieli lukea "vapaasti" jotain muuta?:) Minusta tuntuu, että itse tarvitsen sen 4-5 kirjaa klassikoiden välille, että jaksan taas innostua.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kysymys, Sonja! Klassikoissa kyllä on mistä valita, on uutta ja vanhaa, lapsille ja aikuisille jne. Minulla itselläni vain, kun olen täysin fiilislukija, olisi hankala pidättäytyä listassa. Miten on, Raisa? :-)

    VastaaPoista
  3. No sepäs tässä onkin niin ovelaa, että kirjan täytyy olla aika hyvä, jotta se onnistuu jäämään riittävän monen ihmisen mieleen päästäkseen klassikkolistalle. Periaatteessa siis jokaikisen kirjan, mihin tänä vuonna tartun pitäisi olla täyttä timanttia.

    Yhtään tiiliskiveä oudoilla lauserakenteilla ei ole vielä tullut vastaan. Ehkä ne ovat sitten ne venäläiset klassikot? Raportoin heti kun pääsen sinne asti. Epätoivon hetkiä on ollut ainoastaan Lumen tajun kanssa, joka jostain syystä ei minuun uponnut. Toinen "ei kovin häävi" on tuo Yöllisen koiran merkillinen tapaus. Kolmas outo oli Liisa ihmemaassa, koska Liisa oli niin ärsyttävä kersa. Muuten jokainen näistä kirjoista on ollut omalla tavallaan mahtava ja olen todella todella onnellinen että otin tämän urakan tälle vuodelle. Siistiä!

    Jos jotain olen oppinut, niin heittämään ennakkoluulot syrjään. Moni teos on osoittautunut mainettaan ja nimeään mainiommaksi. Nytpä kysymys kuuluukin, että miten saisin innostettua muutkin tarttumaan näihin mahtaviin kirjoihin? Vielä odotan sitä ensimmäistä blogikommenttia, jossa jok kertoo tarttuneensa kirjaan minun kirjoitukseni vuoksi ja tykänneensä :)

    VastaaPoista
  4. Venäläiset klassikot -ennakkoluulo joutaa myös heittää harakoille. Kokeilepas!

    Mulle Volter Kilven Alastalon salissa on ollut sellainen tiiliskivi, jota en ole jaksanut lukea kunnolla loppuun. Kuului joskus opintoihin. Buuh. Moni tykkää, minä en.

    Tavallaanhan tämä klassikkourakka on sellanen fiilislukijankin juttu! On paljon, mistä valita.

    VastaaPoista
  5. Anteeksi, jos seuraava kommenttini vaikuttaa besserwisseroinnilta, koska sellaiseksi se ei ole tarkoitettu. Olen vain pohtinut paljon sanan "klassikko" sisältöä. Wikipedia määrittelee sen näin:

    "Klassikko on arvostettu ja esimerkillinen teos miltä tahansa taiteen tai tieteen alueelta. Klassikon asemaan teos ei nouse kovinkaan helposti, vaan siihen voi mennä vuosikymmeniä. Klassikoksi nouseminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi pitkän ajan kulumista.(kenen mukaan?)

    Klassikkoteoksessa tiivistyy jotain olennaista kulttuurista. Se kantaa mukanaan asenteita, arvostuksia ja maailmankatsomuksellisia periaatteita, ja sillä on usein kielellinen vaikutus eli ihmiset käyttävät esimerkiksi puheessaan lainauksia teoksesta."

    Raisa lukee kirjoja kahden lehden listalta, joilla on kirjoja, jotka lehtien mukaan jokaisen pitäisi olla lukenut. Mainittiinko niiden kaikkien olevan klassikoita?

    Kuinka pian kirjasta voi tulla klassikko? Onko Harry Potter-sarja jo sitä? Epäilemättä siihen asemaan se ainakin nousee seuraavien vuosikymmenien kuluessa.

    Lastenkirjaklassikko on minusta kirja, jota on luettu monessa sukupolvessa. Esimerkiksi Tiitiäisen satupuu olisi voitu lukea jo minulle tai ainakin pikkuveljelleni (ilmestynyt 1956, jolloin olin 8-vuotias ja luin Pikku prinsessa-klassikon), minä luin sen lapsilleni ja sitä luetaan lapseni lapsille.

    Puhumattakaan vuonna 1900 ilmestyneestä Ozin velhosta, jonka ilmestyessä minun isoäitini oli 6-vuotias ja hänelle olisi voitu lukea se, jos hänen vanhempansa olisivat osanneet lukea.. Mummo olisi myöhemmin voinut lukea sen 1922 syntyneelle äidilleni, joka olisi voinut lukea sen minulle... Nuo kolme sukupolvea ovat tämän kirjan suhteen pelkkää jossittelua, koska kirja suomennettiin syystä tai toisesta vasta 1977 ja minä tutustuin siihen vuonna 1981, jolloin luin sen 5-vuotiaalle pojalleni ja samanikäisenä tämän pojan tyttärelle.

    Sekä suomalaisella että brittiläisellä listalla on paljon klassikoita, mutta myös paljon kirjoja, jotka minusta ovat tärkeitä olematta klassikoita. Nekin ovat varmasti lukemisen arvoisia ja pyrin lukemaan kaikki, mitkä Raisa tässä mainitsee. Viimeistään kesälomalla :D

    VastaaPoista
  6. Itse käytän tätä klassikko-sanaa ihan vain sillä, että se on nopeampaa ja ytimekkäämpää, kuin sanoa esimerkiksi "kirja, joka on jommalla kummalla luku-urakkani listalla". Toki erotan oikeat klassikot näistä listoista.

    Minulle klassikko on jokin vanha ja niin kuuluisa kirja, että pakostikin kaikkien pitäisi se tietää ainakin nimeltä. Tageissa olenkin jotkut kirjat asettanut tähän klassikko-kategoriaan. Kotiopettajattaren romaani ei klassikoksi päässyt, koska en ollut koskaan aikaisemmin siitä kuullutkaan. Täällä siis klassikko on ihan subjektiivinen käsite :D

    VastaaPoista
  7. Pitää vielä puuttua tähän 'klassikko'-sanan repimiseen. 'Klassikko' oli ajankohtainen urheilussa noin kuukausi sitten, kun Helsingissä pelattiin Olympiastadionilla jääkiekko-ottelu nimeltä Talviklassikko (käännetty suoraan englannista NHL-piireistä, Winter Classic). Jokainen voi nyt itsekseen miettiä, onko suomennettu nimi osuva. Ehkä se ainakin sitoo ottelun juuri tuonne NHL-pelien sarjaan?

    Mutta siis lähinnä tässä havainnollistan, miten merkitys on hapuileva ja muuttuva. Olen itse sitä mieltä, että kaikkea muutos ei ole pakko hyväksyä ja muutosta voi vastustaa. Merkitys pitänee olla mahdollisimman täsmällinen asiateksteissä, kaunokirjallisuudessa ei niinkään. 'Klassikko' on tällainen erittäin sumea käsite. Kiitos Kaarinalle, kun jaksoi kaivella merkitystä esiin! Blogikirjoitukset ovat kai jossakin sanataiteen ja asiakirjoittamisen välimaastossa. Siksi subjektiivinen käsite sopii tänne.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!