Grimmin sadut I koostuu 67 lyhyestä sadusta. Mukana on tuttuja klassikoita kuten Ruusunen, Pieni punahilkka ja Persiljainen. Viimeksi mainittu tarina on toki tutumpi muilla nimillä. Itse muistan sen lapsena olleen Porkkanainen. Kyseessähän on siis tornissa asuva pitkätukkainen neito, jonka luo pääsee kiipeämään hiusten avulla. Tuore Disneyn leffa Tangled perustuu tähän satuun, joskin löyhästi.
Vaikka osa saduista on hyviä, on joukossa myös kehnoja viritelmiä. Oletteko koskaan leikkineet leikkiä, jossa yksi aloittaa sadun ja seuraava jatkaa vähän ja sitten taas seuraava ja seuraava ja seuraava? Tuollaisessa leikissähän usein käy niin, että satu poukkoilee ja saa omituisia käänteitä. Usein myös ilmenee eikun-eipäs-juupas-ähäkutti -tyyppisiä käänteitä ja monet asiat jäävät lopussa vaille selityksiä. Muutamien Grimmin satujen kanssa tuli juuri tällainen olo. Ihan kuin ylös olisi kirjoitettu tällainen porukalla improvisoitu satu.
Saduissa toistuu paljon samoja teemoja. Kolme sisarusta tavoittelee jotain ja vain nuorin onnistuu. Kuninkaanpoika tai -tytär on lumottu eläimeksi tms. ja odottaa pelastajaa. Puoliso valitaan sen mukaan, kuka osaa ratkaista ovelan arvoituksen ja suoriutua mahdottomista tehtävistä. Puolisonvalinta onkin melko arveluttavaa puuhaa ja vain pinnallisiin seikkoihin perustuvaa.
Jotkut sadut olivat varsin absurdeja. Vai mitä tuumitte sadusta, jossa lintu, hiiri ja makkara ovat päätyneet pitämään yhteistä taloutta? Saduissa on usein myös selvä opetus ja uskonnollinen sanoma. Kunhan jätät itsesi Herran haltuun, niin kaikki sujuu. Täytyy myös muistaa, että aikoinaan sadut eivät ole olleet lasten juttuja. Tällekin kirjalle antaisin vähintään k-10 leiman. Osa saduista on varsinaisia kummitusjuttuja. Jopa niin, että mietin onkohan englanninkielen sana grim syntynyt Grimmin veljesten mukaan?
Keskisuomalaisen lukulistalla kehotetaan lukemaan Grimmin saduista kaikki kolme osaa, mutta minusta tuntuu, että näin ensialkuun riittää sulateltavaa ihan tässä ensimmäisessäkin osassa.
Lisätietoa Grimmin saduista löytyy Wikipediasta. Mielenkiintoista tekstiä!
Jotkut haaveilee lukevansa joskus Alastalon salissa, minä haaveilen lukevani Grimmin veljesten kaikki sadut. Mutta tosiaan uskoisin, että loppupeleissä kymmenien ja kymmenien satujen lukeminen peräkkäin on niin raskasta, että taidanpa jättää haaveeni vielä toteuttamatta:)
VastaaPoistaItse asiassa, en usko että olisi mitenkään kovin paha homma lukea kaikki sadut kerralla. Vaikka pitäisi ihan kepeää "yksi satu joka välissä pitkin päivää" -tahtia, niin kyseessä olisi vain viikon projekti. Ota osa I kokeiluun, sillähän se selviää :)
VastaaPoistaTäytyy ehkä heittäytyä satujen matkaan jossain vaiheessa. Olen tänä vuonna lukenut "tosi paljon" lastenkirjallisuutta, vaikka minulle ei ole vielä lapsia siunaantunut ja jossain vaiheessa se alkoi tuntua vähän raskaalta:D Siis se satujen lukeminen. Beatrix Potterin satukokoelmassa oli 400 sivua ja sen jälkeen olo oli vähän nuhjuinen ja sellainen "en halua enää koskaan lukea satuja!" (vaikka tarinat olivatkin hyviä). :D
VastaaPoistaItselleni nuo molemmat nimitykset ovat outoja ja muistan sadun nimellä Tähkäpää.
VastaaPoistaEikös nuo sadut olekin vähän koottuja, eikä noitten omia?
Ehkä eivät oo jaksaneet koota ja yhistellä kunnolla kaikkia ja osa on jääny jotenkin vähän miten sattuu.
Oho, tuo Grimm-grim -havainto pistää ihan miettimään. Olisikohan siinä jotain perää?
VastaaPoista