maanantai 30. heinäkuuta 2012

93. Moby Dick, Herman Melville

Huh, vihdoinkin. Seitsemisen kuukautta, lukuisia lainanuusintoja ja monta haukotusta myöhemmin tämä klassikko on viimeinkin kahlattu loppuun. Kun ensin lukee 92 kirjaa yhdessä vuodessa, on hämmästyttävää, että yhden kirjan parissa voi vierahtää seitsemän kuukautta...

Moby Dick eli valkoinen valas. Kirjan alku on ihan lupaava ja tempaa mukaansa, mutta mielenkiintoni herpaantui moneen otteeseen Melvillen kertoessa yksityiskohtaisia tietoja erilaisista valaslajeista, valastusaluksista, valasöljyistä, valaanpyyntimenetelmistä... aaargh! Voihan valas!

Tarina etenee kuitenkin vakaasti eteenpäin. Päähenkilöä on vaikea määritellä, sillä kirjan kuuluisasta "Kutsu minua Ismaeliksi" alusta huolimatta, tämän Ismaelin olemassaolo unohtuu jossain vaiheessa kokonaan kun keskitytään laivan tapahtumiin ja kapteenin pakkomielteeseen valkoista valasta kohtaan.

Omituista kirjassa on, että siellä täällä jotkut luvut ovat ikäänkuin teatterinäytelmän käsikirjoitus. Alussa kerrotaan kohtauksen puitteet ja sitten alkaa dialogi. Eikä ainakaan nykymitareilla mitattuna mikään erityisen hieno dialogi. Huokaan helpotuksesta, että tosiaankin tämä koettelemus on ohi.

Tykkäsin kyllä tarinasta ja merellisestä miljööstä, mutta jotenkin nämä positiiviset puolet hautautuivat tuonne valasfaktojen sekaan. Muistaakseni kirjassa oli useampikin oivallus ja siteeraamisen arvoinen elämänviisaus, mutta ne ovat kerenneet jo häipyä mielestäni. Luku-urakka venyi niin pitkäksi, että en muista edes miltä sivuilta noita viisauksia lähtisin etsimään.


Tässä kaskelotti eli käsittääkseni "spermavalas". Kirjan luettuani ymmärrän nimen paremmin.

Ymmärrän kyllä miksi tämä on hieno kirja ja päässyt mukaan klassikkolistalle, mutta kaltaiselleni malttamattomalle lukijalle, tämä ei ollut mikään häävi lukukokemus.

5 kommenttia:

  1. Wau! Älyttömän mukavaa, Raisa, että postasit taas! :-) Elokuvablogisi on jotenkin onnistunut häviämään sivupalkistani, mitä kiroan aika ajoin, sillä en muista vierailla siellä kovin usein. Pitääkin käydä kurkkaamassa!

    Tämä kuulostaa sellaiselta klassikolta, joka saattaisi kiinnostaa minua, vaikkaki valaslajien kuvailut vieroksuttavat. Saattaa silti olla, että jossakin välissä otan luettavakseni.

    Spermavalas...

    VastaaPoista
  2. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Luen paljon klassikoita ja pidän usein kirjoista, joita muut pitävät tylsinä, mutta Moby Dick oli minulle liikaa. Minusta se oli toivottoman pitkäveteinen, ja pettymys odotuksiini nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ymmärrettävää. Muistan itse sarjakuvakohtauksen, jossa iso sika ponkaisi lammikosta kuin valas juuri, kun sen lintuystävä oli päivää paistattamassa. Ponkaisu johtui siitä, että sika oli lukenut kirjan Moby Dick, valkoinen valas.

      Poista
  3. Heti alkoi soimaan päässä Kake Singersin Norsuja Napajäällä.

    VastaaPoista
  4. Minä taas rakastan tätä kirjaa mutta minä olenkin valasfani :)
    Hyvin jaksoit kahlata tämän paksukaisen läpi!

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!