Kymmenen hyvänmielen kirjaa -haaste

Bongasin Jennyn blogista vastauksen 10 hyvänmielen asiaa -haasteeseen. Olen kuitenkin niin vahvasti kirjabloggari, että haaste kääntyi mielessäni heti koskemaan kirjoja. Mitkä olisivatkaan kymmenen hyvänmielen kirjaa, ja voisiko niin montaa löytyä omasta blogistani?

L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet ja Pieni runotyttö ovat molemmat suloisen hyväntuulisia, vaikka niissä käsitellään välillä surullisiakin asioita. Hyvin samantapaista elämäniloa kumpuilee myös Louisa M. Alcottin Pikku naisia. Kun tyttöjen elämään sekoitetaan vähän seikkailua ja jännitystä, voi joukkoon nostaa vielä Laura Ingells Wilderin Pieni talo preerialla -teoksen. Kun siirrytään vähän isompien tyttöjen rakkauskoukeroihin päästään Jane Austenin teoksiin, jotka kaikki ovat loppujen lopuksi iloisia. Poimitaan nyt tähän listaukseen vain yksi, eli Järki ja tunteet. Isompien tyttöjen rakkauskoukeroista ei tietenkään voi puhua mainitsematta Helen Fieldingin Bridget Jonesia, jonka herskyvä huumori on hyvänmielen tae, vaikka välillä tarinassa uidaankin syvissä vesissä.

Muumipeikko takaa hyvänmielen. Siksi listalle pääsee myös Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti. Eikä toki Koiramäen talossakaan suru puserossa olla, joten listaukseni kahdeksas sija menee Mauri Kunnakselle.

Koskapa pidän erilaisista mysteereistä tulen hyvälle tuulelle sellaisten ratkaisemisesta. Siksi listalleni pääsee myös Sir Arthur Conan Doylen Baskervillen koira. Listani kymmenenelle sijalle paljastankin täydellisen yllätyskortin. Raapiessani kasaan kymmentä hyvänmielen kirjaa oman blogini antimista, on todettava, että John Irvingin Ystäväni Owen Meany yltää omituisuudessaan kymmenen kärkeen.

Kyllä vain! Hyvänmielen kirjoja löytyy myös ns. klassikkoteoksista!

Katso myös 10 hyvänmielen elokuvaa -postaukseni.