lauantai 17. joulukuuta 2011

89. Nuoren tytön päiväkirja, Anne Frank

Mitä tiesin Anne Frankin päiväkirjasta etukäteen? Juutalainen perhe piileskelee vintillä natseja ja perheen tytär pitää päiväkirjaa. Päiväkirjan pitäjä on kuollut ja kirja on löytynyt jälkikäteen. Kun lähdetään näin vähäisistä pohjatiedoista (enkä tietenkään lukenut takakantta kuin vasta lopuksi), teoksella oli kaikki yllätysvaltit puolellaan.

Kirja ei ole synkkä, pelottava eikä ahdistava. Piileskelevän perheen elämään mahtuu onnen hetkiä ja iloa, haaveilua, juhlapäiviä, ystävyyttä ja hellyyttä. Anne on ikäisekseen erinomainen kirjoittaja, eikä olekaan kumma että hän haaveilee kuuluisan kirjailijan tai sanomalehtijournalistin urasta. Päiväkirjallensa Anne kertoo elämästään ja tutkiskelee itseään. Kirja kertookin enemmän murrosikäisen tytön sisäisestä kehityksestä, kuin varsinaisesti natseilta piileskelystä. Jokaisen joka vielä muistaa teinivuotensa, on varmasti helppo samaistua Anneen, jonka mielilause on: "Kukaan ei ymmärrä minua".

Vaikka kirja on lämminhenkinen, jää takakannen sulkeuduttua varsin raastava olo. Tämä on todella tapahtunut. Tämä ei ole fiktiota. Tämä on totta. Henkilö, joka on jakanut kanssani intiimejä itsetutkiskelujaan ja tulevaisuuden haaveitaan on kuollut ennen kuin pääsi elämään haaveitaan. Ehkä on lohdullista ajatella, että hänestä kuitenkin tuli kuuluisa kirjailija?

Ennakkotietoihin täytyy vielä lisätä, että muistan kuinka vuonna 2007 maailmalla kohistiin aikeista kaataa Anne Frankin piilopaikan ikkunasta näkynyt kastanjapuu. Muistan tuolloin vedotun siihen, että puu antoi Annelle lohtua ja sen vuoksi se pitäisi säilyttää. Puu säilytettiin, mutta se kaatui myrskyssä 2010. Erikoista nyt kirjaa lukiessani oli se, kuinka pienessä osassa kyseinen puu lopulta olikaan. Sen kukintoihin viitattiin vain ohimennen. Laajemmin Anne kirjoittaa kaipuustaan luontoon ja raittiiseen ilmaan.

Paras lohdutus niille, jotka ovat peloissaan, yksinäisiä tai onnettomia, on meno ulkoilmaan, jonnekin, missä voi olla aivan yksin taivaan, luonnon ja Jumalan kanssa. Sillä vain siellä ihminen tuntee, että kaikki on kuten pitääkin ja että Jumala haluaa nähdä ihmiset onnellisina, keskellä luonnon yksinkertaista kauneutta.

Kirjan myötä Anne Frank alkoi kiehtoa minua. Lisätietoa luin monilta sivuilta. Ehkäpä matkustan joskus hänen maisemiinsa.



6 kommenttia:

  1. Olen käynyt Anne Frankin talossa. Siellä käynti on mielestäni itsestään selvää, jos on Amsterdamissa. Kerrankin 'turistikohteessa' kävijät olivat hiljaisia.

    VastaaPoista
  2. Minä olin joskus pakkomielteisen kiinnostunut tytöstä ja koko Toisesta maailmansodasta. Luin tämän kirjan, katsoin siihen perustuvia elokuvia ja huh huh.

    Se on jotenkin niin karmivaa, että päiväkirja on aika onnellista tekstiä. Sellaista, ettei tyttö tiedä mihin päätyy. Ehkä hyvä niin. Mutta kun itse tietää, se kalvaa sisältä.

    VastaaPoista
  3. Minäkin haluaisin lukea tämän jossain vaiheessa uudelleen, vähän vanhemman tytön silmin. Uskoisin, että itsekin haluaisin sen jälkeen tutustua Toisen maailmansodan tapahtumiin tarkemmin.

    VastaaPoista
  4. Anne Frank on minulle tärkeä henkilö ja jaksan lukea toiseen maailmaan sotaan liittyviä tarinoita koko ajan. Vähän sama juttu kuin Katrilla.. :)

    Amsterdamissakin on tultu kyseissä salaisessa siivessä käytyä, ensi kesänä uudestaan :) Suosittelen siellä käymistä! vaikuttava paikka..

    VastaaPoista
  5. Minä olen tämänkin lukenut viimeksi teininä, yläasteella varmasti eli sen 15 vuotta sitten. Pitäisikin kaivaa esiin taas, totta tuo mitä Sonja edellä kommentoi, tuntuisi varmaan erilaiselta vähän vanhempana. Muistan, että kirjan loputtua tuli minullekin tyhjä tunne, kun tiesi miten Annelle oli lopulta käynyt vuosikymmeniä ennen omaa aikaani. Aika kolkko kirja ja siksi myös kovin pysäyttävä kokemus siitä, että historia on oikeiden ihmisten elämää ja että sodassa kuolee paitsi sotilaita niin myös lapsia.

    VastaaPoista
  6. Mä haluaisin käydä siellä talossa.... Tähän mennessä olen käynyt vaan Riikassa gettomuseossa. Mulla päiväkirja sytytti kanssa kipinän, mutta mua ei kiinnosta kaikki mahdollinen tokaan maailmansotaan liittyen, vaan nimenomaan ne juutalaiset.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!