His Dark Materials eli Universumin tomu on Philip Pullmanin kolmiosainen kirjasarja. Luulin, että kyseessä on minulle ihan tuntematon ja ennenkuulumaton juttu. Huomasin kuitenkin ihan sattumalta, että Kultainen kompassi on tämän sarjan ensimmäinen kirja. Tokihan Kultaisen kompassin tiedän. Näinhän sen elokuvana jo muutamia vuosia sitten. Leffasta ei mieleeni kuitenkaan jäänyt paljoakaan. Mielikuvitukseni oli siis vapaa rakentamaan ihan omanlaisensa miljöön kirjan tapahtumille.
Tapahtumat sijoittuvat läheiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa monet asiat ovat lähes samanlaisia kuin meillä, ja toiset asiat sitten ihan eri tavoin. Tarinan päähenkilö on Lyra-niminen tyttö, jonka kohtalona on pelastaa maailma. Ei hän sitä itse tietenkään tiedä. Lyra on nokkela ja näppärä, sekä aika kuriton ja oppimaton. Ihan mielenkiintoinen hahmo seurattavaksi.
Kultainen kompassi on ilmestynyt vuonna 1995 eli juuri niihin aikoihin, kun innokkaimmat lukuinnostusvuoteni alkoivat jäädä jo taakse. Jos kirja olisi ilmestynyt parikin vuotta aikaisemmin, olisin varmastikin lukenut sen heti tuoreeltaan. Ehkä teos olisi silloin puhutellut minua vahvemmin.
Kirjasarja on brittilistalla hyvällä sijalla, joten odotukseni olivat melko korkealla. Valitettavasti jouduin vähän pettymään. Mikä on harmi, sillä oisin kovin mielelläni pitänyt tästä kirjasta. Luulen, että korkeiden odotusten lisäksi pettymys johtuu lähinnä kahdesta seikasta. Ensinnäkin taidan olla vähän liian vanha kuuluakseni varsinaiseen kohderyhmään ja toiseksi suomennos takkusi kovasti. Harmittaa, että en lukenut tätä alkuperäisellä kielellä. Jos joskus luen jatko-osat, valitsen kääntämättömät versiot.
Tarinassa on paljon hienoja kohtia ja hyvää kerrontaa. Siinä tuntuu olevan potentiaalia, joka ei kuitenkaan tule kokonaan käytetyksi. Välillä lukeminen tuntui kuin tietokonepelin pelaamiselta: Suorita tämä ja tämä tehtävä, jotta pääset eteenpäin kohti päämäärää. Parikin kertaa mukana on teennäisen oloista dialogia, johon on koetettu ympätä mahdollisimman paljon tarinaa eteenpäin vievää tietoa lukijalle.
Kultainen kompassi ei toimi itsenäisenä teoksena kovinkaan hyvin. Kaikki jää kesken ja kysymyksiin ei löydy vastauksia. Ei jää epäselväksi, että tämä on vasta alkua suurelle seikkailulle. Keskeiset hahmot on esitelty ja suuriin konflikteihin on viitattu. Nyt vain odotellaan, mitä kohtalolla on mielessään.
Sitten vielä pakollinen naurahdus. Kaksikymmentä astetta pakkasta on olevinaan todella kylmä. Eikös tässä olisi voinut vähän liiotella ja laittaa sen 30 astetta, ihan että suomalaisten lukijoiden silmissä ei menisi kylmällä pelottelu naurettavuuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!