tiistai 10. toukokuuta 2011

32. 2001: A Space Odyssey, Arthur C. Clarke

Avaruusseikkailu 2001 on minulle ennemminkin elokuva kuin kirja, joskin täytyy heti nolona tunnustaa, etten ole kyseistä elokuvaa edes nähyt (pienen pätkän tosin joskus kanavasurffatessa). Nyt tartuin kirjaan ja vieläpä alkuperäiskielellä, englanniksi. Kirjan alkusanoissa Clarke kertoo tehneensä kirjaa yhteistuumin Kubrickin kanssa yhtä aikaa elokuvan käsikirjoituksen työstämisen rinnalla. Kirja ja elokuva ovat siis syntyneet samasta luomisen tuskasta ja yhtäaikaa.

Kirja on ilmestynyt vuonna 1968 ja se sijoittuu nimensä mukaisesti vuoteen 2001. Tulevaisuuteen kirjoittaminen on varmasti haastavaa hommaa, koska ei voi koskaan tietää millaisia teknisiä keksintöjä ja tieteellisiä saavutuksia aika tuo tullessaan. Koskapa tässä(kään) teoksessa ei ole osattu aavistaa lähes jokaisella olevan kännykkää vuonna 2001, netin käyttömahdollisuuksista puhumattakaan, alleviivaa esimerkiksi puhelinkoppien käyttö liiaksi tarinan fiktiivisyyttä. Toisin sanoen siis, jos olisin lukenut tämän vaikkapa 1993 olisi koko juttu tuntunut ihan uskottavalta.

Olen jo aikaisempien kirjojen parissa huomannut olevani juonilukija. Haluan, että tarina etenee koko ajan ja kaikella kerrotulla on jokin kokonaisuuden kannalta olennainen merkitys. Pitkät kuvailut, maalailut ja aiheesta poikkeamiset saavat minut levottomaksi ja jopa ärtyneeksi. Myös avaruusseikkailun kanssa koin tällaisia epätoivon "miksi tämä ei etene" -hetkiä. Kirjassa oli paljon kuvailua ja teknisten laitteiden toiminnan selittämistä yms. mikä kyllä rakentaa miljöötä, mutta on juonen kannalta vähäpätöisempää. Pahasti ei missään välissä kuitenkaan ehtinyt pitkästyä, eikä kirjassa ole sivujakaan paljoa yli kahdensadan.

Sitten vielä luku-urakan kuulumisia. Olen jäänyt vähän jälkeen aikataulusta ja pitäisi kiriä. Luin tässä välissä yhden listan ulkopuolisen kirjan, järjestin tyttäreni ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat ja sairastin oksutaudin. Siinähän sitä runsas viikko hurahtikin! Täytyy etsiä listalta muutama mahdollisimman ohut teos ja koettaa siten saada urakkaa eteenpäin. Suosituksia nopeasti luettavista kirjoista otetaan mieluusti vastaan!

5 kommenttia:

  1. Haa, vaikka et hirveästi kirjasta pitänyt, minä haluaisin kyllä lukea noista puhelinkopeista :).

    VastaaPoista
  2. Pikkunaisia, Tuulen varjo ja Oma taivas BBC:n listalta ovat ainakin sen verran meneviä kirjoja, että vaikka eivät ihan sieltä lyhyimmästä päästä olekaan niin lukukokemuksen pitäisi olla helppo ja mukava:)

    Onko kesäsi pyhitetty mukavalle leppoisalle kirjallisuudelle vai onko lähitulevaisuudessa näkyvissä rankempaakin lukukokemusta? Itse olisin valmis kesällä puskemaan jonkun todella raskaan kirjan läpi, vähän sellaisella henkilökohtainen-kesä-helvettini ja olisi hauskaa jos joku muukin lukisi samaa kirjaa vertaistukiperiaatteella:)

    VastaaPoista
  3. Noh, ei kirjassa nyt kovin paljon puhuttu puhelinkopeista. Kertaalleen Kuusta maahan soitettaessa käytettiin yleisöpuhelinta ja jätettiin viesti vastaajaan ja sitten sellaisessa emergency-laatikossa mainostettiin ruoan ja muun ohessa puhelinta.

    Sonja, olen ajatellut kesälle tiiliskivi-osastolta ehkäpä Anna Kareninaa ja Rikos ja rangaistusta. Kiinnostaisiko?

    VastaaPoista
  4. Anna Karenina on luettu, mutta Rikos ja rangaistus odottaisi valloittajaansa. Siispä se. Palataanko asiaan tuossa hieman kesäisempänä aikana, toukokuun lupasin pyhittää pelkille oikein mukaville kirjoille:D

    VastaaPoista
  5. Elokuva-2001 ei muuten ole erityisen juonivetoinen sekään... Minä luin nuorena Clarkea aika paljonkin. On joukossa äksönimpiäkin kuin 2001.

    Muistan myös, että olin silloin aikanaan tosi yllättänyt, kun vasta kirjan lukemisen ja elokuvan katsomisen (muistaakseni tuossa järjestyksessä) jälkeen minulle paljastui, että teokset on kirjoitettu yhtä aikaa ja kirja jopa julkaistu elokuvan jälkeen. Elokuva nimittäin eroaa kirjasta ihan samalla tapaa kuin yleensäkin: kuin elokuvan kässäri olisi muokattu kirjaa sovittaen.


    Isoin ero on se, että kohdeplaneetta vaihtuu (Saturnus-Jupiter). Tähän liittyy vielä sellainen kummallisuus, että kirjan jatko-osissa (joista vain ensimmäinen, 2010, on lukemisen arvoinen) seurataan tietyistä taivaankappaleiden ominaisuuksista johtuen _elokuvan_, ei kirjan planeettavalintaa.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!