perjantai 16. syyskuuta 2011

61. Sinuhe Egyptiläinen, Mika Waltari

Nyt se on sitten luettu. Tämä kirja ehti roikkua pitäisi lukea -listalla ainakin 15 vuotta. Olen roikuttanut tätä kirjaa käsivarren mitan päässä kaikki nämä vuodet, tarttumatta siihen kunnolla. Kuitenkin takaraivossa on koko ajan kuiskinut pitäisi-mantra. Kyllä minä vielä joku päivä. Juuri tämä pitäisi, pitäisi, pitäisi -ajattelu oli yksi niistä syistä miksi päätin viime vuoden lopulla lukea klassikkokirjoja. Miksi lykätä hamaan tulevaisuuteen jotain minkä voi ihan hyvin tehdä nytkin. Samaan tapaanhan ihmiset haaveilevat vaikkapa joskus näkevänsä pyramidit. Miksi lykätä sitä enää yhtään enempää? Mars etsimään äkkilähtöjä! Carpe diem!

En yhtään ihmettele, että Sinuhe Egyptiläinen on äänestetty KSML:n listalla ykkössijalle. Kirja on elämys. Uskomatonta, että itse egyptissä käymättä Waltarilla on riittänyt mielikuvitusta kokonaisen maailman ja kulttuurin luomiseen kaikenlaisine yksityiskohtineen. Kuinkahan paljon kirjassa on todenperäisyyttä? Onko muinaisessa Egyptissä ylemmille kumarrettu kädet polvien tasalla, onko naimisiin menty rikkomalla ruukku, onko Kuolemantalossa säilötty köyhien ruumiita lipeävedessä kolmekymmentä päivää? Waltari rakentaa kuvaa muinaisesta Egyptistä niin uskottavasti, että hänen voisi uskoa eläneen siellä. Tämä on erikoista, koska olen usein kuullut kirjailijoille suunnatun neuvon, että kannatta kirjoittaa asioista jotka ovat itselle tuttuja, jotta pystyy kirjoittamaan vakuuttavasti ja uskottavasti.

Tästä kirjasta on usein sanottu, että se alkaa hitaasti mutta vie mennessään kunhan pääsee kunnolla vauhtiin. Minulle lukukokemus oli aivan päinvastainen. Tarina ja miljöö kiehtoivat minua alusta asti, mutta loppupuolella tylsistyin. Epäilen syynä olleen tarinan keskittyminen kirjan lopussa sotateemaan, mikä ei ole minulle erityisen suuri kiinnostuksen kohde. Lopun latistuksesta huolimatta, pidän teosta erinomaisena. Löytyypä sieltä painava sana miehistäkin:
"Te miehet olette kaikki samanlaisia, ja miehistä on lähtöisin kaikki paha mitä maailmassa tapahtuu, sillä miehet eivät koskaan kasva täysikasvuisiksi, vaan pysyvät aina poikina ja viskelevät kivillä ja lyövät kepeillä toisiaan ja iskevät toisensa nenän verisiksi ja heidän suurin himosa on tuottaa surua niille, jotka heitä rakastavat ja toivovat heille hyvää."

5 kommenttia:

  1. Mukavaa että tykkäsit tästä! On minustakin ansainnut maineensa yhtenä Suomen Suurista Kirjoista :-)

    VastaaPoista
  2. Todella mukavaa, että pidit Sinuhesta. Olen Booksyn kanssa samaa mieltä siitä, että se on suuri suomalainen romaani. Yksi yksityiskohta: Nefernefernefer on maailmankirjallisuuden hurjimpia naiskuvauksia, nainen, jota ei edes Kuoleman talo voita.

    VastaaPoista
  3. Juuri tuo (jo etukäteen) vaivaa minua. Kuinka todenperäisiä nuo jutut on. En haluaisi lukea tuollaista kirjaa, josta luulee oppivansa kauheasti kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja sitten ne onkin ihan höpöhöpöjä.
    "Pitäisi"-listalla tämä on kyllä ollut ainakin sen 15 vuotta, ellei kauemminkin.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, tämä pitäisi munkin lukea!

    Sullepas on jotakin blogissani - käväse noutamassa <3!

    VastaaPoista
  5. Heips! Oon lukenut Sinuhen kerran ja aivan vasta kuuntelin toisen kerran äänikirjana. On kyllä valtavan kokonaisvaltainen kirja, elämyksellinen ja paljon tunteita herättävä.

    Tuosta todenperäisyydestä - olen kuullut monesta lähteestä että ainakin historialliset seikat on Sinuhessa aika lailla (varsinkin jos ajattelee ettei Waltari käynyt itse koskaan Egyptissä) kohdallaan. Oon kyllä itsekin kiinnostunut historiasta, ja Sinuhen näkemys näistä oikeasti eläneistä henkilöistä, kuten Horemheb ja Ekhnaton, on sekin lähes täysin todenperäinen. Ainakin sen mukaan, mitä noista henkilöistä tänäänkin tiedetään; tää aika (Uusi valtakunta, 18. dynastia) mihin Sinuhe perustuu, on varmaan kaikista ristiriitaisin aika Egyptin historiassa. Niimpä se on jättänyt aika paljon tulkinnanvaraa on Waltarille(ja hyvä niin), mutta sanottaisko näin että ainaki kehykset on kovasti kohdallaan.

    Niin notta EmAn, ehdottomasti suosittelen lukemaan. Ei ole todellakaan höpöhöpöä, vaan siinä sivussa oppii paljon Egyptin mielenkiintosesta historiasta. :)

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!