Ihastuttava, hyvän tuulen takaava teos, jossa esiteltyjen sisarusten perhe-elämää seuratessa alkaa itsekin haaveilla neljästä tyttärestä. Pikku naisia päätyy mielessäni samaan lokeroon kuin Pieni talo preerialla, Pieni runotyttö ja Annan nuoruusvuodet. Jonkin verran kirja muistuttaa myös Jane Austenin teoksia, ja erityisesti yhtäläisyyksiä löytyy Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan kanssa, jossa sisarustyttösiä oli vieläpä yksi pikku naisia enemmän.
Kirjasarjan ensimmäisessä osassa eletään vuosi Marchin perheen kanssa alkaen joulusta vuonna 1860. Ennen rikkaana elänyt perhe on köyhtynyt, isä on lähtenyt sotaan ja joulusta on tulossa ankea. Sisarusten keskinäinen rakkaus, monipuoliset taiteelliset lahjat ja vilkas mielikuvitus takaavat heille kuitenkin paljon onnellisia hetkiä ja mukavan vuoden. Yllätyksiltäkään ei vältytä.
Rivien välistä löytyy paljon vinkkejä hyvään elämään. Vaikka ovatkin vanhoja, käyvät nykyaikaisillekin ihmisille oikein mainiosti!
Olen tämän varhaisteininä lukenut varmaan kymmenen kertaa, mutta en todellakaan muistanut tuota isän sisällissodassa oloa! Jossain toisessakin blogissa tästä juuri kirjoitettiin ja ajattelin, että siinä on sodat jotenkin menneet sekaisin, mutta pakko kai se on uskoa :)
VastaaPoistaTämä(kin) tyttökirjaklassikko olisi hauska lukea uudelleen! Marchin perheen kotona vallitsi tosiaan ihana rakastava kotoinen tunnelma.
VastaaPoistaOlen nähnyt tästä vain piirretyn elokuvaversion sekä näytellyn, ja nyt tajusin, että pitäisi tosissaan lukea myös kirja!
VastaaPoista