Tarina on lämminhenkinen ja lisäksi hyväntuulinen, ilahduttava, elämänmyönteinen ja kaikin puolin positiivinen. Lukiessa suupielet kaartuvat hymyyn väkisinkin. Annan höpöttäessä mielikuvituksellisia tarinoitaan tunsin olevani se vieressä partaansa hymyilevä aikuinen, enkä niinkään itse pieni tyttö. Ehkä tähänkin vaikuttaa se, minkä ikäisenä kirjaan tutustuu.
Löysin myös samankaltaisuuksia Annassa ja omassa lapsuudessani. Tokaluokkalaisena opettaja sai koululuokassa usein komentaa minua pois haaveiluista takaisin koulutehtävien pariin. Jopa niin usein, että lopulta luokkatoveritkin keskeyttivät ajatusteni lennon "Raisa, älä haaveile" -huudahduksin. Siksipä samaistuin näiltä osin helposti Annaan, jonka haaveiluja Marilla-ottotäti napakasti keskeytti.
En ole aivan varma, olenko ehkä lukenut tämän kirjan joskus parikymmentä vuotta sitten. Annasta kertova TV-sarja kuuluu kuitenkin ehdottomasti lapsuusmuistoihini. Vielä paremmin muistan Tie Avonleaan -sarjan, joka sijoittuu samaiseen Avonlean kylään, johon alkuperäinen Anna-tarinakin. En ole sarjoja katsellessani koskaan kiinnittänyt tarkemmin huomiota tapahtumapaikan sijaintiin maailmankartalla ja yllätykseni olikin nyt suuri, kun minulle selvisi Prinssi Edwardin saaren ja Avonlean sijaitsevan Kanadassa! Mielessäni olen sijoittanut tarinan aina Brittein saarille.
Ihana Anna <3 Täytyykin tämän kesän aikana lukea neljäs osa Anna-sarjaa. Ja kohta huomaan, että olen lukenut koko sarjan... Onneksi Montgomerylla on vielä muitakin kirjoja!
VastaaPoistaNiin, onnekseni KSML-listalta löytyy tuo Runotyttö, niin pääsen jatkamaan Montgomeryn parissa. Runotyttö ei olekaan minulle entuudestaan tuttu ollenkaan, joten odotan innolla :)
VastaaPoistaLuin kirjan ja pidin siitä kuten sinäkin. Kirjasta löysin itse myös negatiivista: esimerkiksi Matthewin säästöt menivät ja henki myös -Jokke-
VastaaPoistaAiotko lukea myös sarjan muut osat jossain vaiheessa? Tosin sinullehan sarja on muutenkin tuttu tv-sarjan osalta. Vai mihin asti tv-sarja etenee, minä en ole sitä ikinä katsonut. Lauran tapaan minullakin Anna-kirja odottamassa kesän varalle, itse tutustun ensi kertaa kirjaan Anna omassa kodissaan. Minäkin siis luen Annoja ensimmäistä kertaa nyt aikuisena.
VastaaPoistaKyyyyllä varmasti joskus luen muutkin osat. Eihän tuollaisen parissa mene paria iltaa pitempään per kirja :D Alkoi kutkuttaa kyllä myös tv-sarjan näkeminen uudestaan. Pitää tarkkailla jos YLE esittäisi jossain vaiheessa.
VastaaPoistaSarja pyörii paraillaan Ylellä, alkoi iltapäivissä jo toukokuun puolella. Olen tallentanut pojantyttöä varten... ja katsonut itsekin. Ekat osat toivat mieleen kirjat, myöhemmät osat eivät mukaile kirjoja niin paljon.
VastaaPoistaOi, Anna on mun suosikkini! Tai oikeastaan olen ekasta lukukerrasta asti palavasti rakastanut Gilbertiä, sekä silloin n. 10-vuotiaana että nyt lähempänä kolmeakymppiä... Runotytöt luin uudestaan pari vuotta sitten, ne ei kolahda edelleenkään samalla tavalla kuin Annat. Luin muuten myös Pieni talo preerialla -kirjat tässä vuosi, kaksi sitten, ja suosittelen niitäkin jos olet joskus lapsuudessa lukenut tai telkkarista seurannut. Hyvän mielen kirjoja, joka kerta :)
VastaaPoistaParhaillaanhan se pyörii ja viimekesänä (vai toissakesänä?) tuli kanssa. Veikkaanpa että Raisa ei oo koskaan nähny niitä viimesiä uusia osia. Minä en ainakaan ollu ja ne kaikkein viimeisimmät oli aika uusiakin... Olikohan peräti jo eri näyttelijäkin.
VastaaPoista