Kirjassa on päiväkirjamerkintä vuoden jokaiselle päivälle, ja vähän ylikin. Aiheet käsittelevät lähinnä juomista, seksiä ja ulostamista. Tyyli ei kuitenkaan ole niin karkea, kuin voisi ennalta odottaa. Päähenkilö on pohdintoineen kovinkin sympaattinen tyyppi. Itseasiassa lukiessani näin mielessäni aikalailla Riku Rantalan näköisen henkilön.
Tästä oivaa kesälukemista kaikille, jotka eivät liian herkästi hetkahda. Onneksi tämä on mukana lukulistalla, sillä vapaaehtoisesti en olisi tähän tarttunut.
Vielä vuosi sitten en olis kuvitellutkaan lukevani tätä, mutta nyt olen jostain syystä alkanut harkita, että pitäisköhän sittenkin?
VastaaPoistaNiin, minäkään en jostakin syystä jaksa Juoppohullun kirjoja ajatella lukevani. Olen kuullut niistä katkelmia ja olen ollut haistavani niissä misogyniaa. Olenkohan ymmärtänyt ihan väärin - tai ovatko katkelmat olleet painottuneesti valittuja?
VastaaPoistaOlenkin odottanut sinun kommenttejasi tästä.
VastaaPoistaKirjat (näitä kai on usempiki osa jo?) ovat kuulostaneet niiiiiiin typeriltä.
Kuitenkin tiedän ihmisiä, jotka eivät muuten lue koskaan mitään, mutta tykkäävät näistä.
Olisikohan näissä siis sittenkin jotain jännää.
En tuosta kakkajutusta mtn tiennyt aiemmin. Nyt kiinnostaa (jos mahdollista) VIELÄKIN vähemmän.. :(
Kirjasarjaan kuuluu myös vaimon raskautta ja sittemmin vauvaelämää kuvaavat kirjat. Nämä luin sopivana aikana (raskaana ja vauvan synnyttyä), ja hauskasti Vuorinen näitä aiheita kuvaa. Yletön juopottelu ja juuri tuo kakkahuumori häiritsivät, mutta olin positiivisesti yllättynyt. Kyllä näitä uskaltaa suositella.
VastaaPoistaHei vain!
VastaaPoistaVähän jäljessä tulen tämän kommenttini kanssa, mutta tosiaan Juoppohulluja on nyt ilmestynyt 4 kpl ja viides on jo matkalla. Mikäli tuo ensimmäinen iski yhtään, suosittelen tarttumaan noihin muihinkin osiin! Sarja vain paranee edetessään! :p
Jatkan seuraamista ja odottamista.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... :D
VastaaPoistaItseasiassa raskauteen ja vauva-aikaan liittyvät kirjat olisivat melkein ajankohtaisiakin luettavia, kun ei tuosta oman esikoisen syntymästä vielä niin kauaa ole että olisi päässyt unohtumaan.