Pidän kirjoitustyylistä. Sanavalinnat, kuvailut ja kieli on niin elävää ja sointuvaa, että teoshan on melkein laulu. Tarinassa on monenlaisia mysteerielementtejä ja jännitys tuntuu kasautuvan ja kasautuvan sitä mukaa kun lukijalle paljastuu tapahtumien yksityiskohtia. Ehkäpä juuri siksi loppu tuli vastaan aika yllättäen, töksähtäen ja kysymyksiä herättäen. Siis, mitä tässä nyt oikein lopulta kävikään? Ehkä pitää selailla viimeisiä sivuja vielä uudelleen.
Tykkäsin kirjasta, mutta jotenkin jäi sellainen sanaton olo. Kirja vei kielen mennessään. Parhaat kirjat ovat kyllä juuri näitä, joiden takakannen sulkemisen jälkeen on vähän pökertynyt olo. Bravo Sofi Oksanen, ansaitsit kyllä itsenäisyyspäiväjuhlakutsun linnaan!
Miksi en ole lukenut tätä jo aikaisemmin? Ennakkoluulothan ne taas ovat jyllänneet ja estäneet tarttumasta Viron lähihistoriaan perehdyttävään väkivaltaromaaniin. Niinpä niin, olikohan se nyt ihan niinkään.
Meikää nimenomaan on houkuttanut tuo mikä sinut on pitänyt loitolla. No, nyt on sitten molemmat tuon lukeneet.
VastaaPoistaEn tiiä johtuko se siitä, että kuuntelin tuon äänikirjana vai mistä, mutta varsinkin alussa noista hahmoista tuli mieleen, että siinähän on Muori Säävirkku ja Tirlittan.
En nyt oikein tiedä mitä uskallan sanoa, että itse en kommenteillani liikaa paljasta.
Teksti oli sopivan yksinkertaista ja soljuvaa kuunneltavaksi. Kuunnellen kun on usein paaaaaljon vaikeampi keskittyä kuin lukien. Onnistuin jopa puuhailemaan muita juttuja samalla kun kuuntelin.
Tykkäsin myös melko yksinkertaisesa kuvailutyylistä. Kiva, että aina ei mennä hienosteluun ihan vaan siksi, että saataisiin kirjaan lisää paksuutta.
Tuliko muuten kellekään muulle tätä lukeneelle sellainen olo, että aluksi päähahmot vaikuttivat oikein kiinnostavilta ja kivoilta tyypeiltä, mutta loppua kohden ja jälkikäteen alkoivat vain ärsyttämään?
Hyvä kirja joka tapauksessa.
Viron lähihistoria ja varsinkin sen ihmiskohtalot ovat niin kiinnostavia, että sen aihepiirin kirjoihin kannattaa tarttua!
VastaaPoistaMinua tässä teoksessa puhutteli eniten se, miten sisko kääntyy siskoa vastaan ja sukupolvien ketjussa kauheudet vain jatkuvat... Siinä Erjalle ja Raisallekin miettimistä. Möisittekö toisenne?
Paula, emme ainakaan samanlaisesta motiivista! XD
VastaaPoistaErja, kiva on sellainen sana, että en osaa oikein sanoa olivatko päähenkilöt kivoja missään vaiheessa? Mielenkiintoisia alusta loppuun kyllä! Kaikkien komeroissa on luurankoja...
Kunhan vaan hinnasta sovitaan! :P
VastaaPoistaPakko tervehtiä kaimaa ihan ensimmäiseksi, minäkin kuuntelin tämän äänikirjana. Tähän keskityin ihan helposti, ihan putosin tarinaan.
VastaaPoistaOltiin mökillä ja muistan, että aina välillä joku kysyi, että mikä mua vaivaa, ihmettelivät kai kauhistunutta ilmettäni!
Tarina on kauhea, mutta silti pidin kirjasta, minusta siinä on aivan loistavia ideoita ja se on taiten rakennettu.
Näin tämän näytelmäkin sitten vähän myöhemmin. Alun väkivaltakohtaukset saivat kyllä melkein karkaamaan salista, mutta lopussa kyllä ablodeerasin aivan tosissani Åbo Svenska Teaternissa.