Liekö kevätaurinkokin vaikuttanut lukukokemukseeni, mutta mielestäni teos on iloinen ja pirtsakka. Muita mieleen ponnahtavia adjektiiveja ovat kepeä, hilpeä, rento ja ehdottomasti sympaattinen. Kirja ei kuitenkaan ole varsinaisesti huumoria, mutta voisin laittaa kategoriaan "hyvän mielen kirjat". Aika varmasti luen vielä lisää Austenia. Samoissa kansissa olisi nyt tarjolla vielä Järki ja tunteet.
Kirjan henkilöhahmot ovat hauskoja. Varsinkin rouva Bennet jaksaa huvittaa hölmöydellään ja hössötyksellään. Hollywoodin romanttisissa hömppäleffoissa on usein kaava, jossa ensin toisiaan vihaavat ihmiset lopulta rakastavat toisiaan. Näissä muutos on yleensä ihan outo ja tavallaan jopa yllättävä, ellei kaava olisi niin kulunut. Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksessa tällainen vastenmielisyyden muuttuminen rakkaudeksi kuvataan uskottavalla tavalla hiljalleen etenevänä prosessina, jossa on ihan selkeästi kuvatut tunteiden muutokseen littyvät tekijät. Pidin tällaisesta realistisemmasta kuvauksesta.
Jälleen rikotaan ennätyksiä. 1800-luvun puolivälissä ilmestynyt Kotiopettajattaren romaani oli aikaisemmin vanhin lukemani kirja, mutta Austenin teokset ovat vielä varhaisemmalta ajalta. Ylpeys ja ennakkoluulo on ilmestynyt 1813 ja jostain luin kirjaa työstetyn 1700-luvun puolella. Suomeksi kirja on ilmestynyt ensimmäistä kertaa 1922 eli sitä on saatu odotella yli sata vuotta. Vaikka kirja on vanha voin helposti kuvitella tästä tehtävän nykyaikaan sijoittuvan version. Eipä ole elämä kovin hirmuisesti parissa sadassa vuodessa muuttunut, paitsi vähän ulkoisilta puitteilta.
TV-sarjassa Herra Darcyä esittää Colin Firth, ja vaikka en ole sarjaa nähnyt kuvittelin muutamaan kertaan Colinin Darcyksi. Varsinkin puhetapa ja aksentti tunkivat monesti mieleeni.
Tällä kertaa luin kirjaa yhtä aikaa Luen ja kirjoitan -blogin Paulan kanssa. Olin vähän Paulaa nopeampi, mutta Paulan ajatuksia voi lukea hänen blogistaan piakkoin. *Edit* Paulan kirjoitus on valmis.
Austenin kirjat ovat yleensä melko valoisia, satiirisia ja niiden huumori on yllättävänkin piikikästä, kun miettii niiden kirjoitusajankohtaa. Mukava, että pidit. Järki ja tunteetkin on hieno.
VastaaPoistaMinä olen Facebookissa jäsenenä ryhmässä, jonka nimi on "Colin Firth is the only real mr Darcy". :)
Austen ei ole tosiaan aivan ansainnut hömppämainettaan, mutta silti ajatus tyhmistä tytöistä, jotka lukee Austenia ja huokailee, elää ja voi hyvin. Se on sääli, sillä Austen on ihana.
VastaaPoistaNo niin, nyt on luettavissa minunkin lukupäiväkirjamerkintäni: http://luenjakirjoitan.blogspot.com/2011/04/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html
VastaaPoistaEnnen kuin, Raisa, luet mun jutun, kerropas, kuka oli sinun suosikkihahmosi kirjassa! :-)
Hauskaa, että molemmat kiinnitettiin huomiota tuohon, että kirja olisi helposti modernisoitavissa.
Voi Paula! Kylläpä vaikean kysymyksen esitit. Pidin tässä kirjassa siitä, että henkilöillä todellakin on luonteet. Jokaisella tuntuu olevan jokin pääasiallinen luonteenpiirre. Huomaa, että Austen on miettinyt tarkkaan henkilöhahmojaan :)
VastaaPoistaMutta että kuka olisi suosikki monien mainioiden joukosta? Ehkäpä täytyy kallistua Elisabethin analyyttisen luonteen puoleen, onhan hän kuitenkin päähenkilöttärenä tässä.
Minuakin viehätti Elizabethin analyyttisyys, mutta iloitsin myös hänen kyvystään olla rehellinen itselleen ja muille. Hän ei lähtenyt äitinsä mukaan hössöttämään aviomiestä itselleen, vaan jaksoi malttaa, tarkkailla ja odottaa oikean kohdalleen, sellaisen, jota pystyi rakastamaan.
VastaaPoistaElizabethilta suosikkikohtaukseni on se, kun hän keskustelee kotipuutarhassaan lady Catherinen kanssa. Hän ei anna itseään pelotella eikä lupaudu mihinkään, mitä ei koe voivansa pitää lady C:n vaikutusvallasta ja uhmakkuudesta huolimatta. Meidän kaikkien tulisi ottaa oppia Lizzysta!
Kuitenkin herra Bennet vei oman suosikkihenkilöni tittelin. Hän oli jotenkin niin mahdottoman lohduttavan leppoisa siinä ympäristössä, että en voinut muuta kuin tykätä. :-)
Kommenteista ja blogimerkinnöistä tulee ihan sellainen olo, että ainakin sarjat ja leffat on tainnu olla ihan onnistuneita tästä. Nyt tuli sellainen olo kuin itsekin olisi lukenut kirjan. Tai hetkinen.. ..olenkohan.
VastaaPoistaModernisoinnista puheenollen. 90-luvun klassikko Clueless on olevinaan modernioistu versio tuosta Austenin Emmasta.
(Ja kyllä! Colin on ainoa oikea mr Darcy! :) )
Kirja on yksi suosikeistani! Tämä on viiltävän terävää yhteiskuntasatiiria, nuoren tytön kasvukertomus, ja upea romanttinen rakkaustarina.
VastaaPoistaAh, Mr. Darcy! Colin Firth on todellakin ainoa oikea, ja siksihän hänet valittiin esittämään Bridget Jonesin Mark Darcya - modernia versiota Austenin Mr. Darcysta.
Mutta lempihahmoni on toki Mr. Collins, tuo kaiken myötähäpeän alku ja juuri.
Yllätyin, että löysin tämänkaltaisen blogin! Erittäin mielenkiintoinen blogi! Hyvä haaste kyllä lukea 100 kirjaa, mutta se ei tainnut nyt iha toteutua, mutta melkein! Siinä saa jo niin paljon jotenkin ¨kulttuuria¨. Saisimpa itsenikin lukemaan enemmän tämänkaltaisia kirjoja. Täytynee tulla uudestaan vierailemaan sivullesi! :)
VastaaPoistaKiitos vierailusta Anonyymi ja tervetuloa toistekin.
VastaaPoistaVaikka sadan kirjan tavoite vuoden sisään osoittautui liian suureksi, oli vuosi 2011 aivan mahtava! Kokemus kirjojen lukemisesta oli todella hieno. Koska ahmin "kulttuuria" listaa noudattaen, tulin tarttuneeksi kirjoihin, jotka pelkän nimen perusteella olisivat jääneet hyllyyn. Voin siis lämpimästi suositella moista urakointia muillekin. Ehkä ei kannata valita ihan sataa kirjaa, mutta vaikka parilla kymmenelläkin pääsee hyvin alkuun :)