Kyseessä on murhamysteeri 1300-luvun munkkiluostarissa. Kuulostaa toki melko hyvältä, ja olisi varmasti ollut mieleeni Agatha Christien kirjoittamana versiona. Kirjan takakannessa lupaillaan Ruusun nimen olevan "murhamysteeriä ja skolastiikkaa vaivattomasti yhdistelevä eurooppalainen suurromaani". Siinäpä se ongelma piileekin. Murhamysteeriosuus tempaisee mukaansa ja saa pohtimaan syyllistä ja motiiveja. Sitten jämähdetään taas kuvailemaan munkkien keskusteluja kerettiläisyyden eroista, fransiskaanimunkeista ja dominikaaneista... kaiken tylsyyden huipentumana luku, jossa kuvaillaan kirkon puuovien kaiverruksia. Siksi lukukokemus oli vähän ristiriitainen. Välillä olin mysteerin pauloissa ja seuraavana hetkenä tunsin lukevani uskonnon historian tenttiin.
Yksi omituisuus kirjoittajan tyylissä on käsittämättömän pitkien listojen tekeminen. Muutaman asian mainitseminen putkeen vielä menettelee, mutta on todella puuduttavaa lukea pitkiä listoja. Voisin antaa esimerkin, mutta sitten joutuisin kopioimaan kirjasta vähän turhan pitkän ja tylsän pätkän. Ensimmäinen lista tuli vastaan juuri siskoni lukiessa ja jouduin keskeyttämään hänet kysyäkseni, että joko hän alkoi keksimään juttua omasta päästään. Niin epäuskoinen olin, ja moinen käytös olisi ollut oikein osuvasti meidän huumoriimme sopivaa.
Olen joskus miettinyt, onko olemassa yhtään sellaista elokuvaa joka olisi parempi kuin kirja, johon se perustuu. En ole nähnyt Ruusun nimi -elokuvaa, mutta olen hyvin vakuuttunut, että sen on oltava parempi. Siitä on pakostikin tiivistetty pois liiallinen teologinen keskustelu. Sitäpaitsi, pääosassa on iki-ihana Sean Connery!
Se pitää vielä mainita, että kirjan nimen ymmärtää luettuaan kirjan viimeisen lauseen. Nerokasta vai mitä?
Otan osaa! Minulla tämän kirjan lukeminen oli myös ajoittain aika tervanjuontia, mutta luin sen loppuun kuitenkin kun kerran olin aloittanut. Tuskin kuitenkaan luen enää toista kertaa. Ja tuo leffaoivalluksesi on muuten hyvä, minäkään en ole elokuvaa nähnyt mutta kyllä, se voisi olla hyvä!
VastaaPoistatämä kirja jakaa kyllä kovasti mieleipiteitä, toiset rakastavat ja toiset eivät sitten yhtään... Itse en ole päässyt alkua pidemmälle, pakko myöntää. Ihastelen kyllä edelleen suuresti tätä sinun projektia ja kärsivällisyyttä kirjojen kanssa!
VastaaPoistaElokuva tuli telkkarista joulun aikoihin ja katsoin sitä kavereiden illanvietossa toisella silmällä. Vaikutti kiinnostavalta elokuvalta ja päätinkin silloin lukea kirjan ennen kuin katson miten elokuva päättyy. Hirveä pettymys, että kirja onkin pitkäveteinen. Elokuvassa ei nimittäin näyttänyt olevan mitään pitkittyneitä filosofisia keskusteluita:)
VastaaPoistaAinakin elokuva _on_ hyvä! Minä tietysti olen tässäkin tapauksessa nähnyt vain sen enkä lukenut kirjaa, joten toisinpäin en voi verrata.
VastaaPoistaMutta sitä olen elokuvaa ajatellessani joskus miettinytkin, että mistähän kirjan maine semioottisena ja filosofisena salatieteilynä kumpuaakaan, kun elokuvassa tällaiset elementit ja muun muassa syvällisemmät ruusu-konnotaatiot ovat tosiaankin syvällä, joskin kyllä olemassa. Ilmeisesti ne sitten kirjassa ovat esillä...
Minäkään en ole päässyt juuri alkua pidemmälle tämän kirjan lukemisessa. Aloitin sitä joskus viime kesänä ja yhä se nököttää hyllyssä, kirjanmerkki jossain sadan sivun paikkeilla. Kun ei etene niin ei etene. Pitäisi varmaan vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea se loppuun.
VastaaPoistaElokuva on kiinnostava ja kirjakin oli sitten, kun oli katsonut elokuvan. Joskin niin meinasi minullekin käydä, että kesken jää. Sinnittelin loppuun ja lopuksi kyllä ihan pidinkin. Tosin kursiivista lukutapaa toteutin aina, kun alkoi jaaritteluksi kääntyä. Tämä on tosiaan juuri sellainen klassikko, josta tehty elokuvaversio oli parempi kuin itse kirja. Ei kyllä ole Ecoa sen erän jälkeen tullut luettuakaan...
VastaaPoistaOnko tämä kursiivinen lukutapa jokin termi, joka menee meikäläiseltä yli? Sisäpiirin vitsi? No niin tai näin, kirja jakaa näköjään mielipiteet. Itse pidän, olen lukenut parikin kertaa (taidan olla aika tylsä). Leffa oli minusta pettymys, vaikka Connery onkin mukana.
VastaaPoistaLisään vielä, että luin myös Foucauktin heilurin väkisin loppuun, mutta se jäi viimeiseksi Ecoksi :)
VastaaPoistaNostan hattua! En ole koskaan jaksanut lukea loppuun, enkä kovin paljon alkuakaan tästä.
VastaaPoistaKaipa kursiivinen lukutapa on suomeksi harppomista. kuulostaahan se hienommmalta :D mä tosiaan tiedän monta jotka ovat pitäneet tästä paljon. Niin se vaan taitaa olla onneksi, että eri kirjat puhuttelee.
VastaaPoistaAnni m., onko sanakirjani vanhentunut vai mitä, mutta eikö harppova lukeminen ole kursorista? Kursiivinen tarkoittaa jatkuvaa,virtaavaa ja päättymätöntä. :)) Tosi keskeinen juttu... Plääh, pilkunviilaus on tauti, josta EI parane.
VastaaPoistaP.S. sen toisen Econ nimi on Foucaultin heiluri, Foucauktin, kuten kirjoitin :D Olisi hyvä hallita nämä näppäimetkin paremmin!
VastaaPoistaPuuh, niin vaan on projekti täälläkin vihdoin päättynyt.
VastaaPoistaKesti melko pitkään kun joka päivä ei päässyt lukemaan ja joutui tätä eri kirjastoista ja hyllyistä lainailemaan. (No, ei kai se pitkään oo, jos kuitenkin alle kuukausi meni?)
Juuri sain tämän urakan valmiiksi ja olo on nyt vähän sanaton. Tuskin tulee tätä toiste luettua, mutta tuo leffa on kyllä katsottava! Joskus pienenä vaan olen siitä pätkän nähnyt. (Tai kokonaan, mutten muista?)
Niille, jotka ette ole loppuun päässeet:
Kannattaa sinnikkäästi ja nopeasti lukea. Kirja kyllä paranee koko ajan loppua kohti.
Ja jos liian hitaasti lukee, niin varmasti onkin pitkäveteistä. Tuota kirjaa ei kannata lukea alle sadan sivun pätkissä.
Harmi tosiaan, että tänne ei viitsi esimerkkiä laittaa niistä listoista. Muutamat niistä olivat todellakin huvittavan pitkiä. Joku taisi olla peräti yli sivun ja tuntuu, että siinä vaan toistettiin ja toistettiin ja toistettiin.
VastaaPoistaVälillä tuli sellainenkin olo, että kirja on alunperin ollut vain 300-sivuinen ja sitten kustantaja on sanonut, että: "Muuten hyvä, mutta voisitko laittaa tähän 240 sivua lisää?"
Sitten sivuja on ruvettu puoliväkisin lisäämään ja lauseita turhaan pidentämään.