silti vaikea on tuumat runoksi pukea.
Oli kirjassa pari tuttua,
mutta enimmäkseen minulle uutta juttua.
Lumosi minua runojen taika,
paistoi kirjasta vanha aika.
No juu, ei pelkillä loppusoinnuilla vielä täydellistä runoa saada. Kokeillaanpa siis sanoa muutama sananen ihan selkokielelläkin.
Kuten runostani selviääkin, oli kirja täynnä minulle ihan uusia runoja. Entuudestaan tuttuja taisi olla kolmisen kappaletta. Osa runoista oli vallan mainioita rytmikkäine rakenteineen ja loppusointuineen, mutta osa oli kyllä aika kummallisia. Luin kirjan ääneen ja tyttäreni kuunteli ihmeissään pää kallellaan. Parhaat palat luetaan vielä uudestaan ennen kirjan palauttamista kirjastoon.
Vai oli tuo kirjaston kirja. Suosittelisin kyllä ihan omaksi ostettavaksi. Ja kas kummaa, kohta luet sitä lapsenlapselle :)
VastaaPoistaMinulla on käynyt niin, ja vielä kuusivuotiaskin löytää kirjasta jälleen uuden lempirunon. Nyt se oli kuningas monine nenänpäineen :) Herra Pii Poohon emme kyllästy koskaan...
Tämä on ehdottomasti suomalainen lastenrunokirjaklassikko! Pikku Marjan eläinkirjan rinnalle.
Ihana toi oma runo alussa. :)
VastaaPoista