The Handmaid's Tale on yksi mieleenpainuvimmista koskaan näkemistäni elokuvista. Se on valmistunut vuonna 1990, joten olettaisin sen näkyneen Suomen televisiossa 3-4 vuotta tämän jälkeen. Noihin aikoihin elokuvat eivät tulleet Suomeen niin nopeasti kuin nykyään. Aikaa on vierähtänyt siis miltei 20 vuotta ja silti muistan yhtä useita elokuvan kohtauksia tarkasti ja juonikin on ylimalkaisesti mielessä. Leffa teki minuun suuren vaikutuksen, mutta kirjasta en ole tiennytkään ennen tähän lukuhaasteeseen tarttumista.
Koska elokuva kolahti minuun aikoinaan niin kovasti, tartuin kirjaan todella suurten odotusten vallassa. Toisaalta osasin pelätä pettymystä, koska yleensä mikään mihin lataa liiaksi ennakko-odotuksia ei onnistu niitä vastaamaan. Turhaan pelkäsin. Kirja on aivan mahtava! Näen helposti, että tämän kaltainen tarina ei puhuttele kaikkia, mutta minulla on erityinen mieltymys dystopia-tarinoihin kuten myös katastrofijuttuihin, joissa joudutaan rakentamaan ns. Uusi maailma. Osa tarinan koskettavuudesta piilee varmasti siinä, että nyt oman äitiyteni myötä kaikki raskauteen ja äitiyteen liittyvät asiat tuntuvat riipaisevan aikaisempaa syvemmältä.
Tarina kertoo lähitulevaisuudesta, jossa lapsettomuudesta on tullut ongelma. Hädän hetkellä ihmiset kääntävät toivonsa Jumalaan ja uusi yhteiskuntajärjestys saa inspiraationsa Raamatusta, ensimmäisestä Mooseksenkirjasta: "Tässä on orjattareni Bilba; yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä".
Margaret Atwoodin teoksia en ole lukenut aikaisemmin, mutta hänen kirjoitustyylinsä teki minuun vaikutuksen. Mukava tapa kuvailla asioita ja tuntemuksia. Hienoja sanavalintoja ja ovelia lukijalle osoitettuja koukkuja. Suomentajan työ on ihan ok, vaikka joissakin kohdissa sanavallinnat olivat sujuvalle suomelle sen verran epätyypillisiä, että piti vähän miettiä miten asia alkuperäiskielellä sanottaisiin.
Kirjassa on paljon yhtymäkohtia aikaisemmin luku-urakassa vastaan tulleeseen George Orwellin 1984-teokseen. Suosittelen mieluusti kumpaakin teosta!
Minäkin luin ensimmäisen Atwoodini hiljattain, Herran tarhurit, ja ihastuin kovasti. Orjatarta ovat suositelleet ihan kaikki, joten pitää ehtiä sekin, pian!
VastaaPoistaTästä syntyi mulle kyllä nyt sellainen kiinnostus, että pistän mieleen ja koetan lukea heti, kun mahdollista!
VastaaPoistaPitkästä aikaa taas! Orjattaresi on mun Atwood-suosikki, Atwood yksi lemppareista. Herran tarhurit luin minäkin viimeksi, pitäisi nyt lukea uudestaan Oryx & Crake jossa on osittain samoja henkilöitä ja juttuja.
VastaaPoistaKatsottiin muuten Ruusun nimi -elokuva pari kuukautta sitten (olin nähnyt sen joskus yläasteella ja lukenut kirjan muutama vuosi sitten) ja se taitaa tosiaan olla parempi kuin kirja. Se on se Sean Connery minullakin :)
Hoo!
VastaaPoistaEn tienny, että tää on kirja, enkä olis ees muistanu leffan nimeä, mutta oudon elävästi jäänyt itsellekin mieleen! (Itsekin siis nähny varmaan samoihin aikoihin ku teikäläinenkin. Kaikkea meidän on pienenä annettukin kattoa!)
Tai lähinnä jotan kohtauksia ja alkuasetelmia. Loppuratkaisusta ei oikein mtn muistikuvaa. Ehkäpä pitäisi lisätä tämä lukulistalle.
Niin ja ku en kerran muista, että minkä kirjan alla käytiin keskustelua, jossa suunniteltiin Humisevan harjun lukemista, niin kommentoin siitäkin tähän. :P
VastaaPoistaKaarina kun puhui niistä eri suomennoksista, ja että valitsee uudemman, jos ei halua häiriintyä vanhan kielen koukeroista (tai jotain sellaista?).
En tiedä kuinka paljon noita eri suomennoksia on tehty siihen, mutta meidän kirjastossamme niitä oli kaksi. Suunnittelin ensin, että otan sen uudemman, mutta sitten kun aloin alusta lukemaan niitä molempia ja vähän silmäilemään, niin se uudempi alkoikin ärsyttämään :S Oli jotenkin ihan tyhmästi kirjoitettu, eikä siinä päässyt sellaiseen kunnolliseen wanhan ajan tunnelmaan niinkuin tuossa vanhemmassa.
Lainasin siis itselleni sen vanhemman ja lukeminen alkaa viimeistään ensiviikolla! :)
Voi juku Erja! Kerkeät sitten lukea sen ennen minua. Minulla ei ole vielä humisevia suunnitelmia ennen kuin ehkä kesälle. En kyllä ole vielä ehtinyt tarttua siihen Puhdistukseenkaan.
VastaaPoistaWoe itku, teitä nuoria naisia, jotka ette ymmärrä hyvän suomentajan päälle :D Juhani Lindholm ei ole kirjoittanut Humisevaa harjua mitenkään nykykielelle. Mutta pääasia on ehkä tarina. Sen voi sitten lukea toistamiseen Jussin suomentamana.
VastaaPoistaMargaret Atwood on hieno kirjailija! Suosittelen häneltä myös esimerkiksi kommenteissakaan mainitsematonta Kissansilmää (Cat's Eye), jossa koulukiusattu tyttö kohtaa aikuisena kiusaajansa.
VastaaPoistaKuinkahan monta kertaa Humiseva Harju onkaan suomennettu?
VastaaPoistaMielestäni ne kaksi eri versiota, joita selailin olivat molemmat naisten kääntämiä. Eli ei ainakaan kenenkään Juhanin. Tai sitten vaan muistan väärin.
George Orwellin 1984-teoksen luin ekan kerran jo 90-luvulla kuunneltuani Tina Turnerin samannimistä kappaletta. Atwoodia olen lukenut äitini kirjahyllystä.
VastaaPoistaHyvä blogi Raisa!
Erja, tässä Humisevan harjun tiedot Otavan sivuilta:
VastaaPoistahttp://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2006/fi_FI/humiseva_harju
Teos on suomennettu lukuisia kertoja vuoden 1927 jälkeen. Tässä viimeisimmässä on myös Juhani Lindholmin saatesana.