Teos oli varsin mukava kuunneltava, mutta venäläiset nimet tuntuivat sekavilta. Outoja nimiä ei jaksa painaa samalla lailla mieleensä, joten välillä meinasin sekoittaa henkilöitä keskenään. Muuten kirjan kieli on lennokasta ja lukija eläytyi riittävästi tarinaan tuoden eloa hahmoihin, jopa hieman maukuvaista lausuntaa puhuvan kissan suuhun.
Mitä kirjassa sitten tapahtuu? Saatana todellakin saapuu Moskovaan ja alkaa keppostella ihmisten kustannuksella. Kuka päätyy kuoliaaksi, kuka hullujen huoneelle tai vaikeuksiin miliisin kanssa, rahoja ja ihmisiä katoaa ja naisjoukko juoksentelee puolipukeissa kaupungilla vaatteidensa kadottua. Toisaalla toisiaan rakastavat Margarita ja Mestari, joka on kirjoittanut kirjan Pontius Pilatuksesta.
Tuo nimien samankaltaisuus kieltämättä hieman vaikeutti omaakin luku-urakkaa. Varsinkin vielä kun luin kirjaa pienissä osissa olin tauon jälkeen useinkin hyvin kuutamolla siitä, kuka nyt taas olikaan kuka. Muuten tämä oli kyllä kieltämättä oikein loistava kirja, vaikka ainakin minulle kirjan tapahtumat olivatkin paikka paikoin hieman hakusessa ja tuntuu siltä, että en oikein tainut saada kaikkea teoksesta irti.
VastaaPoistaSaatana saapuu Moskovaan on jännä kirja. Minäkin olen nauttinut sen osittain "äänikirjana", kun vuoroluimme sitä toisillemme taannoisen ystäväni kanssa. Yksikseen luettuna kokemus olisi varmasti toinen. Toisen luentaan pitää keskittyä, eikä ajatus saa lähteä herpaantumaan. Miten, Raisa, koit itse pystyväsi keskittymään kuuntelemiseen? Mulla nykyään parhaiten onnistuu keskittynyt kuunteleminen lenkillä tai yöllä autoillessa.
VastaaPoistaNimien sekamelska hankaloittaa minunkin lukemistani kirjassa kuin kirjassa. Jos henkilöitä on paljon ja heillä on hankalat nimet, olen pulassa. :-) Jännä juttu, mulla on muutenkin huono nimimuisti, kun taas kasvot muistan aina.
Ai niin, onnittelut merkkipaalun saavuttamisesta!
VastaaPoistaVarsinkin pienenä tyttönä nimet olivat hankalia. Jopa englantilaiset nimet luin usein niin että näin alkukirjaimen ja silmät loikkasivat suoraan eteenpäin. Ongelmia tuli jos oli monta yhtä pitkää samalla kirjaimella alkavaa nimeä. Nykyisin kun englantia osaa paremmin luen nimetkin jo ihan kunnolla. Aikoinaan myös Mirkka-kirjasarjaa lukiessani luin tahallaan, että Mirka, koska kahdella koolla nimi oli niin outo ja hankala.
VastaaPoistaKuuntelemiseen keskittyminen onnistuu minulta ihan hyvin kunhan en yhtä aikaa lue mitään (esim, FB tai paperien lajittelu on nou nou) kotityöt ja jopa sanapelin pelaaminen englanniksi onnistuvat kyllä. Usein leikin lattialla tyttäreni kanssa vaikkapa palikkatornia rakennellen, jossa vähän myös samalla jutellaan. Sitten jos tulee yllättävä pausetus vaikkapa puhelimen soidessa tai tyttären herätessä päikkäreiltä saattaa ajatus katketa sen verran että pitää hypätä pari minuuttia takaisin päin. Muuten tykkään kuunnella yhden luvun kerrallaan.
Onnittelut! Hienosti aikataulu on pitänyt! Olen joskus ajat sitten lukenut tämän ja kirjastossa olisi äänikirja usein tyrkyllä, pitänee ottaa kuunteluun. Venäläisessä kirjallisuudessa erityisesti nuo nimet ovat riesa, kaikilla kun on etunimi, sukunimi ja isännimi sekä lukuisia hellittelymuunnoksia näistä.
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin edellä, venäläisten lukemattomat nimet tuottavat päänvaivaa. Niissä kuitenkin on joku logiikkakin, Alexanderin lempinimi on Sasa (suhuässällä tuo eka), jne.
VastaaPoistaMahtava idea tämä lukuprojekti, jään lukijana seuraamaan!
Mä olen opiskellut venäjää (en ole mikään guru, mutta vähän osaan kuitenkin) ja oisko minulle sitten käynyt niin, etteivät venäläiset nimet enää tunnu mitenkään erityisen hankalilta. Muistan kyllä itsekin kokeneeni pitkät nimet työläinä, varsinkin jos henkilöstä välillä käytettiin lempinimeä ja välillä jotain muuta.
VastaaPoistaMutta hyvä kirja on. :)
Olen aina ajatellut skippaavani suosiolla tämän kirjan, mutta nyt onnistuit kirjoittamaan siitä jotenkin niin inspiroivasti, että parhaillani mietin josko minäkin lainaisin tämän äänikirjana jossain lähitulevaisuudessa...
VastaaPoista