33. Fedja-setä, kissa ja koira, E. Uspenski

Heh, eihän tämä oikeasti mistään sedästä kertonutkaan vaan Fedja-setä nimisestä pienestä pojasta! Tämä kirjan takakannessakin lastenkirjallisuuden suosikkihahmoksi tituleerattu henkilö oli minulle entuudestaan täysin tuntematon. En ollut mielestäni kuullutkaan moisesta kirjasarjasta ennen tätä luku-urakkaa. Jälleen siis yksi uusi syy kiitellä itseään tähän lukuhommaan ryhtymisestä!

Pidin kirjoitustyylistä sekä tarinan yllätyksellisyydestä. Kirjailija on todella päässyt hyvin lapsen maailmaan sisälle, sillä monin kohdin tapahtumat vaikuttivat lapsen kertomilta jutuilta, jotka aikuinen kirjoittaa muistiin, koska lapsi on itse liian pieni että osaisi kirjoittaa. Kirjoitustyyliltään teksti on aivan täydellistä ääneen luettavaksi. Kokeilinkin sitä yhden luvun verran. Kieli on vanhahtavaa ja siinä on mukava tempo, mikä suorastaan houkuttelee lukemaan ääneen. Luvutkin ovat niin lyhkäisiä, että pienikin kuuntelija jaksaa keskittyä (varsinkin kun välillä voi katsella kuvia).

Jotakuta vanhempaa saattaa häiritä sivulauseessa mainitut kuolema ja sota tai jopa metsästäminen. Itseäni lähinnä kummastutti yksi luku, jossa lehmä söi humalan kukintoja ja siitä humaltui, minkä jälkeen myös lehmän maitoa juoneet humaltuivat. Mutta toisaalta, eivätpä ne lapset rikki mene siitä että tällaisiakin asioita saduissa käsitellään.