Näin sattumalta tähän teokseen perustuvan elokuvan viime kesänä, mikä madalsi kirjaan tarttumisen kynnystä huimasti. Pelkän nimen perusteella olin epäillyt teoksen kertovan sodasta, minkä vuoksi mielenkiintoni ei ollut herännyt enkä ollut koettanut hakeutua leffan saatika kirjan ääreen. Todellisuudessa kirja kertoo miehestä, joka haluaa hommata omakotitalon saadakseen perheensä takaisin. Sotateemaa vilahtelee siellä täällä lähinnä vertauskuvallisesti.
Kerronta on vauhdikasta ja lukiessa milteinpä hengästyy. Luvut ovat passelisti suupalan kokoisia, joten "no luen vielä yhden" -ilmiö on huipussaan ja kirjan tulee puolihuomaamatta lukeneeksi lähes yhdellä istumalla. Tarinassa on minäkertoja, joka ei kuitenkaan kaikissa luvuissa ole sama. Tekisi mieli nimittää tätä huumoriksi, niin mainiosta kirjasta on kyse. Oikeasti taitaa kuitenkin kuulua draama-kategoriaan.
Kirjan aihe, eli talon etsiminen ja hankkiminen, osui aika ajankohtaisesti nappiin omaan elämään, sillä meillä on ilmassa vähän kotikuumetta. Kauppailmoituksia ja vuokrailmoituksia on plärätty ja kovasti miettitty pienen perheen tulevaisuuden näkymiä. Tuskin sentään lähestytään kodin hankkimista samaan tapaan kuin tässä kirjassa...
Tämä on huima! Miten olet voinut saada sotakirjakäsityksen tästä? ;))
VastaaPoistaMielestäni päähenkilö on traaginen, mutta Hotakaisen kieli on verratonta, ja se saa tämänkin aiheen tuntumaan hauskalta,vaikka samalla itkettääkin. Asuuko rintamamiestalossa onnellinen perhe? Ehkä. Mutta tuskin Matti Virtasen perhe kuitenkaan.