16. Hiiriä ja ihmisiä, John Steinbeck

Lennie on iso, vahva kuin härkä ja täysin pöhelö. Yksin Lennie ei pärjäisi suuressa maailmassa, mutta mikäpä siinä ollessa, kun on kaverina George. George on nokkela mies, joka pitää Lenniestä huolta. George ei jätä Lennietä pulaan, vaikka elämä ilman moista riippakiveä olisikin paljon helpompaa. Yhdessä miehet kiertelevät keräämässä rahaa maatilan töissä ja haaveilevat pienen, oman tilan hankkimisesta.

"– Meidänlaisemme veikot, jotka raatavat karjatiloilla, ovat tämän maailman orvoimpia otuksia. Ei ole perhettä. Ei kuuluta minnekään. Tullaan tilalle ja pusketaan palkka kokoon ja sitten mennään kaupunkiin ja tehdään selvä joka jumalan lantista ja ennen kuin arvataankaan, puuhataan taas pylly pystyssä jollakin muulla tilalla. Ei ole mitään tulevaisuutta tähtäimessä.
Lennie oli ihastuksissaan.
– Niin – ihan niin. Ja kerro sitten kuinka on meidän laita.
George jatkoi:
– Meidän kohdalla eivät asiat ole siinä jamassa. Meillä on tulevaisuus edessämme. Meillä on juttukaveri, joka ei anna meille piupauta. Meidän ei tarvitse istuskella missään saluunoissa tuhlaamassa rahaa siinä surkeudessa vain, ettei ole muutakaan paikkaa mihin mennä."

Hiiriä ja ihmisiä on pieni sympaattinen kirja, jonka lukaisi varsin nopsaan. Vaikka tarinassa on apeatkin puolensa, on se kokonaisuutena kuitenkin hyväntuulinen kertomus kaveruksista, lojaaliudesta ja halusta olla oman itsensä herra. Pidän aina näistä kirjoista, joiden kieli on vanhahtavaa tai murteellista. Sellaisesta tulee hyvälle tuulelle.