Kansilehdeltä kuitenkin selviää, että Jumalat juhlivat öisin (The Secret History) on Donna Tarttin esikoisteos, jonka kirjoittamisen hän aloitti 19-vuotiaana. Kirjan viimeistelyyn meni yhdeksän vuotta. Hiominen on kyllä kannattanut, sillä teos on erinomainen! Ehdottomasti tänä vuonna lukemieni kirjojen parhaimmistoa.
Tarina sijoittuu yliopistomaailmaan. Aluksi kuvaus opiskelijaelämästä on varsin romanttinen (läksyjen tekemistä ikkunalaudalla istuen ja teetä juoden yms.) ja kerronta imaisi minut mukaan niin, että tunsin olevani yksi opiskelija mukana tässä kaveriporukassa. Tunne olisi varmasti ollut vielä vahvempi, jos olisin jättänyt tämän kirjan lukemisen vasta loppuvuoteen. Opiskelujen lomassa mainitaan ja viitataan useampaankin klassikkokirjaan, jotka minulta ovat vielä lukematta. Olisi ollut helpompi osallistua muiden keskusteluun oppitunneilla, jos teokset olisivat jo olleet minulle tuttuja.
Oman luku-urakkani kannalta on hieman huolestuttavaa, että kirjassa esitetään seuraavanlainen kanta:
"Olen sitä mieltä, että monta eri opettajaa on vahingoksi ja hämmennykseksi nuorelle miehelle, samoin kuin minusta on parempi tuntea yksi kirja perusteellisesti kuin sata pinnallisesti."
On mielenkiintoista ja varsin erilainen kokemus lukea murhamysteeriä, jossa ei tarvitse jännittää kuka kuolee ja missä, miten, milloin ja kenen toimesta. Hämärän peitossa on lähinnä motiivi. Tarina maalaa kuvauksen siitä, miten tähän pisteeseen ajauduttiin ja kuinka sitten kävikään. Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta: miten olisin itse toiminut, kenen puolelle asettunut, ketä tukenut, miten lohduttautunut, millä tekoni oikeuttanut? Niin, ja olisinko päässyt läpi lopputenteistä?
Kääntäjän työ on usein melko näkymätöntä, eikä siihen kiinnitä huomiota ellei joku asia ole erityisen hienosti tai huonosti sanottu. Tässä suomennoksessa muutama asia pisti silmään. Happy meal -ateriat oli suomennettu onnellisiksi aterioiksi, mikä toki on oikein mutta harvinaista että niistä niin puhuttaisiin. Housunkannattimet on outo sanavalinta henkseleistä, todennäköisesti kuitenkin sama asia? Mäkäräiset eivät inise, joten kyse oli varmaan hyttysistä? Kerran myös ihmeteltiin, olikohan humalassa tullut nukuttua yhdessä. Ehkä oli kuitenkin kyse vähän toisenlaisesta toiminnasta.
Tää on huippukirja!
VastaaPoistaMäkin olen tuota Onnellista ateriaa joskus ihmetellyt. Kun eikös Mäkkäreitä ole ollut Suomessa sen verran pitkään, että kovin eksoottinen asia ei ole voinut olla kyseessä kirjan suomentamisen aikaan...
Muistan tuon kirjan tunnelman erittäin hyvin, vaikka luin sen jo silloin heti tuoreeltaan, siis 1992. Onko siitä melkein 20 vuotta?
VastaaPoistaKirja oli varsin tyly ja hiuksianostattavan julma, samaa sarjaa kuin Kärpästen herra ja hiljakkoin lukemani toinen sisäoppilaitokseen ja yliopistomaailmaan sijoittuva romaani.... jonka nimenkin olen jo unohtanut. Siinäkin tapettiin opiskelutoveri.
Hienoa, että kommentoit suomennosta. Tämänkin kirjan todella joku muu kuin kirjailija on kirjoittanut suomeksi.
Housunkannattimet on ihana sana, Onnellinen ateria ei :( Tosin 20 vuotta sitten ne eivät tainneet kuulua niin meidän elämään kuin nyt, mainontakin oli paljon maltillisemmalla tasolla.
Yhdessä nukkuminen on tosiaan aika hassu tapa ilmaista sänkyyn menemistä. Mutta onko yhtä väärin sanoa, että on ollut sängyssä jonkun kanssa, jos on tehnyt sitä jossain muussa paikassa :)
Tosiaan, jos olisit tiennyt kirjan kirjallisuuskeskusteluista, olisit voinut lukea tämän eri aikaan. Nyt voit ehkä lukea sen kohdan uudelleen luettuasi kyseiset teokset.
Harmittaa, että itse olen juuri nyt koukussa Peter Robinsonin dekkareihin, joita luen jopa englanniksi. Aikaa ei jää ollenkaan lukemattomille listojen kirjoille...
Huippukirja, todellakin! Olen vienyt tämän työpaikan kahvihuoneen hyllyyn työkavereitten iloksi, joten en voi nyt tarkistaa, miten kirja alkaa, mutta mielestäni alkulause on yksi parhaista. Olen lukenut kirjan pariin, kolmeenkin kertaan ehkä, ja se kestää sen oikein mainiosti. Itse asiassa se on kirja, jonka voisin vieläkin lukea uudelleen, ja se on paljon se. Tunnelma on jäänyt vahvana mieleen. Kaikki näyttää lukuvuoden alussa olevan vallan mainiosti, mutta mitä pidemmälle aika kuluu, sitä oudommaksi meno yltyy.
VastaaPoistaTartt joutui tämän loistavan esikoisensa kanssa sitten siihen kuuluisaan "toisen kirjan" ongelmaan. Seuraava kirja ilmestyi vuonna 2002, Pieni ystävä, suomentanut Eva Siikarla. Hyvä kirja, mutta...minkäs teet, kun mestariteos oli jo tehty?
Tämä on edelleen yksi suosikkikirjojani ja lumouduin sen salaperäisestä maailmasta (ja unelmoin silloin, että olisipa yliopistossa tuollaista - tunnelmaltaan siis, ei tapahtumiltaan).
VastaaPoistaTämä on tosiaan huima kirja! Tiivis, arvoituksellinen tunnelma.
VastaaPoistaTuo takakansiasia on kinkkinen kysymys. Toisaalta en tykkää yltiökryptisistä takakansiteksteistä, jotka eivät kerro kirjasta mitään, mutta vielä raivostuttavampia ovat spoilerit. Vaikkei takakansi ns. paljastaisikaan murhaajaa, se väistämättä vaikuttaa lukukokemukseen: vastikään Pulkkisen Rajaa lukiessani mieleeni tuli, että henkilöiden suhteet selvisivät itse kirjasta vasta vähitellen - ne olisi ollut kiva "keksiä itse" eikä tietää jo etukäteen takakannen perusteella.
Kirsi: Minun hyllystäni Tarttin kirja löytyy englanniksi, ja alkulauseet kuuluvat näin... "The snow in the mountains was melting and Bunny had been dead for several weeks before we came to understand the gravity of our situation. He'd been dead for ten days before they found him, you know." Herättää tosiaan kiinnostuksen!
Olen hyvin varma, että luen tämän kirjan vielä toistekin. Seuraavalla kerralla vaikkapa englanniksi.
VastaaPoistaKaarina, yhdessä nukkuminen kääntyy suomeksi mielestäni hienosti makaamiseksi, mutta voiko sitä käyttää jos ollaan tehty se pystyasennossa?
Luru ja Kirsi, sama suomeksi: "Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden. Hänhän oli kuolleena kymmenen päivää ennen kuin hänet löydettiin." Varsin teräksinen alku!
Tuo "makaaminen" on minusta jotenkin kamala sana :) Ehkä se sitten kuuluu nuorten normikielenkäyttöön, minulla vie vahvasti lakitekstin puolelle. Kysytäänkö kaverilta vaikka "Oletteko maanneet?" tai "Makasitko sen kanssa?" Ei todellakaan ole mielisanojani... liian lähellä "väkisinmakaamista"...
VastaaPoistaIhmettelen pelkkää positiivista arviointia. Yhdeksän vuoden pakerruksesta huolimatta teos oli mielestäni varsin kankea ja epäuskottava. Tuskin alemmasta keskiluokasta tuleva opiskelijapoika jatkuvasti arvioisi vanhempien naisten pukujen kankaan laatua tai oman opiskelukaverinsa kenkien merkkiä, edes Amerikassa. Teos on kirjoitettu muistelmamuodossa, ja kuitenkin sisältää valtavan määrän (turhia) detaljeja. Harmittaa, kun käytin puolet joululomasta tämän lukemiseen. Kökkö kirja! Suomentamisessakin olisi paljon muutakin korjattavaa kuin tuo Onnellinen ateria.
VastaaPoista