keskiviikko 9. helmikuuta 2011

12. Isä Camillon kylä, Giovanni Guareschi

Hulvatonta! Tätä kirjaa luin pieni hymynkare huulillani. Kirjailijan tyyli on mehukasta ja herskyvää, sellaista kirjavaa kielenkäyttöä, joka on erityisesti minun mieleeni. Adjektiivit, synonyymit, sanavalinnat ja vertaukset vilisevät nokkeluuksia ja suloisen vanhanaikaista tuntua. Kirjasta jäi hyvä mieli, ei niinkään tarinan vaan sen kerrontatavan vuoksi.

"Sitten lapsiparvesta lähti liikkeelle kukkakimppu, joka asteli eteenpäin hitain askelin. Kun se pääsi piispan kohdalle, kukat kohosivat, ja niiden suojasta ilmestyi näkyviin pojanpallero, niin pienen pieni, niin kaunis ja kiharapäinen ja niin hienoihin vaatteisin pyntätty, että naiset näyttivät tulleen hulluiksi."

Tapahtumat sijoittuvat pieneen italialaiseen kylään jonnekin toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Kirjan päähenkilönä on katolilaisen kirkon pappi Isä Camillo. Hän on jatkuvasti napit vastakkain kylän vasemmistopuolueeseen kuuluvan pormestari Pepponen kanssa. Miehet ovat alati ajautumassa tukkanuottasille eriävien mielipiteidensä vuoksi. Kaikesta nahistelusta ja toisen varpaille tallommisesta huolimatta miesten välillä on kuintekin keskinäistä arvostamista ja välittämistä.

Kirjassa on kirjailijan itsensä tekemä kuvitus, jossa Isä Camillo kuvataan enkelinä ja pormestari Peppone piruna.


Isä Camillo ei vastaa täysin perinteistä käsitystä papista. Yleensä kirkonmiehet eivät ole väkivaltaan taipuvaisia eivätkä kiivasluonteisia. Tavallisempaa lienee, että Isä Camillo juttelee alttarilla olevalle Krusifiksille. Hieman poikkeavaa tosin, että Kristus juttelee takaisin. Tämän vuoksi sain lukiessani välillä oudon epäilyksen Isä Camillon mahdollisesta skitsofreniasta, joskaan en usko kirjailijan tarkoittaneen tätä keskusteluyhteyttä siten tulkittavan.

2 kommenttia:

  1. Minusta nämä isä Camillo -jutut olivat ihania kun luin niitä miljoona vuotta sitten :-)

    Muistini mukaan niissä oli lämmin henki ja vallalla yleinen usko ihmisen hyvyyteen... nyyh. Kirjoittaako kukaan enää sillä idealla, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä olento?

    VastaaPoista
  2. Kyllä jäi ihan positiivisena mieleen tämä kirja. Aika varmasti luen tähän jatko-osat sitten tämän vuoden jälkeen :)

    Jollakin tapaa tuo Hiiriä ja ihmmisiä oli samantapainen ihmisen hyvyys -kirja, joskin siinä on kyllä pahiskin (ellei jopa useampia).

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!