lauantai 6. elokuuta 2011

52. Sofian maailma, Jostein Gaarder

Tämä sukellus filosofiaan on roikkunut keskeneräisesti ja osittain luettujen kirjojen listoillani. Olenpa selaillut tästä helposti ymmärrettävät tärpit filosofian historian tenttiinkin. Nyt kuitenkin sain itse tarina-osuuden luetuksi loppuun.

Kirjassa pian 15 vuotta täyttävä Sofia saa yksityisen filosofian kurssin tuntemattomalta opettajalta, joka lähestyy Sofiaa kirjeitse. Kirjassa siis seurataan Sofian oppimisprosessia, mietteitä ja oivalluksia samalla itsekin oppien “kaiken oleellisen” länsimaisen filosofian historiasta.

Filosofia on aina kiinnostanut minua, joten olen opinnoissani valinnut useitakin filosofian kursseja. Niinpä kirjan opettavainen puoli ei tarjonnut minulle mitään järisyttävää ahaa-elämystä tai oivalluksia, koska monet asiat muistin entuudestaan ja toiset muistuivat mieleen lukiessani. Ehkäpä ymmärtämisessä oli jopa apua aikaisemmasta kokemuksesta, muuten näin opettavainen kirja olisi saattanut alkaa tuntua kuivalta. Syvällisen puolensa ja itsetutkiskeluun ja pohdiskeluun keskittymisen vuoksi, tätä ei kannattaisi lukea kiireessä. On hyvä varata paljon aikaa omalle ajattelulle.

Toivottavasti en pilaa kenenkään lukukokemusta päivittelemällä, kuinka loppua kohti tarina alkoi lähteä ihan lapasesta! Tapaamme mm. Martti-hanhen, joka kertoo lennelleensä ympäri Ruotsia Niilo Holgerinpojan kanssa. (Tästä käännöksestä kyllä oudoksuvat terveiset suomentajalle, joka oli tehnyt muitakin outoja ratkaisuja).

BTW, tämä on oikeasti ensimmäinen elokuussa lukemani kirja. Olemme juuri muuttaneet ja elän ilman nettiyhteyttä, joten postaukset tulevat nyt miten sattuvat.

5 kommenttia:

  1. Kunnioittava hatunnosto sinne päin! Olen arkaillut ainakin kymmenen vuotta tähän kirjaan tarttumista, enkä taida sitä vieläkään kiirehtiä kiitos rehellisen arviosi.

    VastaaPoista
  2. Aikoinaan tuli luettua tämäkin, enkä vieläkään ymmärrä, miksi tämä herätti niin paljon keskustelua.

    VastaaPoista
  3. Minäkin luin tämän muistaakseni viime vuonna. Ei kyllä räjäyttänyt minun tajuntaani, muistan pienempänä pitäneeni enemmän esimerkiksi Pasianssi-mysteeriosta. Ja silti kaiken nihkeilyn jälkeen minulla on silti sellainen olo, että haluaisin vielä joku päivä lukea kirjailijalta jotain lisää.

    Miten sinulla on lähtenyt käyntiin Rikos ja rangaistus? Minä porskutan yli 200 sivun. Tällä hetkellä voisin todeta, että ei tosi hyvä, mutta ei missään nimessä tosi huono.

    VastaaPoista
  4. Minä luin tämän muutama vuosi sitten ja liiallinen filosofia sai minut miltei jättämään kirjan kesken:/ loppuun kuitenkin taistelin, mutta ei todellakaan mikään mullistava lukukokemus.

    VastaaPoista
  5. Yksi parhaita kirjoja ikinä.
    Parhaimmillaan vaan taitaa toimia noin13-17-vuotiaille, ei niin paljon filosofiaa opiskelleille.
    Muuten tulee vaansitä samaa vanhaa paljon.
    Itse luin tämän ekan kerran14 tai 15-vuotiaana ja oli mukavaa, kun kirjasta sekä oppi uusia asioita että törmäsi asioihin, joita oli itsekin miettinyt.
    Kirjailijan muutkin kirjat ovat olleet hyviä. Maya on pitkään ollut suunnitelmissa lukea uudestaan, koska ensiitäniin kovasti enää muista.
    (enkä jaksa korjata välilyöntien puutetta. Paska näppis.. :( )

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!