Huh. Rankka lukukokemus, mutta kiehtova. Teos herättää ajatuksia ja antaa perspektiiviä katsoa asioita vähän toisestakin vinkkelistä, väkivaltaisen suhteen sisältä. Tarinan päähenkilö on Lea, joka yrittää kaikkensa ymmärtääkseen aviomiestään.
Kirja ei keskity vain väkivaltaan, vaan siinä tarkastellaan elämää erilaisissa tilanteissa. Monta elämänohjetta ja neuvoa on teoksessa luettavissa. Varsin virkistäviä ovat muutamat huomiot avioliiton solmimisen takana olevista järkisyistä. Mukavaa lukea sellaisesta maailmankatsomuksesta, kun nykyaikana tuntuu romanttinen rakkaus olevan se kaikki kaikessa ja sen ensihuuman haalistuessa onkin aika laittaa eropaperit vetämään.
Maria Jotuni kirjoittaa sujuvaa ja kaunista kieltä. Tekstiä on ilo lukea. Loppupuolella tarina tuntui jäävän vähän junnaamaan paikalleen ja pariskunnan keskustelut kävivät minulle puuduttaviksi. Malttamattomana jo odotin uusia käänteitä. Koska olen viimeaikoina valittanut useammankin kirjan kohdalla vastaavista jumitusseikoista, voi vika tietenkin olla myös omassa mulle-kaikki-heti-nyt-tyyppisessä ajattelussa, joka ei salli kuhnailua.
Loppujen lopuksi kirjasta jäi ihan hyvä mieli. Leasta tuntui muodostuvan minulle ihan hyvä ystävä ja hänen kuulumisensa kiinnostaisivat minua jatkossakin.
Saan tästä kirjasta edelleen puistatuksia. Luin sen opiskeluaikana eräänä kylmänä kesänä koti-ikävän riivaamana. Lisäpuistatuksia omaelämäkerrallisuudesta. TV-sarjaakaan en pystynyt kunnolla katsomaan.
VastaaPoistaKirja on ollut must-read-listoillani jo vuosia. Nyt vasta kuulin ensimmäistä kertaa, mistä kirja kertoo. Oliko kirja paksukin? Miten sinulla etenee Rikos ja rangaistus, vai oletko vielä aloittanutkaan?
VastaaPoistaLöysin tämän teoksen kirpparilta pokkarina, ja se odottelee nyt hyllyssäni vuoroaan. Minullekin on kovin tuttu tuo minulle-kaikki-heti-nyt -tunne! Tällä hetkellä poden sitä Irvingin Garpin maailman kanssa.
VastaaPoistaHuh, omaelämänkerrallisuus olikin minulle uutta. Nyt minua karmii entisestään! Toivottavasti en Sonja pahasti spoilannut kun nyt tiedät kirjan aiheen. Itsekin tiesin etukäteen että tässä on kyse perheväkivallasta, mutta enpä sen enempää tiennyt. Siksi jotenkin lykkäsinkin tähän tarttumista, kun en osannut odottaa mitään hyvää sellaisessa aihepiirissä. Kannattapa tarttua! (En muuten ole vielä hakenut Rikosta ja rangaistusta kirjastosta, olen pahasti jäljessä tässä lukuhommassa!)
VastaaPoistaKaisa, Garpin maailma kannattaa lukea aika nopealla tahdilla, koska siinä on niin hyvin rakennettu sitä "soppaa" että jos pitkiä aikoja pitää välissä taukoa voi olla että kerkeää unohtaa pieniä juttuja ja sitten ei lopulta huomaakaan että kuinka hienosti se kaikki loksahtaa paikoilleen. Se siis tuntuu junnaavalta, mutta lopussa huomaakin että kaikki asiat kerrottiin ihan syystä! :D
Ei huolta spoilauksesta, nyt kun tiedän hieman kirjan aiheesta, siihen on ehkä helpompi tarttua.
VastaaPoistaTule toki vierailulle blogiini, kun olet aloitellut Rikosta. Olen lukenut aina sadan sivun pätkän ja kirjoittanut arvioinnin ja lukenut taas sata sivua. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia sinulla on niissä pätkissä herännyt ja miten oma luku-urakkasi on edennyt. Palataana asiaan:)