Olen aina pitänyt runoista. Lapsena keksin omat loppusoinnulliset riimittelyt onnittelukortteihin ja teininä vuodatin nuoruuden tuskaa tekotaiteellisiin sepitelmiin, joiden pelkkä ajattelukin aiheuttaa (myötä)häpeän tunteen. Opiskeluaikoina innostuin runojen lausumisesta, mutta onneksi en omieni! Minulla ei siis ollut negatiivisia ennakkoasenteita tähän runokokoelmaan tarttuessani.
Helkavirsissä toistuvia aiheita ovat paha (peikot ja hiidet) metsässä, seksi, kuolema, jumala, Lappi ja ajan kuluminen hurjaa vauhtia. Kovin paljon muuta en runoista irti saanut, sillä helppolukuisuudesta ja -tajuttavuudesta ei niitä voi syyttää. Onnellinen sai olla, jos ymmärsi puoliakaan runossa käytettävistä sanoista. Oudot sanat ja vielä kummallisemmat sijamuodot, nykysuomesta tutut sanat eri merkityksissä ja runoilijan vapaus takaavat lukijan takeltelun ja hämmästelyn. Usein säkeen sisältö jäi tajuamatta, vaikka saikin selkoa jokaisesta siihen kuuluvasta sanasta. Olisinkin kaivannut lukupiiriä, jonka kanssa yhdessä miettiä tulkintoja.
Myönnettäköön, että helpompi tätä on ymmärtää kuin Kalevalaa.
Tuo oli Kouta, kolkko miesi,Mitä ovat lonka, kopru ja usta? Kuka on Rutimo? Mikä on tuiman tarkka merkitys tässä yhteydessä? Onko tässä joku konkreettisesti menossa visiitille Tuonelaan, vai onko tämä vertauskuva hitaasta kuolemasta?
tunsi kaikki tietävänsä,
astui rotkohon Rutimon,
kulki kuolon porraspuita
niinkuin pitkän pilven lonka,
niinkuin jäisen kosken kopru;
ei hän taakse katsahtanut,
katsoi kohden Kalman usta,
ei hän kilvan kiirehtänyt,
astui askel askeleelta,
kun oli tuima Tuonen kulku,
elo kuoloa kovempi.
Jos olet kiinnostunut Helkavirsistä, mutta et jaksa juuri nyt sännätä kirjastoon, voit ladata teoksen omalle koneellesi/lukulaitteellesi Project Gutenbergin sivuilta.
Ps. Samoissa kansissa Helkavirsien kanssa löytyy myös Hymni. Hymyilevä Apollo on paljon helppolukuisempaa tekstiä!
Kalevalaa on muuten helppo ymmärtää, kun siitä tarvitsee ymmärtää vain joka toinen säe. Kaksi peräkkäistä säettä siis toistaa saman. Samoin tuossa Leinon runossa, joka on Kalevalan mitassa kirjoitettu, Rutimo yms. selviää toisesta säkeestä:
VastaaPoistaastui rotkohon Rutimon,
kulki kuolon porraspuita
Tarusto kutsuu isoa tammea myös nimillä tasmatammi ja rutimoraita. Tasma on harvinainen, ilmeisesti syrjäänien kautta turkkilaisilta jo muinoin lainautunut sana, joka tarkoittaa nuoraa ja yhdyssidettä, jollainen on esimerkiksi valjaissa. Tasmatammi on ilmeisesti tarkoittanut puuta, joka yhdistää maan ja taivaan nuoran tavoin. Rutimo taas viittaa rautaan, eli puu on raudanluja.
VastaaPoistaKertoo wiki, mutta tammihan on se, joka yhdistää taivaan ja maan, niin voisi ajatella, että tarkoittaisi myös että menee rotkoon, joka yhdistää maata ja taivasta tai siis olevaista ja kuolevaista.
Sori, innostuin aamutuimaan, mutta oli pakko myös käydä tarkistamassa tuon ekan väitteeni paikkansapitävyys ;D tiedot siis wikistä, parempaa tietoa löytyisi perinnetiedosita...
Saahan sitä innostua! Etymologia on aina mielenkiintoista :)
VastaaPoista"Usta" on varmaan taivutettu muoto uksi-sanasta. Kalman uksi on siis kuoleman ovi.
VastaaPoista"Pilven lonka" taas on ihan tutun kuuloinen ilmaus, miellän sen tarkoittavan sellaista pitkän pilven "reunaa", siis vaikka matalalla roikkuvaa korkeaa ja pitkulaista pilveä, jonka "reuna" on helppo erottaa.
Hassua kyllä, minä en ole koskaan ajatellut, että helkavirsiä olisi vaikea ymmärtää. En tiedä johtuuko tämä Eino Leino -aivopesusta, sillä Leino meni syntymään Paltamossa ja edelleen Leinoa palvotaan siellä kuin pyhäinjäännöstä. Niinpä olen lukenut Leinon runoja jo nuorena.
Kielen notkeus Helkavirsissä on ilahduttavaa. Ehkä harvinaisempienkin sanojen "ymmärtäminen" voi johtua siitäkin, että savolaismurteille (joihin kainuun murrekin kuuluu) on tyypillisten uusien sanojen "keksiminen", siis eri asioista saatetaan käyttää hyvinkin joustavasti erilaisia ilmaisuja.