Haukotus ja kyllästys. Puolen välin paikkeilla aloin ihmetellä, että milloin kirja pääsisi vauhtiin. Huokailin sivunumeroita vilkuillen. Kun huomasin, että juoni ei tämän kummoisempi olekaan, aloin jo epäillä että tämä tarina ei lopu koskaan? En saattanut ymmärtää, mitä niin ansiokasta tässä kirjassa on, että se on pitänyt listata lukemisen arvoiseksi. Niinpä, tarinaa olisi pitänyt osata tarkastella ennakkoluulottomasti sen ilmestymisajankohdan ja senaikaisten yhteiskunnan olojen mukaan. Nykymittapuulla tarinassa ei ole mitään erityisen hätkäyttävää, mutta ennen oli erilaista.
Tässä lainaus suoraan wikipediasta: "Rouva Bovary (ransk. Madame Bovary) on ranskalaisen kirjailijan Gustave Flaubertin tunnetuin romaani. Rouva Bovaryn julkaisu 1857 aiheutti skandaalin ja sitä syytettiin siveettömyydestä. Kirja sai painoluvan vasta oikeusjutun jälkeen. Nykyisin romaania pidetään yhtenä ensimmäisistä moderneista realistisista romaaneista." Enempää ei kannata wikipediastakaan lukea, sillä heti seuraavassa kappaleessa spoilataan kirjan juoni paljastamalla tarkemmin sen aihe. Riittää kun tietää, että tarina on kertomus onnellisuuden etsimisestä ja paremman elämän tavoittelemisesta.
Hätkähdyttävää on huomata, että kirja on ilmestynyt samaan aikaan kuin Brontën sisarusten romaanit. Niissä rakkaudenosoitukset eivät olleet kuumia katseita tai käsipuolessa kävelemistä kummempia, kun taas Madame Bovaryssä hukutaan suuteloihin ja mennään pidemmällekin. Ei siis ihme, että teos on aiheuttanut kohua.
Tästä tuli nyt aika lyhyt blogipostaus, mutta en yksinkertaisesti keksi enempää sanottavaa. Lukukokemuksesta ei jäänyt käteen oikeastaan yhtään mitään. Naureskellaan nyt kuitenkin pikutuhmasti, kuinka postauksen järjestysnumero osui sopivasti ranskalaiseen ja siveettömään teokseen. Melko passelia!
Hyvä postaus :)
VastaaPoistaLuin kesällä teoksen, ja aika pakkaus tämä nimihenkilö. Toisaalta olisin kaivannut vähän osviittaa, mitä esim. Leonin vaunuissa tapahtui, eli aika paljon jätettiin lukijan mielikuvituksen varaan. Teoksessa oli muutenkin aika yksityiskohtauksia kuvauksia ympäristöstä, ihmisistä, mutta monesti toiminnan kuvaus jätti minut hieman liian vähälle.
Olet ihan oikeassa siinä, että kirjan julkaisuajankohta on vaikuttanut vastaanottoon. Rouva Bovaryn lukemisesta on minulla kauan, mutta jonkinlainen pitkästyminen on jäänyt mieleeni (sekä päähenkilön että omani).
VastaaPoistahuh, pitkästystä koettu täälläkin... liikaa kuvailua, itse asiaa kirjassa kovin vähän. tuntui hieman pakonomaiselta lueskella tätä kirjaa.
VastaaPoista