perjantai 14. lokakuuta 2011

My lovely blog -tunnustus

Aina välillä on mukava kirjoittaa muutama sananen vähän muutakin kuin pelkkää kirja-asiaa. Oivan tilaisuuden pieneen vaihteluun tarjoaa tällä kertaa lempiasioita paljastamaan haastava ruusutunnustus, jonka minulle myönsi Luen ja kirjoitan -blogin Paula. Ruusunpunainen kiitos!


Sitten suoraan asiaan, eli lemppareita listaamaan! Tehtävä ei ole mitenkään helppo, sillä harvoin mikään asia on yksinään niin huimasti ylitse muiden.

Lempiruoka: Tonnikalapihvit, paistettu lohi, fetasalaatti, grillatut herkkusienet, kanttarellikastike, täytetyt letut, voileipäkakku, riisipuuro sekä jonkun muun tekemä makaroonivelli. Itse en koskaan onnistu tekemään siitä hyvää vaikka äiti, mummu ja isosiskonikin ovat koettaneet minua opettaa.

Lempimakeinen: Suklaarusinat, kookostäytteinen suklaa, lakritsi ja liköörikonvehdit.

Lempilukeminen: Sellaiset tarinat, jotka etenevät mukavasti ja yllätyksellisesti. En viihdy jos jäädään maalailemaan maisemia ja junnataan paikoillaan pitkän aikaa. Aivojumppaa ja ahaa-elämyksiä tarjoavat jutut ovat kaikkein mieluisimpia.

Lempipaikka käsitöille: Keskeneräisten projektien hautausmaa? En itseasiassa harrasta käsitöitä. Ompelukone on käyttövalmiudessa korjausompelua ja satunnaista verhojen, pöytäliinojen ja muiden pienten juttujen tekemistä varten.

Lempielokuva: Voih, tämä on aivan liian vaikea kysymys. Olen nähnyt niin paljon elokuvia, joista olen pitänyt syystä tai toisesta, että mitä tähän nyt sitten osaisi vastata? Noh, yksi elokuva johon en ole väsynyt 15 vuodessa on The Rock, jossa pitkätukkainen Sean Connery sai minut ymmärtämään että hottius ei aina katso ikää!

Olen ollut viimeaikoina niin kiireinen, että muiden blogien lukeminen on jäänyt aika vähälle nopeita vilkaisuja lukuunottamatta. En nyt osaa sanoa siis, kenelle uskallan tämän haasteen laittaa eteenpäin niin että hän ei ole tähän jo kertaalleen vastannut! Palaan asiaan siis piakkoin :)

2 kommenttia:

  1. The Rock on kyllä lajissaan hieno leffa! Musiikki on ehdoton plusplusplus vielä päälle.

    Makaronivelli jakaa ihmisiä. Meillä isosiskoni on tykännyt aina, minä en koskaan. Onneksi ei ole tarvinnut sitä syödäkään varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Voisi tosin nyt pojille kokeilla. Saattaisi maistua - tai sitten ei :-)...

    Muistelen, että olit jo pikkutyttönä kuumana liköörikonvehteihin. Etkös ollutkin?

    VastaaPoista
  2. Outoja nuo isoliskot ku tuommosia syövät.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!