Teoksen alussa lainataan Nathaniel Hawthornen sanoja. joiden vuoksi täytyy pohdiskella, voiko kirjaa ollenkaan arvioida samoilla perusteilla kuin muita lukemiani teoksia. Ehkä rakkauskertomukselta ei voi odottaa yhtä paljon kuin romaanilta voisi?
"Kun kirjailija kutsuu teostaan Romanttiseksi kertomuksesi, on tuskin tarpeen huomauttaa, että hän haluaa varata sekä teoksensa kirjoittamistavan että sen aineiston suhteen itselleen tiettyä liikkumavaraa, jota hän ei tatsoisi oikeudekseen omaksua, jos hän olisi ilmoittanut kirjoittavansa Romaanin."
Kirjan toteuttamistapa on mielenkiintoinen. Se koostuu sekä kahdessa ajassa seurattavista tapahtumista että kirjeenvaihdosta, päiväkirjamerkinnöistä, otteista kirjailijoiden teoksista ja runoista sekä muista kirjallisista lähteistä. Ideassa on itua, mutta jotenkin kaikki nämä palaset eivät sopineet niin saumattomasti yhteen, että kirja olisi jaksanut kiinnostaa. Teosta kuvaa mielestäni hyvin sana "soppa". Lähinnä koetin nopsaan päästä lukemaan loppuratkaisun. Pakko myöntää että harpoin monien runojen yli ihan vain pitkästymisen vuoksi.
Kirjassa on monta mielenkiintoista henkilöhahmoa, mutta pokassa oli toki pitelemistä kun erään sivuhenkilön sukunimi on Blackadder. Brittihuumoria arvostaville Mustan kyyn on tehnyt tutuksi Rowan Atkinsson.
:'D
VastaaPoistaPitäisiköhän muuttaa omakin sukunimenstä Blackadderiksi. Tai Backladderiksi.
Tykkäsin tästä tosi paljon, vaikka en vrmasti tajunnut puoliakaan :)
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä tosi paljon. En muista ihan tarkkaan enää, mutta jotain jännittävää historiallisen juonen kertautumista nykytapahtumissa tulee vielä mieleen.
VastaaPoistaMutta totta, teki mieli hyppelehtiä yli niitä vanhoja runoja, ne oli melkoisia hysteriasoppia:)
Lukupinostani löytyvät molemmat suomennetut Byattin romaanit, Riivaus ja Lasten kirja. Taidan kuitenkin lukea tuon uudemman järkäleen ensin, vaikka Riivauskin kiinnostaa kovasti... :)
VastaaPoista