Kuinka monta pitkästynyttä haukotusta suodaan lukijalle, kun kirjan aiheena on Britannian läpi autolla matkustavan ikääntyneen hovimestarin muistelot? Saatoin ylittää tuon sallitun rajan tämän teoksen parissa, vaikka hetkittäin tarinassa oli omat kiehtovat ja jännittävätkin kohtansa. Koko kirjan pointti piileekin vasta sielä kolmella viimeisellä sivulla, jossa päästään jakamaan sellaista elämänviisautta, että jokaisen tulisi ottaa siitä opikseen.
Kirjan päähenkilö, Stevens, on henkilöhahmona mielenkiintoinen ja avaa näkymän hovimestarien maailmaan. Mitä arvokkaan ja jäyhän miespalvelijan pään sisällä liikkuu? Stevens on lojaali, ahkera, uhrautuvainen ja organisointitaidon ihme. Hän ei ole nokkelien sutkausten mies, mutta koettaa kyllä kehittyä sillä saralla. Siltä osin siis hyvin erilainen hovimestari, kuin toisaalta tunnettu Jeeves.
Ajattelin, että tästä on ihan tuore elokuvaversio, mutta kurkkaus IMDB:een paljasti leffan olevan vuodelta 1993. Eipä se siis niin kovin tuore olekaan. Olisi mielenkiintoista nähdä miten tarina toimii elokuvamuodossa. Ainakin siitä on aikoinaan ammattipiireissä tykätty, koska elokuva on saanut peräti kahdeksan Oscarehdokkuutta!
Listoihin ja haasteisiin hurahtanut lukee urakalla, katselee leffoja ja kirjoittaa ylös hajatelmia (hajanaisia ajatelmia) lukemastaan ja näkemästään. Tervetuloa mukaan urakkahommiin!
Tekstien tunnisteet
1920-luku
1930-luku
1940-luku
1950-luku
1960-luku
1970-luku
1980-luku
1990-luku
2000-luku
alkoholi
animaatio
audiokirja
avaruus
avioliitto
bloggaaminen
blogihaaste
dystopia
English
erotiikka
etsivä
FAQ
filosofia
haaste
helle
huumeet
huumori
ilmainen
inhorealismi
kauhu
kirjalista
kirjallisuus
klassikko
komedia
kotimainen
kulttiklassikko
köyhyys
lapsille
lapsuus
lista
Listan ohi
lukeminen
luku-urakka
länkkäri
mafia
matkustus
murha
musikaali
mustavalkoinen
mykkäfilmi
mysteeri
nuoriso
nuoruus
näyttelijä
parodia
perhe
politiikka
päiväkirja
rakkaus
rasismi
rikos
romantiikka
runous
satu
scifi
seikkailu
seksi
sota
suomalainen
tavoite
tietokirja
toiminta
trilleri
tulevaisuus
uskonto
Uusi vuosi
väkivalta
ystävyys
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
79. Pitkän päivän ilta, Kazuo Ishiguro
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuten kirjoitin omassa arviossani, olen nähnyt elokuvan. Huomasin kirjaa lukiessani, että muistin siitä aika paljon. Elokuva on katsomisen arvoinen, mutta ei minusta yhtä hyvä kuin Ivoryn Hotelli Firenzessä tai Talo jalavan varjossa.
VastaaPoistaTutustuin ihan äskettäin sekä kirjaan että elokuvaan. Kirjasta muodoistui yksi tämän vuoden suursuosikeistani ja elokuva taas oli melkoinen pettymys. Minusta elokuvaan ei oltu saatu vangittua sitä samaa tunnelmaa mikä kirjassa oli käsinkosketeltavissa. Elokuva ja sen henkilöt jäivät jotenkin pinnallisiksi ja monet itselleni tärkeistä hetkistä kirjassa eivät olleet päätyneet leffaan. Kirjan luettuaan ei voi kuin todeta, että leffasta puuttuu sitä jotain. En tosin osaa sanoa miten leffaan olisi suhtautunut jos ei olisi tuntenut tarinaa ennestään. Ehkä olisin ollut hellämielisempi....
VastaaPoistaMinusta elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen! Se on aika samantyylinen kuin kirjakin, hidas ja pohdiskeleva, mutta Anthony Hopkins hovimestari Stevensinä on ilmiömäinen! :)
VastaaPoistaItse en ole lukenut kirjaa, mutta elokuva on ihan katsottava, kaunis.
VastaaPoista