sunnuntai 13. marraskuuta 2011

79. Pitkän päivän ilta, Kazuo Ishiguro

Kuinka monta pitkästynyttä haukotusta suodaan lukijalle, kun kirjan aiheena on Britannian läpi autolla matkustavan ikääntyneen hovimestarin muistelot? Saatoin ylittää tuon sallitun rajan tämän teoksen parissa, vaikka hetkittäin tarinassa oli omat kiehtovat ja jännittävätkin kohtansa. Koko kirjan pointti piileekin vasta sielä kolmella viimeisellä sivulla, jossa päästään jakamaan sellaista elämänviisautta, että jokaisen tulisi ottaa siitä opikseen.

Kirjan päähenkilö, Stevens, on henkilöhahmona mielenkiintoinen ja avaa näkymän hovimestarien maailmaan. Mitä arvokkaan ja jäyhän miespalvelijan pään sisällä liikkuu? Stevens on lojaali, ahkera, uhrautuvainen ja organisointitaidon ihme. Hän ei ole nokkelien sutkausten mies, mutta koettaa kyllä kehittyä sillä saralla. Siltä osin siis hyvin erilainen hovimestari, kuin toisaalta tunnettu Jeeves.

Ajattelin, että tästä on ihan tuore elokuvaversio, mutta kurkkaus IMDB:een paljasti leffan olevan vuodelta 1993. Eipä se siis niin kovin tuore olekaan. Olisi mielenkiintoista nähdä miten tarina toimii elokuvamuodossa. Ainakin siitä on aikoinaan ammattipiireissä tykätty, koska elokuva on saanut peräti kahdeksan Oscarehdokkuutta!

4 kommenttia:

  1. Kuten kirjoitin omassa arviossani, olen nähnyt elokuvan. Huomasin kirjaa lukiessani, että muistin siitä aika paljon. Elokuva on katsomisen arvoinen, mutta ei minusta yhtä hyvä kuin Ivoryn Hotelli Firenzessä tai Talo jalavan varjossa.

    VastaaPoista
  2. Tutustuin ihan äskettäin sekä kirjaan että elokuvaan. Kirjasta muodoistui yksi tämän vuoden suursuosikeistani ja elokuva taas oli melkoinen pettymys. Minusta elokuvaan ei oltu saatu vangittua sitä samaa tunnelmaa mikä kirjassa oli käsinkosketeltavissa. Elokuva ja sen henkilöt jäivät jotenkin pinnallisiksi ja monet itselleni tärkeistä hetkistä kirjassa eivät olleet päätyneet leffaan. Kirjan luettuaan ei voi kuin todeta, että leffasta puuttuu sitä jotain. En tosin osaa sanoa miten leffaan olisi suhtautunut jos ei olisi tuntenut tarinaa ennestään. Ehkä olisin ollut hellämielisempi....

    VastaaPoista
  3. Minusta elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen! Se on aika samantyylinen kuin kirjakin, hidas ja pohdiskeleva, mutta Anthony Hopkins hovimestari Stevensinä on ilmiömäinen! :)

    VastaaPoista
  4. Itse en ole lukenut kirjaa, mutta elokuva on ihan katsottava, kaunis.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!