On hieman hassua, että kirjan nimi on Kapteeni Corellin mandoliini, kun nimihenkilön saapumista tarinaan mandoliineineen saa odottaa pitkälle toista sataa sivua. Nimestä viis, teos on sota-aikaan sijoittuva rakkaustarina, jonka pääasiallinen tapahtumapaikka on Kreikka. Välimerellinen tunnelma oliiveinen, basillika-ruukkuineen ja paahtavine aurinkoineen välittyy tarinasta hyvin sodan raadollisuudesta huolimatta.
Teos on paljon enemmän kuin rakkaustarina. Romaani kertoo muun muassa vahvoista naisista, toveruudesta, selviytymisestä, toisten auttamisesta ja elämän merkityksestä. Teoksessa on paljon huumoria ja jotkut kohdat ovat koomisuudessaan unohtumattomia.
Kertoja ja kerrontatapa vaihtuvat kirjassa vilkkaasti. Tarina etenee monessa suunnassa samaan aikaan ja välillä eri osat kietoutuvat toisiinsa. Alussa monet juonen päät tuntuvat kaaottiselta, mutta kunhan lukemisessa pääsee vauhtiin alkaa yhteyksiä henkilöiden ja taphtumien välillä löytyä. Hauska yksityiskohta on, että lukuja ei ole numeroitu vaan nillä on nimet. Muutamia esimerkkejä luvuista: Metka kissa, Kaikki pyhimyksen ihmeet, Hyvä natsi ja ehdoton lempparini Episodi joka vahvistaa Pelagian uskoa siihen etteivät miehet tiedä mikä ero on urheudella ja arvostelukyvyn puutteella.
Minulle jäi sellainen olo, että kirja loppui kuin seinään. Tähän vaikutti varmastikin, että sormillani tunsin kirjassa olevan vielä sivuja, mutta kun viimeisillä sivuilla olikin kirjailijan ja suomentajan huomautuksia hämäämässä. En siis ollut asennoitunut tarinan loppumiseen niin pikaisesti.
Kirjasta on tehty vuonna 2001 elokuvaversio, jonka päähenkilöinä nähdään Penélope Cruz ja Nicolas Cage. Jälkimmäisen valinta Kapteeni Corellin rooliin kuulostaa nappiratkaisulta. Kapteenin lapsekas pelleily ja vekkuli luonne on helppo kuvitella Nicolaksen tulkitsemina. Penélope kreikattarena ei puolestaan kuulosta lainkaan vakuuttavalta. Täytyy katsoa leffa joskus ihan mielenkiinnosta.
Listoihin ja haasteisiin hurahtanut lukee urakalla, katselee leffoja ja kirjoittaa ylös hajatelmia (hajanaisia ajatelmia) lukemastaan ja näkemästään. Tervetuloa mukaan urakkahommiin!
Tekstien tunnisteet
1920-luku
1930-luku
1940-luku
1950-luku
1960-luku
1970-luku
1980-luku
1990-luku
2000-luku
alkoholi
animaatio
audiokirja
avaruus
avioliitto
bloggaaminen
blogihaaste
dystopia
English
erotiikka
etsivä
FAQ
filosofia
haaste
helle
huumeet
huumori
ilmainen
inhorealismi
kauhu
kirjalista
kirjallisuus
klassikko
komedia
kotimainen
kulttiklassikko
köyhyys
lapsille
lapsuus
lista
Listan ohi
lukeminen
luku-urakka
länkkäri
mafia
matkustus
murha
musikaali
mustavalkoinen
mykkäfilmi
mysteeri
nuoriso
nuoruus
näyttelijä
parodia
perhe
politiikka
päiväkirja
rakkaus
rasismi
rikos
romantiikka
runous
satu
scifi
seikkailu
seksi
sota
suomalainen
tavoite
tietokirja
toiminta
trilleri
tulevaisuus
uskonto
Uusi vuosi
väkivalta
ystävyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä taas en ole kirjaa lukenut, vain katsonut tuon elokuvan, joka muistaakseni oli melko siirappinen. Itse asiassa hämmästyin tajuttuani, että se perustuu ihan arvostettuun kirjaan.
VastaaPoistaSiirappinen ei ole kyllä sana, millä kuvaisin tätä kirjaa. Eipä elokuvan ja kirjan eroaminen toisistaan tietenkään pitäisi yllättää. Yleensähän alkuperäinen kirjallinen teos on rutkasti siihen perustuvaa elokuvaa parempi.
VastaaPoistaItse olen pitänyt sekä elokuvasta, että kirjasta, vaikka kirja toki loppuu hieman kesken. Kannattaa ehdottomasti katsoa tästä tehty elokuva :)
VastaaPoistaTiedät että tämä on yksi mun suosikkikirjoista, elokuvasta en tykännyt. Penelope ei istu Kreikkaan yhtään, vaikka on toki ihan suloinen muuten. Pitäisikin kaivaa tämä(kin) kirja jostain (purettiin vanha kirjahylly eikä uutta ole = metritolkulla kirjoja piilotettuna kaappeihin ja laatikoihin)!
VastaaPoistaLuin tämän joskus lukioikäisenä - muistan pitäneeni siitä kovasti! Olin silloin todella pettynyt kirjasta tehtyyn elokuvaan. Siinä oli todellakin nostettu siirappi pinnalle kaiken oikeasti mielenkiintoisen kustannuksella.
VastaaPoista