Sovitus (Atonement) oli kirjaston hyllyssä Ian McEwanin romaaneista kaikkein paksuin. Tottakai. Luku-urakan loppurutistusta ei ole ohkaisilla opuksilla suosittu. Jäljellä on järkäleitä järkäleiden perään.
Sovitus sijoittuu ajallisesti toisen maailmansodan ympärille. Teos ei kuitenkaan keskity kertomaan pelkästään sodasta. Tarinan idea on perhosefektissä eli siinä, miten pienikin päätös toimia tietyllä tavalla voi käynnistää kohtalokkaan tapahtumien ketjun. Kirja alkaa niinkin viattomissa puitteissa, kuin lasten itse suunnitteleman näytelmän harjoittelemisella. Tähän samaistuin hymy huulilla, sillä itsekin lapsena suunnittelin ja ohjasin pieniä näytelmiä, joihin aikuiset kutsuttiin yleisöksi.
Tarina lähti käyntiin melko hitaasti ja meni toista sataa sivua ennen kuin kirjassa alkoi tapahtua mitään. Alusta asti oli kuitenkin viihdyttävää, kuinka tarinaa kerrottiin useiden henkilöiden kautta ja sama kohtaus saatettiin kertoa useita kertoja, mutta eri vinkkelistä. Kirjassa olisi potentiaalia erinomaisuuteen, mutta jotenkin se jää puolitiehen. Tiivistämällä viidesosa tai neljäsosa kirjasta pois, paketti pysyisi varmasti paremmin kasassa ja kehuisin teosta nyt ylistävin sanankääntein.
Minulla on vielä tämä McEwan-kirja lukematta vaikka olen häneltä paljon muuta lukenutkin. Odotan tältä kirjalta paljon koska olen tykännyt kaikista aiemmin lukemistani. kiitos arviosta:)
VastaaPoistaMinusta tässä kirjassa oli kovin puuduttava alku. Luin kirjaa puoliväliin asti aika pakkopullana (jätin hetkeksi jopa kesken ja luin muutaman kirjan ennen kuin jatkoin tätä) ja vasta sitten luin kirjaa ihan lukemisen ilosta.
VastaaPoistaTästä olisi kyllä saanut hieman karsia pois.