Ennakko-oletus tähän kirjaan tarttuessani oli, että pääsisin kyllästymään kliseitä pursuilevan, sokerihuurrutetun imelän rakkaustarinan parissa, johon on vähän sekoitettu scifiä tuomaan uudenlainen suola mukaan soppaan. Kuinka väärässä olinkaan!
Tarina on toki romanttinen ja sydäntä riipaiseva. Pääsipä minulta kertaalleen jopa itku. Silti tämä ei ole parisuhdedraamahöttöhömppäkirja vaan ennemmin elämänkertaromaani. Seurataanhan tässä päähenkilöiden elämää ihan lapsuudesta lähtien. Ihmisiässähän kerkeää tapahtua yhtä jos toista ja niinpä kirjassa käsitellään useita eri teemoja. Aikamatkailu tuo kerrontaan mielenkiintoa, koska koko tarina alkaa hahmottua, ei niinkään alusta loppuun vaan ikään kuin kuvana, jonka peittäviä post it -lappuja poistellaan sieltä täältä yksitellen.
Erityisen lahjakas kirjailija on tavassaan muuttaa kirjoitustyyliä sen mukaan, minkä ikäisen henkilön ajatuksia hän kulloinkin kuvaa. Välillä myös vaihdetaan lennosta kesken kohtauksen toiseen kertojaan, mikä tuo lisää monipuolisuutta ja jännitystä. Tämä saa myös ajattelemaan, kuinka eri henkilöt kokevat saman tilanteen ja tulkitsevat asioita eri tavalla. Erityinen kiitos myös suomentajalle. Mitenköhän lie englanniksi sanotaan sananparsi "Antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa"?
Pakko tunnustaa, että kirjan puolivälissä aloin kyllästyä, koska tarinaa kerrottiin liian pitkään nykyhetkessä. Nimenomaan se aikamatkustuksen tuoma oveluus oli tässä se minuun vetoava juttu. Ensimmäinen kolmannes kirjasta oli täyttä timanttia, keskellä tuli aallonpohja ja loppua kohti homma lähti taas nousuun. Kokonaiskuva kuitenkin erittäin positiivinen!
"Onko vaimosikin aikamatkustaja?"
"Ei. Luojan kiitos!"
"Miten niin Luojan kiitos? Eikö se olisi hauskaa? Voisitte matkustella yhdessä."
"Yksi aikamatkustaja perhettä kohden on enemmän kuin tarpeeksi. Se on vaarallista puuhaa, Clare."
Vajaa vuosi sitten törmäsin tästä kirjasta tehdyn elokuvan traileriin. Painoin tuolloin leffan mieleen, mutta nyt en olekaan ihan varma haluanko nähdä sitä. En usko, että kirjan mainiudesta on saatu vangittua valkokankaalle kuin haalea varjo!
Hei, onkohan näissä sun jutuissa spoilereita, eli uskaltaakohan lukea sun mietteitä, jos aikoo lukea ko. kirjan..?
VastaaPoistaHeips!
VastaaPoistaKirjoitan tarkoituksella niin salaperäisesti, että en spoilaile kirjoja. En paljasta välttämättä edes niin paljon kuin takakansi. Eli uskaltaa lukea :)
Jatkoin vielä tämän lukemista ja törmäsin Aikamatkustajan vaimoon, joka on ehkä mun kaikkien aikojen lempikirja. Itken joka kerta ja olen lukenut sen useita kertoja. Elokuva taas... nököttää meidän leffalaatikossa, puolet siitä on katsottu joskus vuosi sitten. En uskalla katsoa sitä enempää kun pelkään että se pilaa mun kirjakokemuksen. Niffeneggerin tuore (2010) Hänen varjonsa tarina on myös aika hyvä, erilainen.
VastaaPoistaOi, Aikamatkustaja on suosikkikirjojani! Riipaiseva tarina oli se juttu mikä kirjassa iski eniten. Tuohon leffakysymykseen taas... Katsoin sen ehkä noin vuosi sitten poikaystäväni kanssa (olin tuolloin lukenut jo kirjan, poikaystäväni ei) ja olihan se kökkö verrattuna kirjaan. Ymmärrän kyllä, ettei leffaan voi mahduttaa kaikkia kirjan tapahtumia, mutta olisi siinä silti voinut olla enemmän yksityiskohtia! Poikaystäväni taas pillitti puolet leffasta :DD Tuskin hänkään piti sitä mitenkään loistoleffana, mutta koskettava tarina taisi välittyä aika tehokkaasti!
VastaaPoistaTäytynee tehdä niin, että jos tulee katsottua leffoja näistä jo lukemistani kirjoista niin kirjoitan siitäkin blogiin. Sen verran kiinnostaa kuitenkin tämä alkuperäisten tarinoiden ja elokuvien suhde.
VastaaPoistaAikamatkustajan vaimo on ehdottomasti tämän kirjaurakan parhaimmistoa tähän mennessä, kun takana jo 19 kirjaa! :)