perjantai 21. tammikuuta 2011

6. Yöllisen koiran merkillinen tapaus, Mark Haddon

Christopher Boone on 15-vuotias poika, joka alkaa selvittää murhatun koiran mysteeriä. Vaikka kirjassa ei suoraan selitetä Christopherin käyttäytymistä, löytyy takakannesta maininta Aspergerin syndroomasta. En ollut kiinnittänyt takakanteen huomiota, joten kerkesin lukea kirjaa hyvän matkaa pohtien, että mikäköhän kehityshäiriö päähenkilöllä oikein on, ja onkohan se sama kuin Sademiehellä. Christopher on nimittäin matemaattisesti erittäin lahjakas ja muutenkin hyvin älykäs.

Kirjan kieli on töksähtelevää ja kankeaa. Kielioppi on unohdettu lähes kokonaan. Lukeminen oli aika raskasta, eikä teos lukukokemuksena ollut mitenkään häävi. Juoni ei ole kovin kummoinen. Tunnelma on alvariinsa ahdistava. Vähän kummastelen, että miten tämä kirja on päässyt BBC:n kirjalistalle? Onko tässä ehkä ajateltu, että on niin hienoa saada kurkkaus Aspergerin syndroomaa sairastavan pään sisälle?

Ei kirja läpeensä huono ole. Siellä on monia mielenkiintoisia juttuja ja nippelitietoa. Yksi mielenkiintoisimmista kirjassa esitetyistä jutuista on Monty Hallin ongelma:

"Olet televisiovisailussa jossa yrität voittaa palkintona olevan auton. Ohjelman juontaja näyttää sinulle kolme ovea. Hän sanoo että yhden oven takana on auto ja kahden muun takana on vuohi. Hän pyytää sinua valitsemaan yhden oven. Valitset oven mutta sitä ei avata. Sitten ohjelman juontaja avaa toisen ovista joita et valinnut ja näyttää sinulle vuohen (koska hän tietää mitä ovien takana on). Sitten hän sanoo että sinulla on vielä viimeinen tilaisuus muuttaa mieltäsi ennen kuin ovet avataan ja saat joko auton tai vuohen. Hän kysyy haluatko muuttaa mieltäsi ja valita toisen avaamattoman oven. Mitä sinun kannattaa tehdä?"

Koska tämä kirja löytyi kirjastosta lastenosastolta, odotin hyvin erilaista kirjaa. Kun tarkastin Wikipediasta, että millainen mies tämä kirjailija oikein on, oli tämä kyseinen teos siellä listattu hänen aikuisille tarkoitettuihin materiaaleihinsa. Pitäisikö teosta siis tarkastella lastenkirjana vai aikuisille suunnattuna? Kumpanakaan se ei mielestäni toimi mitenkään erityisen hyvin.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä sellaiselta, että tuskinpa itse tätä lisään lukulistalleni.. :S
    Mutta eikös tuo Aspergerin syndrooma oo se mikä oli sillä yhellä, joka kerran oli Huippumallihaussakin?

    VastaaPoista
  2. Huippumalleista se mulle entuudestaan olikin tuttu. Muuten en olekaan siitä kuullut. Siinähän sanottiin, että on lievempi muoto autismista.

    Juu, ei tätä kirjaa ehkäpä kannata ihan ensimmäiseksi omalle lukulistalle merkitä, ellei sitten ole erityisen kiinnostunut erikoisesta mielestä.

    VastaaPoista
  3. Ei toi olekaan selkeä lastenkirja. Mä pidin kirjaa kuitenkin parempana kuin mitä sä taisit pitää. Mä ymmärsin kirjan kielen olevan siksi sellaista, että se olisi tavallaan sen Christopherin kirjoittama (tosin en itse muista tekstin olevan mitenkään erityisen tökkivää).

    VastaaPoista
  4. Juu, kyllähän siinä sitä haettiin, että Christopher on kirjan itse kirjoittanut. Siksi tätä varmaan arvostetaan, kun on kirjoitettu sellaisella tyyllillä. Minulle tämä oli vaan niin raskaslukuista, kun dialogitkin oli sellaista "ja sitten minä sanoin ja sitten hän sanoi" -viljelyä/toistoa. Niin, ja kun olin tämän sieltä lastenosastolta napannut, niin en ihan tällaista kirjaa odottanut. Saattoi siis vähäiseen pitämiseen vaikuttaa erilaiset ennakko-odotukset.

    Mielestäni tämä olisi hyvä lukea jos opiskelee, työskentelee tai haluaisi isona työskennellä autististen tms. kanssa. Voisi antaa siinä mielessä juuri kurkkauksen sinne erilaiseen mieleen.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!