tiistai 26. huhtikuuta 2011

31. Garpin maailma, John Irving

Olipa kummallinen lukukokemus. Oli vaikea saada otetta kirjaan, vaikka alkoikin jossain vaiheessa tuntua, että syvyyttä ja sanomaa teoksessa kyllä piisaa. Vasta loppupuolella kolahti ja "tajusin" kirjan. Luulen, että lukemalla tämän uudestaan, oivallukseni valossa, saisin tästä irti kosolti enemmän. Analysointiin sopivia näkökulmia kyllä riittää.

Kirjan pääosassa on Garp niminen kirjailija. Kirja, joka kertoo kirjailijasta aiheutti tässä kirjassa vähän sellaisen luuppiefektin, kuin jos kuvaa videokameralla tietokoneen ruutua, jossa näkyy videokameran kuvaama kuva. Eli kuvassa näkyy kuva, jossa näkyy kuva jne. loputtomiin. Sellainen olo minulle vähän tuli, kun huomasin miettineeni kirjasta sellaisia asioita, joita myöhemmin sanottiin Garpin kirjoista ja mietin, josko tämä oli tahallista oman kirjan parodiointia Irvingin osalta. Muista tähän asti lukemistani kirjailijoista kertovista kirjoista poiketen, tähän teokseen oli upotettu suoraan myös kirjan kirjailijan kirjoituksia. Huh, luuppi!

Joillakin kirjailijoilla on aivan erityisen hieno kyky kuvailla asioita viittaamalla jo aikaisemmin samassa teoksessa selitettyihin asioihin. Tästä kiitos myös John Irvingille. Tässä esimerkki: Alkupuolella kirjaa kerrottiin lapsuudenkodin naapurin haisevasta koirasta, ja paljon myöhemmin erään henkilön hengityksen kuvailtiin haisevan yhtä pahalta kuin tuo kyseinen Retku. Tämä on mielestäni nerokas tapa pitää kirjaa koossa, koska lukijana olisi helposti jo unohtanut noita Garpin lapsuuteen liittyviä juttuja, elleivät ne välillä pulpahtaisi pintaan tähän tapaan. Irving myös rakentaa tulevia tapahtumia pikkuhiljaa, niin että lukija ei huomaa kuin vasta jälkikäteen kuinka triviaaleilta tuntuvat seikat yhtäkkiä ovatkin merkittäviä sopan keityttyä kasaan.

Hämmentävää oli yhtäkkiä, luettuani 340 sivua huomata, että olen nähnyt tästä tehdyn elokuvan. Tai ainakin tuon elokuvan lopun. Aivan yllättäen älysin erästä henkilöä tässä näytelleen saman miehen, joka on Kolmas kivi auringosta -sarjassa perheenpäänä. Nopea vilkaisu IMDB:iin kertoikin minulle, että elokuva on tehty 1982 ja siinä on Garpina Robin Williams! Pitääpä laittaa tämä katsomista odottavien elokuvien listalle.

6 kommenttia:

  1. Olipa hauska lukea arviosi kirjasta, sillä tämä on ehkä kaikkien aikojen suosikkini! Minusta hyvin persoonallinen ja tähän mennessä paras Irvingiltä lukemistani kirjoista. Elokuvaa en itse uskalla katsoa, juurikin Robin Williamsin vuoksi, sillä jo ajatus hänestä Garpina tuottaa minulle oksennusrefleksin :--D Mutta kerro sinä ihmeessä mielipiteesi, kun olet katsonut elokuvan!

    VastaaPoista
  2. Voi, tämä on ihana kirja ja vielä parempi elokuvana, juuri Robin Williamsin takia :)
    Irving on muutenkin loistava kirjailija.

    VastaaPoista
  3. Tämä on sellainen kirja, jonka olen pitänyt lue joskus -ajatuksissa niin kauan kuin muistan. En ole vielä lukenut, mutta nytpä alkoi kiinnostaa!

    VastaaPoista
  4. Tuonkin kirjan lukemisesta on jo yli 30 vuotta. Oi sitä aikaa nuorena äitinä, jolloin luin kaikki huomattavat uutuudet tuoreeltaan :) Itse tykkäsin kirjassa eniten varmaan siitä, että sen tapahtumat olivat niin älyttömiä. Tai toisaalta, noista lukee sanomalehtien pikku-uutisista aina silloin tällöin, onhan todellisuus useimmiten tarua ihmeellisempää.

    Ehkä minä olen muuttunut, vai ovatko Irvinin kirjat huonontuneet noista alkuaikojen loistavista teoksista? Ainakin kirjat ovat paksuuntuneet, minkä panen paljolti toimittamisen puuttumisen syyksi.

    Harva kirjailija itse kirjoittaa tarpeeksi tiivistä tekstiä, siihen tarvittaisiin kustannustoimittajan lahjomaton silmä karsimaan ja taas ktappamaan niitä rakkaita ;)

    VastaaPoista
  5. Irvingin parhaita taitavat olla juuri tämä Garp, Kaikki isäni hotellit ja Oman elämänsä sankari (siitäkin loistava elokuva!), mutta myös uusin suomennos Viimeinen yö Twisted Riverillä on laajuudestaan huolimatta hieno.

    VastaaPoista
  6. Itsekin satuin lukemaan tämän ihan hiljattain, nyt toiseen kertaan. Ensimmäinen kerta oli joskus ala-asteella, joten kokemus oli varsin erilainen tällä kertaa. Irving luomat maailmat ovat miellyttävällä tavalla hieman omituisia, mutta kuitenkin etäisesti todentuntuisia. Tykkäsin.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!