24. Some Like It Hot (1959)

Kun köyhä muusikkokaksikko sattumalta todistaa mafian suorittaman teloituksen, alkaa pakomatka etelän lämpöön vaikuttaa oikein mukavalta ajatukselta. Edessä onkin opettavainen sukellus toisen sukupuolen elämään:

"Will you look at that! Look how she moves! It's like Jell-O on springs. Must have some sort of built-in motor or something. I tell you, it's a whole different sex! "

Oikein viihdyttävä ja mukaansatempaava pätkä. En oikeastaan edes ehtinyt huomata, että tässä oli mukana Marilyn Monroe, niin hyvin elokuva piti otteessaan. Eräässä monologin pätkässä Marilyn oli kyllä loistava. Silmät säihkyivät ja siristelivät, koko naama loisti ja tekstiä tuli solkenaan. Tykkäsin.

Enemmän kuitenkin nautin pääosamiesten toilailuista ja keskusteluista. Sehän se on parasta huumoria, kun miehet pukeutuvat naisiksi, vai mitä?

"But, you're *not* a girl! You're a *guy*, and, why would a guy wanna marry a guy?"

Näppärää dialogia ja paljon hauskuutusta. Todellinen hyvän mielen elokuva. Tästä saisi varmasti mielenkiintoisen esseen jollekin naistutkimuksen kurssille, jos katsoisi tarkkaan sillä silmällä. Nyt panin merkille vain muutamia sukupuoliseikkoja, jotka tuotiin esille niin ilmiselvästi.

INFOLOOTA

Some Like It Hot /Piukat paikat

Ohjaus:
Billy Wilder

Pääosissa:
Marilyn Monroe
Tony Curtis
Jack Lemmon

AFI:n sija 22.
IMDb:n sija 85.
IMDb:n arvio 8,4

Kuva Wikipediasta

23. The General (1927)

Olen aikasemmin katsonut lähinnä Charlie Chaplinin mykkäelokuvia, ja muut äänettömän ajan taiteilijat ovat jääneet minulle tuntemattomiksi. Nyt on kuitenkin yleissivistystä paikattu Buster Keatonin elokuvalla The General.

Elokuva herätti minussa saman tunteen kuin lukuisat kirjat viime vuonna: Mahtavaa, että aloin tällaiseen urakkaan, sillä muutoin en olisi ikinä päässyt nauttimaan tästä. Tuskinpa nimittäin olisi halunnut tätä erityisesti katsoa, ellei elokuva olisi mukana listalla.

Vaikka tarinan taustalla ovat sekä rakkaussuhteen kiemurat että amerikan yhdysvaltojen sisällissota, on kyseessä hyväntuulinen komedia. Suosittelen vaikkapa sadepäivän ratoksi näin syksyllä. Varmasti piristää mieltä.

Minä tykkäsin myös elokuvan musiikista. Koetin etsiä siitä pätkää liitettäväksi blogiin, mutta löysinkin koko elokuvan ladattuna Youtubeen! Voit katsoa sen tästä:





INFOLOOTA

The General /Kenraali

Ohjaus:
Clyde Bruckman
Buster Keaton

Pääosissa:
Buster Keaton
Marion Mack

AFI:n sija 18.
IMDb:n sija 123.
IMDb:n arvio 8,3

Kuva Wikipediasta

19. The Treasure of the Sierra Madre (1948)

Humphrey Bogart on niin hassu nimi, että voiko sellaisella esiintyä muussa kuin komediassa tai lasten animaatiossa? Noh, Sierra Madren aarre ei ole kumpaakaan, vaan traaginen kertomus köyhän miehen halusta päästä kiinni leivän syrjään. Rikkauksien tavoittelu uhkaa kuitenkin rappioittaa rehdin pummin. Elokuva antaa aihetta pohdinnalle: Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään rikastumisen toivossa?

En ollut aluksi ihan selvillä tapahtumien ajankohdasta. Naisten lyhyet hameet vähän kummastuttivat, mutta olihan tapahtumapaikkana Meksiko, missä muoti on voinut olla hyvinkin toisenlaista kuin vaikkapa ameriikassa. Wikipediatarkastus varmisti, että tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle. Mainittava on vielä se seikka, että elokuvassa ei ole ainokaistakaan merkittävää naisroolia. Testosteroni jyllää, eikä naisille anneta suunvuoroa.

Kulttuurien kohtaamisen seuraaminen antaisi aihetta monenlaisiin antropologian esseisiin, ja valkoisen miehen "ylivertaisuutta" voisi tarkastella ja arvioida monesta vinkkelistä. Tapahtumapaikkojen kuumuus ja viidakon villeys välittyivät katsojalle hyvin, vaikka alkupuolen trikkikuvapätkät olivatkin nykyaikaisiin tehosteisiin tottuneelle huvittavia. Myös tappelukohtaus oli realistisen oloista nujakointia, verrattuna nykyaikaisiin mätkimispätkiin, joissa kehenkään ei oikeastaan edes satu.

Elokuva ei ole juoneltaan niin suoraviivainen, kuin voisi aluksi kuvitella. Yllätyksiä ja käänteitä on riittämiin pitämään mielenkiintoa yllä.


Infoloota

The Treasure of the Sierra Madre/ Sierra Madren aarre

Ohjaus:
John Huston

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Walter Huston
Tim Holt

AFI:n sija 38
IMDb:n sija 75
IMDb:n arvio 8,5

Kuva wikipediasta

10. Singin' in the Rain (1952)

Lauleskelen usein, varsinkin sadepäivinä pihalla hypellessäni, tämän elokuvan nimikkokappaletta Singin' in the Rain. Kappale on hyvinkin tuttu, mutta elokuvan näin nyt ensimmäistä kertaa. Jännä juttu, tässähän tapahtuu vaikka jos mitä muutakin kuin vain sateessa tanssimista!

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 20-luvulle aikaan, jolloin mykkäelokuvan aikakausi oli Hollywoodissa päättymässä. Millaisia pulmia tuottajille, ohjaajille ja näyttelijöille äänen tuominen mukaan elokuviin voikaan tuottaa! Toisaalta ääni tarjoaa täysin uusia mahdollisuuksia elokuvien tekijöille, jos sitä osataan käyttää hyvin.

En ole varsinaisesti musikaali-ihmisiä, joten ajoittain tanssille ja laululle omistetut kohtaukset alkoivat minua kyllästyttää. Tätä pientä miinuspuolta lukuunottamatta elokuva on viihdyttävä, oivaltava, hauska ja iloinen. Puvustus on mielestäni ihana, ja siitä suon elokuvalle erikoismaininnan. Toinen erikoismaininta menee herskyvän humoristiselle dialogille.

Tykkäsin, hehkutan ja kehotan katsomaan. Hyväntuulinen elokuva piristämään vaikkapa harmaita sadepäiviä.

INFOLOOTA:
Singin' in the Rain/
Laulavat sadepisarat

Ohjaus:
Gene Kelly
Stanley Donen

Pääosissa:
Gene Kelly
Donald O'Connor
Debbie Reynolds
Jean Hagen

Ilmestynyt 1952
AFI:n sija 5
IMDb:n sija 86
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

9. Sunrise (1927)

Sunrise: A song of two humans (Auringonnousu) on koko leffaurakan toiseksi vanhin elokuvateos. Arvelin elokuvan päässeen listalle lähinnä ikänsä vuoksi, enkä odottanut ennalta siltä paljoa. Virhe! Elokuva on mitä mainioin ja teki minuun vavahduttavan vaikutuksen. Uskallan suositella tätä lämpimästi.

Elokuva on kolmiodraama maalla asuvasta pariskunnasta ja kaupunkilaisheitukasta, joka koettaa napata miehen itselleen keinoja kaihtamatta. Tämä saattaa kuulostaa aika mälsältä alkuasetelmalta, mutta elokuvasta ei jännitystä puutu.

Näin helmikuisin saamme Suomessakin nauttia suorasta Oscargaalalähetyksestä. Ajankohtaan osuvasti mainittakoon, että Sunrise on historiallisesti ensimmäinen parhaan elokuvan Oscarin voittaja. Yhteensä elokuva on palkittu kolmella Oscarpalkinnolla. Ihan siis yleissivistyksen kannalta jokaisen leffafriikin must see.

INFOLOOTA:

Sunrise: A song of two humans /Auringonnousu

Ohjaus: F.W. Murnau
Pääosissa:
George O'Brien
Janet Gaynor
Margaret Livingston

Ilmestynyt 1927
AFI:n sija 82
IMDb:n sija 160
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

4. The Gold Rush (1925)

Kolmas kerta toden sanoo, katsoinpa siis samaan syssyyn vielä yhden Charlie Chaplinin mustavalkoisista klassikoista. Chaplin on lisännyt kertojan äänen muutamiin elokuviinsa jälkikäteen. The Gold Rush (Kultakuume) on ensimmäinen elokuva, johon Chaplin kokeili tätä uudistustekniikkaa. Katsoinkin nyt ihan mielenkiinnosta tästä elokuvasta tämän 1942 valmistetun uusintaversion.

Tuoko kertojan ääni lisäarvoa mykkäfilmiin? Ensi järkytyksen jälkeen on periaatteessa se ja sama, tuleeko selitys tapahtumista ruutuun tekstilaatikkona vai taustalta puheena. Puheessa tietysti kerrottiin vähän enemmän kuin ruutuun olisi kerralla tekstiä mahtunut, mutta onneksi tarina eteni suurimmaksi osaksi tuttuun mykkäfilmityyliin ilman liiallista selostusta. Kertomisessa parasta on tietenkin se, että homman hoitaa Chaplin itse.

Tätä elokuvaa en ole varmastikaan nähnyt aikaisemmin, mutta tässäkin on tuttuja kohtauksia mukana. Todennäköisesti niitä on näkynyt Chaplin-dokumenteissa ja muissa elokuva-alan muistelupätkissä. Ainakin tuttua on kielekkeellä keikkuvan talon sketsi ja haarukkasämpylä-tanssi. Myös kenkien syöminen vaikutti tutulta hutulta, ja sai minut miettimään kuinka hyvä idea todellisuudessa olisi keittää nälkäänsä keittoa nahkakengistä tai -vyöstä. Miten se käytännössä onnistuisi? Olisiko ruoalla mitään ravintoarvoa ja tulisiko mahanpuruja? Missä vaiheessa huomaisi, että kengät olivatkin keinonahkaa?

Tämä elokuva on kahta aikaisempaa katsomaani Chaplinin elokuvaa pelottavampi. Pyssyjen kanssa heilumista ja kirveen kera kaverin perässä juoksemista. Juttuja, jotka eivät välttämättä sovi kaikenikäisille tai heikkohermoisille katsojille. Tehosteet (Special Effects) ovat kyllä elokuvan valmistusvuosi merkille pannen hienoja. Viihdyttävä leffa.

Infoloota:
The Gold Rush / Kultakuume
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin
Mack Swain
Tom Murray
Georgia Hale
Ilmestyi 1925
Uusi versio 1942
IMDb:n arvosana 8,3
IMDb:n sija 147
AFI:n sija 58

Kuva Wikipediasta

1. City Lights (1931)

Päätin aloittaa leffaurakan sieltä vanhemmasta päästä. Sopiva pätkä alkupalaksi löytyikin Chaplinin tuotannosta. City Lights (Kaupungin valot) on mykkäfilmi ajalta, jolloin jo oli alettu tehdä äänielokuvia. Voitanee siis sanoa, että tämä elokuva edustaa oman aikakautensa loppua.

En ole varma olenko nähnyt elokuvan joskus menneinä vuosina, ainakin monet pätkät tuntuivat kovin tutuilta. Aikaisemmin en ainakaan ole katsonut tätä ajatuksella alusta loppuun. Elokuvassa Kulkuri (Tramp) rakastuu sokeaan tyttöön, jota tämä haluaisi auttaa taloudellisessa ahdingossa. Toisaalla Kulkuri ystävystyy juhlivaisen miljonäärimiehen kanssa. Miljonäärimiehen ja Kulkurin ystävyydestä voi tehdä huomion, että ei yötä myöten juhliminen ja humalahakuinen juominen ole nykynuorison keksintöä. Kyllä sitä on osattu kautta aikojen.

Muistikuvani Chaplinin huumorin perustumisesta hänen omiin jalkoihinsa kompasteluun osoittautui oitis vääräksi. Chaplinin eleet ja ilmeet ovat toki tärkeässä osassa komediallisen tunnelman luomisessa ja äänettömässä ilmaisussa, mutta kompastelun tasolle ei huumori kuitenkaan jää. Monenlaisista tavallisistakin tilanteista löytyy humoristisia puolia, kunhan Chaplin on mukana. Lisäksi olin aika yllättynyt, että elokuvassa vitsailtiin ja vihjailtiin homoeroottiseen suuntaan. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa nyrkkeilijä hämmentyy Kulkurin flirttailevista elkeistä niin, että ei tohdi vaihtaa housuja hänen nähtensä.

Elokuva on hauskaa ja viihdyttävää katseltavaa. Olohuoneessa samaan aikaan leikkivä tyttärenikin jäi välillä katsomaan elokuvaa, tuskin kuitenkaan siitä paljon ymmärtäen. Mukaansa tempaavaan katsottavaa siis. Ainoastaan nyrkkeilykehään sijoittunut kohtaus oli pitkästyttävä. Tämä johtui varmasti siitä, että omasta mielestäni kaikista urheilulajeista nyrkkeily on yksi vastenmielisimmistä ja vähiten kiinnostavista. En jaksanut katsella sitä edes huumorilla höystettynä.

Elokuva oli mielenkiintoinen ikkuna menneeseen aikaan. Ihania vaatteita, vanhoja autoja ja entisaikaista elämänmenoa. En usko yhdenkään elokuvassa esiintyneen henkilön olevan enää hengissä. Siitä tuli vähän haikea olo ja omakin kuolevaisuus tuppaantui pyörimään ajatuksissa. Näistä tunnelmista jatketaan.

Infoloota:
City Lights / Kaupungin valot
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin
Virginia Cherrill
Harry Myers
Valmistunut 1929
Julkaistu 1931
IMDb:n arvosana 8,6
IMDb:n sija 46
AFI:n listan sija 11

Kuva Wikipediasta