torstai 30. kesäkuuta 2011

47. Puhdistus, Sofi Oksanen

Heetkonen heetkonen! Nyt olen hieman hämmentynyt. Olin jo valmistautunut päivittelemään tässä postauksessani, että kuinka kummassa tämä kirja oikein taipuu näytelmäksi, mutta viime hetkellä takasivulta pisti silmääni tieto, että Puhdistus on alunperin ollutkin näytelmä ja vasta vuotta myöhemmin romaani. Aika mielenkiintoista.

Pidän kirjoitustyylistä. Sanavalinnat, kuvailut ja kieli on niin elävää ja sointuvaa, että teoshan on melkein laulu. Tarinassa on monenlaisia mysteerielementtejä ja jännitys tuntuu kasautuvan ja kasautuvan sitä mukaa kun lukijalle paljastuu tapahtumien yksityiskohtia. Ehkäpä juuri siksi loppu tuli vastaan aika yllättäen, töksähtäen ja kysymyksiä herättäen. Siis, mitä tässä nyt oikein lopulta kävikään? Ehkä pitää selailla viimeisiä sivuja vielä uudelleen.

Tässä kansikuvassa kuvattu henkilö ei vastaa omaa mielikuvaani Aliidesta.

Tykkäsin kirjasta, mutta jotenkin jäi sellainen sanaton olo. Kirja vei kielen mennessään. Parhaat kirjat ovat kyllä juuri näitä, joiden takakannen sulkemisen jälkeen on vähän pökertynyt olo. Bravo Sofi Oksanen, ansaitsit kyllä itsenäisyyspäiväjuhlakutsun linnaan!

Miksi en ole lukenut tätä jo aikaisemmin? Ennakkoluulothan ne taas ovat jyllänneet ja estäneet tarttumasta Viron lähihistoriaan perehdyttävään väkivaltaromaaniin. Niinpä niin, olikohan se nyt ihan niinkään.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

IS: Nämä kirjat pitäisi lukea

Iltasanomat on BBC:n listasta innostuneena julkaissut vuonna 2009 oman Nämä 100 kirjaa pitää lukea -listansa. IS:n kirjalista eroaa omista listoistani, mutta katsotaanpa nyt, kuinka monta olenkaan tältä listalta lukenut! Luetut boldattuna!

1. Aapeli: Siunattu hulluus
2. Adams Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille
3. Aho Juhani: Rautatie
4. Atwood Margaret: Sokea surmaaja
5. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
6. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä
7. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli
8. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa
9. Bellow Saul: Herzog
10. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta
11. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
12. Camus Albert: Sivullinen
13. Canth Minna: Köyhää kansaa
14. Carpelan Bo: Axel
15. Dickens Charles: Oliver Twist
16. Donner Jörn: Isä ja poika
17. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus
18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi
19. Duras Marguerite: Rakastaja
20. Flaubert Gustave: Madame Bovary
21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut
23. Grass Günter: Peltirumpu
24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä
25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto
26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat
27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen
28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija

30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma
31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä
32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä
33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase
34. Itkonen Juha: Kohti
35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus
37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista
38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
39. Kafka Franz: Oikeusjuttu
40. Kalevala
41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
42. Kianto Ilmari: Punainen viiva
43. Kihlman Christer: Kallis prinssi
44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen
45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä
46. Krohn Leena: Tainaron
47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti
48. Lander Leena: Käsky
49. Lehtonen Joel: Putkinotko
50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu
51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas
52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla
53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia
54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa
55. Mann Thomas: Taikavuori
56. McEwan Ian: Sovitus
57. Meri Veijo: Manillaköysi
58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus
59. Miller Arthur: Ajan uurteita
60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri
61. Milne A.A.: Nalle Puh
62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet

63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu
64. Murakami Haruki: Kafka rannalla
65. Mäkelä Hannu: Mestari
66. Neruda Pablo: Andien mainingit
67. Oksanen Sofi: Puhdistus
68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies
69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu
70. Peltonen Juhani: Elmo
71. Proulx Annie: Lyhyt kantama
72. Pulkkinen Riikka: Raja
73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat
74. Raittila Hannu: Canal Grande
75. Remes Ilkka: 6/12
76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset
78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali
79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella?
80. Saisio Pirkko: Elämänmeno
81. Shakespeare William: Hamlet
82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat
83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
84. Sartre Jean-Paul: Inho
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut
86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo
87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä
88. Styron William: Sofien valinta
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen
90. Tervo Jari: Troikka
91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta
92. Tolstoi Leo: Anna Karenina
93. Turkka Jouko: Aiheita
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret
97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
98. Viita Lauri: Betonimylläri
99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen
100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran

Kappas, siis vain 20 luettuna tältä listalta! Eipä kyllä paljoa kummastuta, sen verran outoja ja tuntemattomia kirjoja listalla on. Monta kyllä sellaista, joiden äärelle vielä tämän vuoden aikana ehdin. Onpa myös yksi, joka parhaillaan on minulla kesken.

Mites teillä muilla? Kuinka monta sadasta?

tiistai 28. kesäkuuta 2011

46. Kuin surmaisi satakielen, Harper Lee

Mahdollisuuksien torin Bookcrossing-vaihtopöydässä komeili keskeisellä paikalla lukulistallani oleva Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird), joten eihän sitä voinut jättää ottamatta mukaan. Vaikka olenkin kuullut aikaisemminkin bookcrossaamisesta, oli tämä ensimmäinen kerta kun itse olen mukana. Haluaako joku tämän vuorostaan? En ole vielä vapauttanut kirjaa eteenpäin, joten postimaksuja vastaan tai käteen ojennettuna onnistuu.

Tarina sijoittuu 30-luvun Alabamaan ja käsittelee rotusyrjintää pienen Scout-poikatytön näkökulmasta käsin. Kirjassa onkin ilahduttavaa, miten aikuiset selittävät vaikeitakin asioita lapselle. Ottakaamme tästä kaikki itsekin mallia. Vaikka kirja käsittelee vakavia asioita tuo lapsen näkökulma tähän sellaista positiivista väriä, että melkein voisi leimata ns. hyväntuulen kirjaksi.

Ihan sattumalta näin tähän perustuvan elokuvan viime kesänä Yle Teemalta. Kyseessä oli mustavalkoinen elokuva, enkä tiedä miltä vuodelta se oli. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta kyllä nämä syvällisemmät rotukysymykset ja muut merkitykset tulevat paremmin esille kirjassa.

Tykkäsin.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

45. Juoppohullun päiväkirja, Juha Vuorinen

Millainen on vuosi juopottelevan sinkkumiehen elämässä? Yllättävän hauska! Vaikka kirjassa on paljon minulle vähemmän mieluisaa kakkahuumoria, monet muut jutut kutkuttivat naurunappuloitani siinä määrin, että niin sanotusti repesin.

Kirjassa on päiväkirjamerkintä vuoden jokaiselle päivälle, ja vähän ylikin. Aiheet käsittelevät lähinnä juomista, seksiä ja ulostamista. Tyyli ei kuitenkaan ole niin karkea, kuin voisi ennalta odottaa. Päähenkilö on pohdintoineen kovinkin sympaattinen tyyppi. Itseasiassa lukiessani näin mielessäni aikalailla Riku Rantalan näköisen henkilön.

Riku Rantala on myös sympaattinen, joskin tässä kuvassa yrmy.

Tästä oivaa kesälukemista kaikille, jotka eivät liian herkästi hetkahda. Onneksi tämä on mukana lukulistalla, sillä vapaaehtoisesti en olisi tähän tarttunut.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

44. Annan nuoruusvuodet, L.M. Montgomery

Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables) on ensimmäinen osa Vihervaaran Annan elämästä kertovassa kirjasarjassa. Nuoruusvuodet käsittävät ikävuodet 11 ja 17 väliltä. Anna on varmasti monelle entuudestaan tuttu hahmo. Hän on punatukkainen, suulas, rikkaalla mielikuvituksella varustettu orpotyttö, joka joutuu vaikeuksiin ja kommelluksiin vaikka tarkoittaa aina vain hyvää.

Tarina on lämminhenkinen ja lisäksi hyväntuulinen, ilahduttava, elämänmyönteinen ja kaikin puolin positiivinen. Lukiessa suupielet kaartuvat hymyyn väkisinkin. Annan höpöttäessä mielikuvituksellisia tarinoitaan tunsin olevani se vieressä partaansa hymyilevä aikuinen, enkä niinkään itse pieni tyttö. Ehkä tähänkin vaikuttaa se, minkä ikäisenä kirjaan tutustuu.

Löysin myös samankaltaisuuksia Annassa ja omassa lapsuudessani. Tokaluokkalaisena opettaja sai koululuokassa usein komentaa minua pois haaveiluista takaisin koulutehtävien pariin. Jopa niin usein, että lopulta luokkatoveritkin keskeyttivät ajatusteni lennon "Raisa, älä haaveile" -huudahduksin. Siksipä samaistuin näiltä osin helposti Annaan, jonka haaveiluja Marilla-ottotäti napakasti keskeytti.

En ole aivan varma, olenko ehkä lukenut tämän kirjan joskus parikymmentä vuotta sitten. Annasta kertova TV-sarja kuuluu kuitenkin ehdottomasti lapsuusmuistoihini. Vielä paremmin muistan Tie Avonleaan -sarjan, joka sijoittuu samaiseen Avonlean kylään, johon alkuperäinen Anna-tarinakin. En ole sarjoja katsellessani koskaan kiinnittänyt tarkemmin huomiota tapahtumapaikan sijaintiin maailmankartalla ja yllätykseni olikin nyt suuri, kun minulle selvisi Prinssi Edwardin saaren ja Avonlean sijaitsevan Kanadassa! Mielessäni olen sijoittanut tarinan aina Brittein saarille.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

43. Sadan vuoden yksinäisyys, Gabriel García Márquez

Ihminen voi olla yksinäinen keskellä ihmisjoukkoa. Jopa yksinäisimmillään. Silti odotin tältä kirjalta ihan konkreettista yksinäisyyttä. En nyt sentään autiolle saarelle haaksirikkoutunutta miestä, mutta todellakin täysin alleviivattua yksinäisyyttä. Yllätykseni olikin suuri, kun todellisuudessa kirja onkin sukusaaga.

Tarina kertoo Buendian suvusta noin 100 vuoden ja useamman sukupolven ajanjaksolta. Lukijana pääni meni pyörälle, koska kaikilla perheenjäsenillä tuntui olevan sama nimi. Olisi pitänyt lukiessa pitää tätä sukutaulua lähettyvillä!

Buendian suvun vaiheet ovat lähinnä hässimistä ja sikiämistä. Talossa ja kylässä tapahtuu paljon yliluonnollisia tai muuten omituisia asioita, eikä sukulaisista päästä eroon vaikka nämä kuolisivatkin. On sisällissotaa, banaaniplantaaseja ja suuria suunnitelmia. Kirja on kuvaus suvun tapahtumista, mutta varsinaista juonta en oikein siinä hahmota. Suomentajan alkukirjoituksesta voin päätellä, että teoksessa on yhtymäkohtia mm. Kolumbian sisällissotaan, mutta oma yleissivistykseni ei kata moisia asioita, enkä siksi huomannut tällaisia syvällisempiä merkityksiä.

Kirjoitustyylistä kyllä tunnistaa, että kirjailija on sama kuin Rakkautta koleran aikaan -kirjassa. En tiedä miksi Sadan vuoden yksinäisyys on niin tunnettu ja kuuluisa, sillä Rakkautta koleran aikaan on mielestäni paljon parempi kertomus. Näistä kahdesta suosittelenkin mieluummin sitä.

torstai 16. kesäkuuta 2011

42. Typerysten salaliitto, John Kennedy Toole

Typerysten salaliitto (A Confederacy of Dunces) on todellakin typerä kirja. Moiseen kuraan en ole ennemmin aikaani tuhlannut. Eipä ihmekään, että kahdeksan kustantajaa hylkäsi käsikirjoituksen, eikä sitä julkaistu ennen kuin kirjailijan itsemurhan jälkeen hänen toimeliaan äitinsä sitkeän työn ansiosta. Äiti parka olisi voinut kyllä etsiä muita väyliä surunsa käsittelemiseen, tuskinpa tätä teosta kukaan olisi jäänyt kaipaamaan, jos se olisikin jäänyt pöytälaatikkoon pölyttymään.

Teos saattaa olla huumoria, sekä ainakin jonkin verran inhorealismia. Jos se koettaa olla jotenkin nokkela tai kriittinen, niin minulta tällaiset hienoudet menivät kyllä ohi. Kirja lähinnä ahdisti, koska kaikki henkilöt huutavat koko ajan toisilleen. Huutoa, huutoa, huutoa ja karkeaa kieltä. Ehkä minussa on hieman kukkahattutädin vikaa, mutta moinen päätön huutaminen ja riehuminen ei minusta ole mitenkään suotavaa käytöstä.

Kirjassa on pääosassa Ignatius-niminen noin 30-vuotias äitinsä luona asuva (ällöttävä, sekopäisesti käyttäytyvä, itsekeskeinen, epäreilu, outo, sosiaalisesti kömpelö, mutta ei millään tavalla sympatiaa herättävä) lihava mies. Rahahuolien vuoksi hänen pitäisi nyt ensimmäistä kertaa eläissään hommata töitä. Tämän pääjuonen ympärille kietoutuu monen moista sattumaa, joista muodostuu lopulta domino-palikoiden kaatumista tai korttitalon luhistumista muistuttava kaaos, jossa kaikki asiat lopulta paljastuvat. Nämä pienet sivuseikat sekä pari pienessä osassa olevaa sivuhenkiöä, olivat minusta mielenkiintoisia, mutta päähenkilö ja muut räyhääjät olisivat saaneet jäädä puolestani oman onnensa nojaan.

Olisikin mielenkiintoista tietää, onko kukaan saanut tästä kirjasta irti enemmän kuin minä? Ehkä jokin syvällisempi puoli jäi minulta tajuamatta...

KUIN KAKSI MARJAA?
Minun miestäni John Kennedy Toole muistuttaa kovasti Conan O'brien Showsta tuttua Andy Richteriä. Mitä olette mieltä?

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Kuukauden kysymys 2

Olen auttamattomasti jäljessä luku-urakan aikatauluista, ja monet kirjat joita kirjastosta löysin ovat aikamoisia järkäleitä luettavaksi. Kesäkuun loppuun mennessä pitäisi olla 50 teosta luettuna, jotta tavoite pysyisi hyppysissä. HUH!

Nyt esitänkin kesäkuun kuukauden kysymyksen:
Kuinka monta sivua kirjassa pitää olla, jotta sitä voi sanoa tiiliskiveksi?

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

41. Pessi ja Illusia, Yrjö Kokko

Olen nähnyt lapsena Pessi ja Illusia -elokuvan. Muisto ei ole positiivinen, vaan enemmän ahdistava. Nyt kirjan luettuani ymmärrän ehkä vähän tuota ahdistusta. Ehkäpä kyse on taustalla vellovan sodan pelosta ja kammosta valkoista kuolemaa kohtaan.

Silläkin uhalla, että minut lynkataan... tunnustan, että en erityisemmin pitänyt tästä kirjasta. Lähinnä tuntui kuin olisi lukenut ala-asteen biologian oppikirjaa. Ehkä kirjailijalla onkin ollut sellainen piilo-opetussuunnitelma. Karsimalla pitkäveteinen luonto-opetus pois, saisi tästä näppärän pikku sadun. Kirjassa on kirjailijan ottamista luontovalokuvista muodostuva kuvitus.

Yrjö Kokko on kirjoittanut tätä tarinaa korsussa sota-aikaan. Tarinasta huomaa, että ikävä kotiin vaimon luokse on ollut polttava. Niin paljon rakastavaiset eläimet kuhertelevat tarinassa.

Pessi-nimi on annettu jo monille pojille. Kuinkakohan moni vanhempi tietää, että tarinassa Pessi on lyhennys Pessimististä?

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

40. Rebekka, Daphne du Maurier

Kömpelö, ujo ja arka Caroline menee naimisiin lyhyen tuttavuuden jälkeen leskimiehen kanssa. Edellisen vaimon saappaita on vaikea täyttää, hänen kun kerrotaan olleen kaikin puolin täydellinen. Menneisyyden mysteeri alkaa kuitenkin pian avautua...

Aikakauden ja kuvatun ilmapiirin vuoksi teos muistuttaa jonkin verran Agatha Christien tuotantoa. Kirjasta löytyy myös samankaltaisuuksia Kotiopettajattaren romaanin kanssa. Teos ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta koin tapahtumat ennalta-arvattaviksi. Vähän samaan tapaan kuin jos jossain elokuvassa nainen pyörtyy, niin siitä tietää heti että hän on raskaana. Jännitystä kuitenkin kasattiin ja lopulta jännitin sitä osuvatko omat päätelmäni oikeaan.

Kerronnassa oli mielenkiintoisena piirteenä Carolinen uppoaminen omiin kuvitelmiinsa. Hän saattoi kuvitella tulevia tai menneitä tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti. Yksi kirjan hauskimmista kohtauksista onkin, kun hänen kuvitelmansa keskeytetään tivaamalla, että mitä hän keikistelee ja muodostaa huulillaan sanoja. Itsekin olen syyllinen tällaiseen kuvitteluun. Jos käyn mielessäni jotain keskustelua saatan lisätä siihen kuuluvat ilmeet ja eleet. Kerran taisin säikäyttää vastaan tulevan rouvan elehtiessäni yhtäkkiä hänen kohdallaan kadulla. Hihii, siitä on jäänyt hassu muisto!