perjantai 31. elokuuta 2012

I love your blog

Sain tämän post it -lapun Luen ja kirjoitan -blogin Paulalta. On mukava saada tunnustusta. Se kannustaa jatkamaan blogin pitämistä, vaikka välillä uusien postausten kirjoittaminen jääkin muiden kiireiden jalkoihin. Kiitos Paula!


Lapun mukana tuli myös kehoitus jakaa tunnustusta eteenpäin. Ei tietenkään mielivaltaisesti, vaan näitä sääntöjä noudattaen:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.

Kappas vain, kolme neljästä kohdasta onkin jo tehty! Sitten vain sen vaikeimman homman pariin eli valitsemaan viisi omaa suosikkia kymmenien mielenkiintoisten blogien seasta!

Ihan ensimmäiseksi annan tunnustuksen ihan juuri bloggaamisen alkuun päässeelle Emanille, joka ei oikein tiennyt mitä aihealuetta blogissaan käsittelisi, ja päätyi antamaan e-päiväkirjalleen nimen Sekametelisoppa kohtaa sillisalaatin.

Toinen tunnustus menee Idalle ja Veeralle 100 kirjaa -blogiin. "Been there, almost done it", eli oman luku-urakkani vuoksi tällä klassikkokirjablogilla on erikoinen paikka sydämessäni... tai jossain siellä päin. You go girls! Ei enää paljoa puutu!

Erittäin viihdyttävää oli myös seurata Whispletin blogia Ruokapäiväkirja kuvin. Valitettavasti tässä blogissa on ollut viimeaikoina hiljaista. Hauska idea ja hyvä toteutus. I love it.

Kun aloitin oman bloggaamiseni kirjojen parissa, olin aluksi aika yksin omien kirjoituksieni kanssa. Ensimmäinen blogi, jonka löysin kun lähdin etsimään kirjablogeja oli Sonjan lukuhetket. Tämän blogin kautta avautui minulle ihan uusi kirjabloggaajien maailma.

Viimeinen tunnustus menee sitten tänne elokuvablogien puolelle. Sinin leffablogissa on pirteällä ja raikkaalla tyylillä rvosteltuna monen moisia elokuvia ja aiheeseen liittyvää. Mukana myös erittäin hauskoja tunnistustehtäviä.

Olkaapa hyvät! :)


keskiviikko 22. elokuuta 2012

94. Kolme muskettisoturia, Alexandre Dumas

Kolme muskettisoturia on viimeinen 2011 vuoden puolella aloitettu klassikkoteos, jonka sain loppuun tämän vuoden puolella. Nyt on kaikki roikkuvat narunpäät saatu mukaan solmuun ja seuraavat kuusi kirjaa pääsen valitsemaan täysin puhtaalta pöydältä.

Tämä teos ei jäänyt roikkumaan sen vuoksi, että se olisi ollut jotenkin tylsä tai äärimmäisen hidas. Kuuntelin teosta audiokirjana, ja muskettisoturien tarina jäi siis vähän itse luettujen kirjojen jalkoihin. Erityishaastetta toi audiokirjan englanninkielisyys. Löysin audiokirjan Librivox-palvelusta, josta kirjoja saa ladata ilmaiseksi. Siellä vapaaehtoiset ovat lukeneet ääneen yksittäisiä lukuja klassikkokirjoista, joiden tekijänoikeusaika on siis jo ummessa. Lukija vaihtui yleensä vähintään parin luvun jälkeen, mikä alkoi minua jo vähän ärsyttää. Siispä kuuntelu jäikin vähemmälle ja vähemmälle... Kun nyt sain Moby Dickin päätökseen, päätin lukea ihan itse ja suomeksi loppuosan Muskettisotureista.

"Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta" on muskettisoturien kuuluisa slogan. Siksipä hieman petyin, kun kirjassa en törmännyt tähän lauseeseen kertaakaan. Elokuvissa tämä lausahdus saa usein ihon kananlihalle, ja onhan tämä tuttu juttu myös lapsuuden leikeistä.

Lapsuuteeni kuulu Muskettikoirat-animaatiosarjan seuraaminen. Se on ollut ensikosketus muskettisoturien maailmaan. Silti varsin pitkään ihmettelin, että miksi teoksen nimi on kolme eikä neljä muskettisoturia. Ovathan pääosissa D'Artagnan, Porthos, Aramis ja Athos. Noh, ensimmäisenä mainittu ei olekaan alunperin muskettisoturi vaan vain sotajoukkojen alokas, joka kertomuksen edetessä pyrkii muskettisotureiden riveihin.



D'Artagnan, Porthos, Aramis ja Athos ovat kaikki nuoria miehiä. D'Artagnan on vain 20-vuotias. Siksi aivoni olivat mennä solmuun, sillä mielikuvitukseni haki henkilöiden piirteitä, olemusta ja käyttäytymistä Man in the Iron Mask -elokuvan näyttelijäkaartista, jossa muskettisoturit ovat jo pitkästi keski-ikäisiä. Muskettisotureita elokuvassa näyttelevät Jeremy Irons (Aramis), John Malkovich (Athos), Gérard Depardieu (Porthos) ja Gabriel Byrne (D'Artagnan). Olen nähnyt elokuvan useampiakin kertoja ja pidän siitä paljon. Olen aina ollut heikkona elokuvien miekkailukohtauksiin!

Katsokaapa traileri. Se paljastaa kyllä liiaksi elokuvan juonesta, mutta näyttelijäkaarti on komea ja musiikki sävähdyttävä!



Nyt kun olen jauhanut kaikkea muskettisotureista ja heidän tarinastaan, niin mitä voisin sanoa itse kirjasta? Kirjailian kirjoitustyyli on mukaansatempaava. Huumoria ja hauskoja käänteitä on paljon. Rivien välissä on myös erotiikkaa. Tai siis, jos esimerkiksi sanotaan, että nuori mies kotiutui naisen luota vasta aamulla viideltä, niin eikös siinä silloin vihjata että koko yö on tehty jotain muutakin kuin keskusteltu henkeviä?

Pidin teoksesta, ja suorastaan kummastelen etten ole aikaisemmin jo lukenut sitä. Olen jo nuorena rakastanut seikkailuja ja miekkailua, ja ihastellut muskettisotureiden yhteishenkeä. Ehkä kirjanjärkäle on ollut paksuudessaan pelottava. Nyt kuitenkin ennakkoluulot on pyyhkäisty pois ja palan innosta lukea lisää muskettisotureiden seikkailuista. Muistan nimittäin nähneeni tarinaan jatko-osia kirjaston hyllyllä!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

10 hyvänmielen elokuvaa

Erilaisia variaatioita 10 hyvänmielen asiaa -haasteesta voi keksiä oman bloginsa aihetta sivuten. Kokosin jo lukemistani kirjoista kymmenen listan, muta jäin vielä miettimään hyvänmielen elokuvia. Leffoja on tullut katsottua tuhansia ja taas tuhansia, eikä kaikkia voi muistaakaan. Tässäpä siis kymmenen ensimmäiseksi mieleen pälkähtänyttä epämääräisessä järjestyksessä.

Little Miss Sunshine
Mustaa huumoria ja synkyyttä, silti myös iloa ja oivalluksia

Mamma mia!
Menevää musiikkia, yhteislaulua ja Meryl Streep

August Rush
Kaunista musiikkia ja taianomainen maailmankuva

Bucket List
Elä elämä ennen kuin se on ohi

Dodge Ball
Yhteishenkä, hassuja tilanteita ja piraatti

Son of Rambow
Kesä, ystävyys ja yllättviä erikoistehosteita

Calendar Girls
Grandmoms gone wild

Love Actually
Joulu lähestyy ja rakkautta riittää kaikille

Nim's Island
Nuoren tytön elämää autiosaarella

Amelie
Maailman valloittava puutarhatonttu ja elämään positiivisesti suhtautuva tyttö

Hih, tulin hyvälle mielelle jo pelkästään elokuvien listaamisesta. :)

tiistai 7. elokuuta 2012

Kymmenen hyvänmielen kirjaa -haaste

Bongasin Jennyn blogista vastauksen 10 hyvänmielen asiaa -haasteeseen. Olen kuitenkin niin vahvasti kirjabloggari, että haaste kääntyi mielessäni heti koskemaan kirjoja. Mitkä olisivatkaan kymmenen hyvänmielen kirjaa, ja voisiko niin montaa löytyä omasta blogistani?

L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet ja Pieni runotyttö ovat molemmat suloisen hyväntuulisia, vaikka niissä käsitellään välillä surullisiakin asioita. Hyvin samantapaista elämäniloa kumpuilee myös Louisa M. Alcottin Pikku naisia. Kun tyttöjen elämään sekoitetaan vähän seikkailua ja jännitystä, voi joukkoon nostaa vielä Laura Ingells Wilderin Pieni talo preerialla -teoksen. Kun siirrytään vähän isompien tyttöjen rakkauskoukeroihin päästään Jane Austenin teoksiin, jotka kaikki ovat loppujen lopuksi iloisia. Poimitaan nyt tähän listaukseen vain yksi, eli Järki ja tunteet. Isompien tyttöjen rakkauskoukeroista ei tietenkään voi puhua mainitsematta Helen Fieldingin Bridget Jonesia, jonka herskyvä huumori on hyvänmielen tae, vaikka välillä tarinassa uidaankin syvissä vesissä.

Muumipeikko takaa hyvänmielen. Siksi listalle pääsee myös Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti. Eikä toki Koiramäen talossakaan suru puserossa olla, joten listaukseni kahdeksas sija menee Mauri Kunnakselle.

Koskapa pidän erilaisista mysteereistä tulen hyvälle tuulelle sellaisten ratkaisemisesta. Siksi listalleni pääsee myös Sir Arthur Conan Doylen Baskervillen koira. Listani kymmenenelle sijalle paljastankin täydellisen yllätyskortin. Raapiessani kasaan kymmentä hyvänmielen kirjaa oman blogini antimista, on todettava, että John Irvingin Ystäväni Owen Meany yltää omituisuudessaan kymmenen kärkeen.

Kyllä vain! Hyvänmielen kirjoja löytyy myös ns. klassikkoteoksista!

Katso myös 10 hyvänmielen elokuvaa -postaukseni.

22. Toy Story (1995)

Jokainen lapsi on varmasti arvellut lelujensa heräävän eloon silmän välttäessä. Toy Story - leluelämää, tuo varmuuden asiaan. Tämä oli varmasti syynä siihen, miksi tämä elokuva kolahti minuun aikoinaan kuin näin sen ensimmäistä kertaa. Nyt viitisentoista vuotta myöhemmin kokemus ei ollut enää muistikuvan veroinen.

Elokuvassa Andy-poika saa syntymäpäivälahjakseen uuden Buzz Lightyear -lelun, joka vie lempparilelun aseman Woody-nimiseltä lehmipaimennukelta. Kateuden lisäksi vaikeuksia yhteiseloon tuo vääjäämättä lähestyvä muuttopäivä ja Buzzin autuas tietämättömyys siitä, että hän on lelu.


Tässä elokuvan päähenkilöt Woody ja Buzz

Kohti ääretöntä, ja sen yli (To Infinity and Beyond)! -huudahdus on siirtynyt Buzzin suusta lentäväksi lauseeksi omaan arkeeni jo 90-luvulla. Tämä toteamus käy yllättävän moneen ihan tavalliseen keskusteluun.

Olen nähnyt myös pari jatko-osaa Toy Storyyn ja mielestäni ne jatkavat lelukaverusten elämän kuvausta mukavalla ja viihdyttävällä tavalla. Lelumaailma on kiehtova maailma.

Ps: muistakaapa elokuvan opetus: Kohtele lelujasi hyvin!

INFOLOOTA


Toy Story/ Leluelämää

Ohjaus:
John Lasseter

Pääosissa:
Tom Hanks
Tim Allen

AFI:n sija 99
IMDb:n sija 124
IMDb:n arvio 8,3

Kuva Wikipediasta

maanantai 6. elokuuta 2012

21. Double Indemnity (1944)

Rakkautta ensi silmäyksellä, ja kuinka sitten kävikään? Kohtalokkaan naisen kynsissä mies tunnetusti tekee mitä tahansa. Elokuva kertoo vakuutuksia myyvästä miehestä ja kotirouvasta, joka tahtoisi ottaa miehelleen henkivakuutuksen. Tämän verran uskallan juonesta kertoa, koska nämä asiat palajstuvat jo ihan elokuva alussa.

Elokuvan suomennettu nimi paljastaa mielestäni vähän liikaa, koska se kertoo heti kenellä elokuvan henkilöistä ei ole aivan puhtaat jauhot pussissaan. Muuten tarina miellyttää varmasti dekkareista ja murhamysteereistä nauttivia katsojia.

Hihii, en voi olla nauramatta näille mustavalkoisen ajan suutelukohtauksille. Hieman erilainen tyyli kuin nykyleffoissa. Tiukasti suu suppuun ja jämäkkä ote naisen olkavarsista. Sitten piukka muisku kaikki lihakset jännittyneinä. Näyttää lähinnä kivuliaalta!

Pidin tästä elokuvasta, mutta koska leffa perustuu kirjaan, en voi olla pohtimatta kuinka hyvä tuo kirja mahdollisesti onkaan? Pitää lisätä se luettavien kirjojen listalle.

INFOLOOTA

Double Indemnity/
Nainen ilman omaatuntoa

Ohjaus:
Billy Wilder

Pääosissa:
Fred MacMurray
Barbara Stanwyck
Edward G. Robinson

AFI:n sija 29
IDMb:n sija 57
IDMb:n arvio 8,5

Kuva Wikipediasta

lauantai 4. elokuuta 2012

20. Dr. Strangelove (1964)

Otsikkoon mahtui vain lyhyt osa elokuvan nimestä. Kokonaisuudessaan nimi on Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb. Sinänsä outo nimihirviö elokuvalle, joka perustuu lyhyesti ja ytimekkäästi nimettyyn Red Alert -kirjaan. Nimi kummastuttaa siksikin, että "Tohtori Outolempi" ei edes ole erityisen suuressa roolissa elokuvan tapahtumissa.

Pääosia kahmii itselleen näyttelijä Peter Sellers, joka esiintyy kolmessa varsin erilaisessa roolissa. Juuri katsomani Sierra Madren aarteen tapaan naisroolit olivat elokuvassa vähäisiä. Dr. Strangelovessa muutamia vuorosanoja sai bikiniasuinen hempukka, joka puhui puhelimessa. Elokuvan parhaat ja hauskimmat dialogit käytiinkin puhelimessa.

Nippeliyksityiskohta: Pienessä roolissa nähdään ja kuullaan Darth Vaderin äänenäkin tunnettu James Earl Jones. Mahtava ääni. Tykkään!

Hauska pätkä uhkaavasta maailmanlopusta. Onko lähenevästä tuhosta koskaan irronnut näin monia nauruja? AFI:n parhaiden komedioiden top 100 -listalta tämä elokuva onkin saanut ansiokkaan kolmannen sijan.

Infoloota



Dr. Strangelove
/ Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Ohjaus:
Stanley Kubrick

Pääosissa:
Peter Sellers
George C. Scott
Sterling Hayden

AFI:n sija 39
IMDb:n sija 38
IMDb:n arvio 8,6

Kuva Wikipediasta

Maailman paras elokuva?

HS uutisoi brittiläisen Sight & Sound -elokuvalehden valinneen äänestyksellä maailman parhaaksi elokuvaksi Vertigon.

Äänestys on järjestetty aina kymmenen vuoden välein, mutta useimmiten voiton on vienyt Citizen Kane. Viidennellä sijalla komeilee urakan alkupuolella katsomani Auringnnousu.

Koska listassa on kyse maailman parhaasta elokuvasta, on kärkisijoilla mukana elokuvia monista eri maista. Ehkäpä nämä listalle päässeet voisivat olla niitä extraleffoja, joita katsoisin suomalaisten ja amerikkalaisten pätkien lisäksi?

Listan "muun maalaiset" ovat:
- Yasujiro Ozun Tokio Monogatari (Japani)
- Jean Renoirin Pelin säännöt (Ranska)
- Dziga Vertovin Mies ja elokuvakamera (Venäjä)
- Carl Theodor Dreyerin Jeanne d'Arcin kärsimys (Tanska)
- Federico Fellinin 8 ½ (Italia)

Voin tunnustaa, että en ole näistä nähnyt ainoatakaan.

perjantai 3. elokuuta 2012

19. The Treasure of the Sierra Madre (1948)

Humphrey Bogart on niin hassu nimi, että voiko sellaisella esiintyä muussa kuin komediassa tai lasten animaatiossa? Noh, Sierra Madren aarre ei ole kumpaakaan, vaan traaginen kertomus köyhän miehen halusta päästä kiinni leivän syrjään. Rikkauksien tavoittelu uhkaa kuitenkin rappioittaa rehdin pummin. Elokuva antaa aihetta pohdinnalle: Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään rikastumisen toivossa?

En ollut aluksi ihan selvillä tapahtumien ajankohdasta. Naisten lyhyet hameet vähän kummastuttivat, mutta olihan tapahtumapaikkana Meksiko, missä muoti on voinut olla hyvinkin toisenlaista kuin vaikkapa ameriikassa. Wikipediatarkastus varmisti, että tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle. Mainittava on vielä se seikka, että elokuvassa ei ole ainokaistakaan merkittävää naisroolia. Testosteroni jyllää, eikä naisille anneta suunvuoroa.

Kulttuurien kohtaamisen seuraaminen antaisi aihetta monenlaisiin antropologian esseisiin, ja valkoisen miehen "ylivertaisuutta" voisi tarkastella ja arvioida monesta vinkkelistä. Tapahtumapaikkojen kuumuus ja viidakon villeys välittyivät katsojalle hyvin, vaikka alkupuolen trikkikuvapätkät olivatkin nykyaikaisiin tehosteisiin tottuneelle huvittavia. Myös tappelukohtaus oli realistisen oloista nujakointia, verrattuna nykyaikaisiin mätkimispätkiin, joissa kehenkään ei oikeastaan edes satu.

Elokuva ei ole juoneltaan niin suoraviivainen, kuin voisi aluksi kuvitella. Yllätyksiä ja käänteitä on riittämiin pitämään mielenkiintoa yllä.


Infoloota


The Treasure of the Sierra Madre/ Sierra Madren aarre

Ohjaus:
John Huston

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Walter Huston
Tim Holt

AFI:n sija 38
IMDb:n sija 75
IMDb:n arvio 8,5

Kuva wikipediasta