maanantai 31. joulukuuta 2012

38. Chinatown (1974)

Halusin että tämä postaus tulee vuoden 2012 puolelle kun tämän jo muutama päivä sitten katsoinkin. Nyt siis vain tällainen lyhyt ilmoitus, että elokuva on katsottu. Kirjoittelen lisää piakoin.

Ja nyt sitten se lupaamani jatko postaukseen.

Nimi ylätti minut jälleen kerran. Tästä nimen luoman mielikuvan ja elokuvan oikean sisällön välisestä yhteensovittamisesta mielikuvitukseni saa 10 miinuspistettä. Lähes poikkeuksetta koko leffaurakan ajan ja itseasiassa jo edellisessä urakassa kirjojen parissa tämä sama homma toistui. Liekö arvaukseni koskaan osuvat lähellekään oikeaa? Onko vika minussa vai elokuvien ja kirjojen tekijöissä?

Chinatown ei siis ollutkaan mikään Kung Fu -elokuva kiinalaiskaupunginosan jengitaisteluiden ja mafiosojen parissa vaan 1930-luvulle sijoittuva dekkaritarina. Eikä ihan mikä tahansa dekkaritarina, sillä tässä on pääosassa Jack Nicholson! Jack nuorehkona miehenä (kuinka vanha hän oikein onkaan, kun jo 70-luvulla on ollut noin kurttuinen ukko?) passaa etsivän rooliin todella hyvin. Chinatowniin viitataan elokuvassa hyvin vähän, koska päähenkilö on ollut siellä hommissa ennen ryhtymistään yksityisetsiväksi eli siis jo ennen tämän elokuvan tapahtumia. Jotain jännää siellä silti on aikoinaan tapahtunut, vaikka en ihan päässytkään kaikesta perille.

Elokuvassa on kaikki mitä kunnon dekkarissa pitääkin olla. Kohtalokkaita naisia, tupakansavua, vanhoja autoja ja jopa viittaus sälekaihtimiin.
"All right, Curly. Enough's enough. You can't eat the Venetian blinds. I just had them installed on Wednesday."

Tykkäsin. Voisin katsoa vaikka uudestaan.

INFOLOOTA

Chinatown /

Ohjaus:
Roman Polanski

Pääosassa:
Jack Nicholson

AFI:n sija 21.
IMDb:n sija 78.
IMDb:n arvio 8,4

Kuva Wikipediasta

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kansankynttiläin kokoontumisajot

Mitenköhän tässä kaikessa käy -blogissa esitellään tietokirjallisuuden lukemiseen rohkaiseva Kansankynttiläin kokoontumisajot -haaste. Koska tässä haasteessa ei ole välttämätöntä lukea läjäpäin kirjoja, uskon että aikani ja rahkeeni riittävät myös tähän osallistumiseen.

Lyhykäisyydessään homman nimi on tämä:
Lue tietokirjoja eri kategorioista ja kapua siten valaistuksen tasolta toiselle:

Sytkäri - 3 kirjaa ja 2 kategoriaa
Taskulamppu - 6 kirjaa ja 3 kategoriaa
Hehkulamppu - 9 kirjaa ja 4 kategoriaa

Sytkärin verran tietokirjoja minulla on jo mukana Kirjavuorikiipeily-haasteessakin, joten tavoittelen suoraan Taskulamppua! Jos tiedät hyviä tietokirjoja, vinkkaa niistä minulle. Muuten saattaa tulla valinnan vaikeus runsaan tarjonnan edessä.

Koetan pitää mielessä, että haasteen toteuttamisaika loppuu jo marraskuun viimeinen päivä 2013 eikä vasta vuoden lopussa. Jos tämän päästän mielestäni, niin saattaa mennä palkintoarvonta sivu suun!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kirjavuorikiipeilyä 2013

Haastavaa lukemista -blogissa esitellään Kirjavuori Mount Everestille -haaste.
Haasteen tarkoituksena on lukea hankkimiaan ja saamiaan kirjoja, jotka vain pölyttyvät hyllyissä ja yöpöydän laatikoissa odottamassa lukuvuoroaan.

Pengoin omaa kirjahyllyäni ja sain kasaan Kolille kiipeämiseen riittävän määrän kirjoja. Mukana ovat myös tänä vuonna Joulupukin tuomat kirjat, koska haluan lukea ne ennen ensi joulua!

Kirjavuorikiipeilykirjani vuodelle 2013 ovat tässä:


Mielestäni sain haalituksi kasaan mielenkiintoisen ja riittävän monipuolisen setin haasteeseen tarttumista varten. Nyt vain mietin, että mistä päästä aloitan vuorikiipeilyn!


37. Gone with the Wind (1939)

Tuulen viemää on niitä harvoja vanhoja klassikkoelokuvia, joita olen nähnyt useita kertoja. Edellinen katselukerta on tainnut olla kyllä viime vuosituhannen puolella, mutta nuoruusvuosina kerkesin nähdä tämän ainakin kymmenisen kertaa. Siksi monet kohtaukset olivat jo entuudestaan hyvin vahvasti mielessä. Olen nähnyt myös Making of -dokumentteja ja muuta oheismateriaalia kulissien takaa. Elokuva on siis kaikin puolin tuttu.

Elokuvaan liittyy muutamia lapsuusmuistoja. Muistan, kuinka erikoista minusta oli että elokuva voi olla niin pitkä, että se kestää koko päivän (vähän alle neljä tuntia). Kuinka niin kauan jaksaa istua paikallaan? Muistan myös, että elokuvan alussa Scarletilla on todella leveähelmaisia mekkoja, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Suunnittelinpa joskus jopa nimeäväni aikuisena tyttäreni Taraksi, koska se on elokuvassa niin merkittävä paikka. Lapsena myös ihmettelin miten näin vanha amerikkalainen elokuva on värillinen, vaikka tuoreemmatkin suomalaiselokuvat ovat mustavalkoisia. Enpä tiennyt silloin, että Tuulen viemää onkin erikoistapaus myös Hollywood-elokuvien keskuudessa.

Joskus 1990-luvun alkupuolella sain Joulupukilta elokuvan VHS-kasetilla. Katsoin elokuvan silloin yöllä siskoni kanssa suklaakonvehteja mussutellen. Loppupuolella äiti heräsi aamukahvia keittämään ja hämmästeli, että emmekö me ole vielä ollenkaan menneet nukkumaan. Tuosta tapauksesta lähtien Joulu on liittynyt Tuulen viemään. Olisi jotenkin hassua katsoa tämä keskellä kesää ilman suklaata! Niinpä tälläkin kertaa katsoin elokuvan joululomalla suklaakonvehtien ja siskoni kera.

Luin Tuulen viemää -teoksen ihan vähän aikaa sitten. Jo ennen kirjan saattamista loppuun, aloin haaveilla elokuvan katsomisesta piakkoin. Koska kirja oli vielä tuoreessa muistissa, onnistuin järkyttämään itseäni elokuvan vertailulla alkuperäiseen teokseen. Periaatteessa elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Käytännössä kuitenkin eroja on paljon. Elokuvasta puuttuu ainakin neljä minun mielestäni melko keskeistä henkilöhahmoa. Ennen niin ihana elokuva tuntui nyt kirjan lukemisen jälkeen melko kalpealta kuvajaiselta hienosta tarinasta. Tämä todistaa, että piditpä elokuvasta kuinka paljon tahansa on kirja aina vielä parempi. Jos siis pidät tästä elokuvasta, rakastut ikihyviksi kirjaan!

Scarlettin ja Rhettin tarina jatkuu neliosaisena minisarjana nimeltä Scarlett. Olen nähnyt myös tämän jatko-osan joskus 90-luvulla, mutta en silti muista onko tarinassa onneton vai onnellinen loppu. Taidanpa siis perehtyä jatko-osaan joko kirjana tai tv-versiona piakkoin. Jatko-osa ei ole Margaret Mitchellin käsialaa, joten alkuperäistä tarinankertojaa kunnioittaakseen voisi jatkosepustuksille myös viitata kintaalla. Tekee vaan mieli tietää mitä silloin seuraavana päivänä tapahtuikaan...


INFOLOOTA

Gone with the Wind / Tuulen viemää

Ohjaus:
Victor Fleming

Pääosissa:
Clark Gable
Vivien Leigh

AFI:n sija 6.
IMDb:n sija 157.
IMDb:n arvio 8,2

Kuva Wikipediasta

36. Casablanca (1942)

Humphrey Bogart on kyllä niin hassu nimi, kuten totesin jo aikaisemmin katsottuani Treasure of Sierra Madre -elokuvan. Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Tässäkin elokuvassa Humphrey tekee nimestään huolimatta ihan vakavan roolin.

Naispääosassa elokuvassa nähdään hätkähdyttävän kaunis Ingrid Bergman. Katsokaapa vaikka tästä tätä haikeissa tunnelmissa hyräilevää kaunotarta:


"You must remember this, A kiss is just a kiss, a sigh is just a sigh. The fundamental things apply, As time goes by."

Elokuvassa on romantiikkaa ja jännitystä, kaunista musiikkia ja haikeutta. Elokuva on kaunis ja mielenkiintoinen. En kuitenkaan ymmärrä, mikä tästä tekee niin hienon, että se on päässyt pronssisijalle AFI:n listalla ja että IMDb:ssä tämä on saanut 8.7 tähteä. Onko Casablanca todellakin elokuvahistorian kolmanneksi paras elokuva?


INFOLOOTA
Casablanca

Ohjaus:
Michael Curtiz

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Ingrid Bergman

AFI:n sija 3.
IMDb:n sija 25.
IMDb:n arvio 8.7

Kuva Wikipediasta

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

35. A Streetcar Named Desire (1951)

Kun elokuvalle paiskataan näin erikoinen nimi, on vaikea tehdä mitään järkeviä arvauksia leffan aihepiiristä tai juonesta ennakolta. Nimi tuntui pitkään kovin kaukaa haetulta ja tuulesta temmatulta. Nimelle tulee kuitenkin ihan järkevä selitys, tai ainakin viittaus siihen mistä nimi on elokuvalle temmattu. Kysehän on kuitenkin kuvainnollisesta hyppäämisestä "Viettelysten vaunun" kyytiin.

Elokuvassa Blanche tulee siskonsa Stellan luokse vierailulle. Sisarukset ovat viimeiset rippeet ennen voimissaan olleesta plantaasin omistaneesta perheestä. Nyt omaisuutta ei enää ole. Stella elää köyhissä oloissa avioliitossa rahvaanomaisen puolalaistaustaisen miehen kanssa. Liitto ei ole erityisen ruusuinen. Elokuvan kuuluisin kohtaus onkin vaimoaan ikkunan alla epätoivoissaan huutava Stanley.


"Hey Stellaaaaaaaa!"

Tykkäsin tästä elokuvasta. Oli mielenkiintoista nähdä Marlon Brando nuorena miehenä sekä Vivien Leigh jossain muussa elokuvassa kuin Tuulen viemässä. Vivien tekee hienon roolityön tässä elokuvassa. Hänen keimailuaan ja flirttailuaan on mukava seurata.

Naisten mekot olivat ihastuttavia, vaikka mustavalkoisesta elokuvasta ei voinutkaan päätellä millaisia leningit todella olivatkaan. Blanchen matka-arkku lipastomaisine lokeroineen näytti niin upealta, että haluan sellaisen itsekin. Ei tosin kovin käytännöllinen matkustamisen kannalta, mutta ehkäpä pienenä vaatekaappina makuuhuoneessa...

INFOLOOTA
A Streetcar Named Desire / Viettelysten vaunu

Ohjaus:
Elia Kazan

Pääosissa:
Vivien Leigh
Marlon Brando
Kim Hunter

AFI:n sija 47.
IMDb:n sija 224.
IMDb:n arvio 8.0

Kuva Wikipediasta

tiistai 25. joulukuuta 2012

34. Unforgiven (1992)

En ole koskaan ollut mikään länkkärielokuvien ystävä, vaikka lapsena luin Lucky Luke -sarjakuvia ja katsoin töllöstä Pony Express -sarjaa. Clint Eastwoodin hehkuttaminen suurena lännen sankarina on siis ollut minulle hyvin vieras käsite. Unforgiven-elokuvan perusteella voin sanoa, että pyssysankarin rooli käy Clintille kuin nenä päähän. Todelliset Eastwood-fanit tietysti nyt ihan syystä älähtävät, että miten voin sanoa näin kun en ole edes nähnyt hänen aikaisempia elokuviaan, joissa hän on aivan mahtava jo nuorena miehenä. Ei syytä paniikkiin, paikkaan tuon sivistyksen aukon nyt ihan mielelläni varistettuani ennakkoluulot länkkäreitä ja Clintiä kohtaan.

Kid: Like I was saying, you don't look no meaner-than-hell, cold-blooded, damn killer.
Will Munny: Maybe I ain't.
Kid: Yeah, well, Uncle Pete says you was the meanest goddamn son-of-a-bitch alive, and if I ever wanted a partner for a killin', you were the worst one. Meaning the best, on account as your's as cold as the snow and you don't have no weak nerve nor fear.

Elokuva on melko raaka, mutta myös hauska. Puvustus, lavastus ja muu miljöön luominen on tehty taidolla niin ajattoman oloisesti, että ei voi tietää onko leffa tehty 1992 vaiko vaikka 2012. Viihdyin elokuvan parissa mainiosti. Uskallan tätä suositella katsottavaksi. Onpa leffa voittanut parhaan elokuvan Oscarinkin!

INFOLOOTA

Unforgiven / Armoton

Ohjaus:
Clint Eastwood

Pääosissa:
Clint Eastwood
Morgan Freeman
Gene Hackman

AFI:n sija 68.
IMDb:n sija 93.
IMDb:n arvio 8,3

Kuva Wikipediasta

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

33. The Wizard of Oz (1939)

Ihmemaa Ozin tarina on niin tuttu, että uskon lukeneeni tämän kirjana joskus lapsena. Elokuvaa en välttämättä ole nähnyt aikaisemmin kokonaan, mutta useinhan tästä näytetään pätkiä muissa yhteyksissä ja parodioidaankin. Olisiko tästä saattanut olla joku piirretty tv-sarja 80-luvulla? Minua kummastutti elokuvassa, että siinä oltiin ikään kuin Dorothyn matka Ihmemaahan olisikin ollut vain päänsä kopsauttaneen unta. Eihän sen niin ole! Toinen kummastusjuttu on, että Dorothy ei tiennyt voivansa esittää toivomuksia punaisille taikakengilleen, vaan tämä paljastui vasta ihan lopussa. Tämäkin muistikuva on minulla erilainen.

Ihmemaa Ozin katsominen yhdessä noin 2,5-vuotiaan tyttäreni kanssa oli varsin mielenkiintoista. Tyttö piti elokuvasta yllättävän paljon, ja nauliutui ruudun ääreen ennakko-oletuksistani huolimatta. Olin ajatellut hänen kyllästyvän pian ja siirtyvän lattialle lelujen sekaan. Tulkkasin tapahtumia sen verran, että hänkin pystyi juonta seuraamaan. Vastaan tuli paljon myös ihan uusia asioita, joista piti jutella tarkemmin. Kuten mikä on variksenpelätin ja miten "robotti" ruostuu sateessa.

Yllätyksiltä en välttynyt tämänkään musikaalin kanssa. Heti elokuvan alkumetreillä törmäsin tuttuun lauluun, jota tulee usein hyräiltyä kotioloissa. Miten en ollut saattanut arvata, että laulu on peräisin tästä elokuvasta? Tässäpä vasta aukko sivistyksessä!

Somewhere over the rainbow, Way up high, There's a land that I heard of, Once in a lullaby.

Alunperin tarkoituksenani oli katsoa tämä elokuva kaksi kertaa. Ensin ihan talvalliseen tapaan ja toisella kertaa kuunnellen Pink Floydin Dark Side of the Moon -levyä. Urbaanin legendan mukaan elokuva ja musiikki käyvät hämmästyttävällä tavalla yhteen, mutta kuten luin Dark Side of the Rainbow -selvityksestä kyseessä taitaakin olla paljon melua tyhjästä. Ehkäpä kuitenkin kokeilen tätäkin vielä joskus.

Ehtana Emmerdale-fanina en ollut uskoa silmiäni, kun leijona käveli ensi kertaa lähikuvaan!


INFOLOOTA

Wizard of Oz
/ Ihmemaa Oz

Ohjaus:
Victor Fleming

Pääosissa:
Judy Garland
Ray Bolger
Bert Lahr
Jack Haley

AFI:n sija 10.
IMDb:n sija 149.
IMDb:n arvio 8,2

Kuva Wikipediasta

tiistai 18. joulukuuta 2012

100. Seitsemännen portaan enkeli, Frank McCourt

Urakan sadas kirja ei ollut mitenkään tarkoituksella valittu tai tarkkaan pohdittu. Pyysin kirjastosta apua kirjojen etsimisessä, josko työkseen kirjoja hypistelevä täti osaisi suoraan sanoa onko hyllyssä joku lukemattomista kirjoistani. Se ei ollut kuin yksi helmojen pyörähdys ja sain käteeni Seitsemännen portaan enkelin.

Kirjan nimi oli minulle jo entuudestaan tuttu. En kuitenkaan tiennyt mistä kirja kertoo. Tämähän olisi voinut olla vaikka hupaisa tarina, jossa nuori enkeli koettaa päästä nousemaan korkeammalle portaalle taivaallisessa hierarkiassa auttamalla ihmisiä maan päällä. Pääsin kirjassa toiselle sivulle asti, kun huomasin kyseessä olevan omaelämänkerrallisen tarinan. Omaelämänkerrallisuus antaa mielenkiintoisen mausteen tarinaan kuin tarinaan. Onhan uskottava, että ainakin jossakin määrin tarina on tosi, vaikka sitä vähän väritettäisiinkin viihteen nimissä. Juonenkäänteet ovat usein tositarinoissa paljon arvaamattomampia kuin keksityissä tarinoissa ikinä.

Teoksen alkuperäinen nimi on Angela's Ashes. Nimi viittaa Frank McCourtin äitiin, Angelaan. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miksi ja miten suomentaja päätyi valitsemaan juuri Seitsemännen portaan enkelin kirjan suomalaiseksi nimeksi?

Kirja kertoo Frank McCourtin lapsuusvuosista. Nälästä, puutteesta ja selviämisestä. Vaikka Frankin lapsuusvuodet eivät ole olleet paljon kurjuutta kummempia, onnistuu hän kertomaan niistä niin sukkelasanaisesti ja hauskasti, että teksti naurattaa paljon ja tunnelma on hyvin positiivinen. Frakin tarina jatkuu teoksessa Amerikan ihmemaassa, jonka liitän To Read -listalleni oitis.

"Kun isä on neljättä perjantaita töissä, äiti kysyy aamulla tuleeko hän illalla kotiin palkkarahojen kanssa vai aikooko hän taas kaataa kaiken kurkustaan alas? Isä katsoo meitä ja pudistelee äidille päätään kuin tahtoisi sanoa: ah ei saisi puhua tuolla lailla lasten kuullen.
Mutta äitipä ei hellitä, vaan kysyy tuletko kotiin niin että saadaan vähän syötävää illaksi, vai pitääkö meidän taas odottaa puoleenyöhön että sinä tulet kotiin pennittömnänä miehenä ja laulat Kevin Barrya ja muita surullisia lauluja?
Isä kiskaiksee lakin päähänsä, työntää kädet housuntaskuihin, huokaisee ja katsoo kattoon. Johan minä sanoin, että tulen kotiin, hän sanoo."

Tahdonvoimattomuus on asia jota en ymmärrä enkä siedä. Malachy McCourt kantaa kaikki rahansa pubiin kerta toisensa jälkeen vaikka perhe on nääntyä nälkään. Miten hänellä ei ole ollenkaan tahdon lujuutta? Miten kukaan haluaa tehdä niin pahaa omille lapsilleen, että pitää näitä nälässä ja puutteessa oluen kittaamisen tähden? Eikö palkkarahoista voisi edes osaa tuoda vaimolle ruokaa varten, pitääkö kaikki aina vetää kurkusta alas?

Jos Frank McCourt kiinnostaa enemmänkin, niin täältä löytyy haastattelu videona ja tekstinä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

99. Olemisen sietämätön keveys, Milan Kundera

Kirjan nimi on niin kepeän hauska, että ennakolta odotin jotain Amelien tyylistä hupaisaa ja sympaattista hyvän mielen takaavaa teosta. Moisilla ennakko-odotuksilla ei voi päätyä kuin pettymykseen.

Oikeasti teos kertoo pariskunnasta, joka päätyi yhteen yllättävän flunssan vuoksi, rakastuivat, eivätkä osaa erota vaikka mies pettää ja nainen kärsii. Samalla tutustutaan myös miehen rakastajattareen ja hänen miesystäväänsä. Nämä koukerot eivät jaksaneet minua paljonkaan viihdyttää, mutta onhan siellä seassa toki muutamia mielenkiintoisia juttuja, joista saa ajattelemisen aihetta. Muun muassa ajatus siitä, että ihminen elää elämänsä vain yhden kerran eikä ole siis mahdollista testata tekemiään valintoja valitsemalla "seuraavalla kerralla" toisella tavalla.

Kirja ei ollut minusta mitenkään erikoinen. Ihan "peruskauraa". Kyllähän sen luki, mutta olisihan sen ajan voinut käyttää paremmankin kirjan parissa.

PS. Huomasittekos kirjan järjestysnumeron? Vähiin käy ennen kuin loppuu...

torstai 13. joulukuuta 2012

31.&32. Tuntematon sotilas (1955&1985)

Itsenäisyyspäivää juhlistin tänä vuonna katsomalla molemmat urakkalistan Tuntematon sotilas -elokuvat. 1955 valmistunut Edvin Laineen versio on Suomalaisen listan ykkössijalla ja Rauni Mollbergin 1985 valmistunut versio on sijalla 39. Molemmat ovat mukana myös Kotimaisen elokuvan Top 10 -listalla.

Tuntemattoman sotilaan esitysajan ympärillä oli tänä vuonna kohua ja kuohuntaa. Laineen versio todettiin liian raa'aksi lapsikatsojille, joten sen esitysaikaa piti siirtää kolmella tunnilla. Minulle asialla ei oikeastaan ollut mitään väliä, mutta ymmärrän kyllä kohinan molempia puolia. Elokuva on näytetty joka itsenäisyyspäivä vuodesta 2000 lähtien, joten onhan se jo perinne. Muistan kuitenkin itse kuinka Lehdon kuolema järkytti minua, kun näin elokuvan pienenä. En voinut ollenkaan käsittää tapahtumaa silloin.

Elokuvahan perustuu Väinö Linnan kirjaan. Mainittakoon tämä siltä varalta, että tämä asia ei ole itsestäänselvää. Luin kirjan viime vuonna ja katsoin Laineen elokuvaakin vähän puolihuolimattomasti. Laineen verisio tarinasta on hyvin uskollinen alkuperäisteokselle. Mollbergin versiosta taas mietin, että jos ei olisi lukenut kirjaa tai katsonut vanhempaa elokuvaa, saisiko leffasta yhtään mitään irti? Molbergin versio on jotenkin haahuileva eikä siinä meinaa saada otetta tarinasta. Itseasiassa tämä uudenpi versio oli niin puuduttavan pitkä, että menin nukkumaan ennen kuin se loppui. Ei vaan pystynyt enää.

Laineen versio tarinasta on varsinainen komedia verrattuna Mollbergin vakavaan ja ilottomaan kerrontaan. Ehkä uudempi on realistisempi tai sitten ei. Nauru ja huumori ovat ihmisillä tärkeitä selviytymiskeinoja pahoissa paikoissa, joten sotilaat osaavat varmasti heittää huulta ja iloita menipä tilanne vaikka kuinka ankeaksi. Mollbergin näyttelijäkaartista löytyy toki Pirkka-Pekka Petelius, ja se jo sinänsä on melkeinpä huumoria. Vaikea sulattaa häntä vakavassa roolissa.

Metsässä rämpivät ja Jumalaan turvaavat sotilaat saivat minut pohtimaan paria asiaa. Mitäs jos meillä olisi nykypäivänä sota. Miten maallistuneessa ja ateistisessa maassa sotilaat tsemppaavat itseään hyökkäykseen? Jos kuolema on vain kaiken loppu, mikä saa laittamaan itsensä likoon ja tarttumaan aseisiin? Entäs kun kaikki kaupungissa ikänsä eläneet miehet lähetettäisiin sinne metsään, miten ne siellä pärjäisivät? Kuolisivat kulttuurishokkiin ennen kuin ehdittäisiin edes rintamalle.

Kirja peittoaa molemmat elokuvat. Eivät kaikki tykkää kyllä kirjastakaan.

PS: Kyllä se Rokka vaan on kova jätkä.

INFOLOOTAT

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa mm.
Heikki Savolainen
Reino Tolvanen
Åke Lindman
Kaarlo Halttunen
Leo Riuttu

HS:n sija 1.
IMDb:n arvio 7.6


Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Rauni Mollberg

Pääosissa mm.
Risto Tuorila
Pirkka-Pekka Petelius
Paavo Liski
Pauli Poranen

HS:n sija 39.
IMDb:n arvio 7.2

Kuvat Wikipediasta



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

30. West Side Story (1961)

Tokihan tiesin jo ennalta, että kyseessä on musikaali. Silti oli vaikea päästä oikeaan vireeseen ja uskoa, että ympäriinsä hyörivät ja loikkivat ns. kovat jätkät tosiaankin tappelivat keskenään ihan tosissaan. Ensimmäinen kymmenisen minuuttia oli todellakin pokassa pitelemistä. Nuoret miehet käyttäytyvät kuin 10-13-vuotiaat pojankoltiaiset, ja vielä kaiken lisäksi tanssien. Noh, kunhan pääsin yli siitä kuinka vakavaa tarinaa kerrotaan koomisella tavalla osasin jo arvostaa kuinka hienosti tanssin keinoin voitiin ilmaista erilaisia asioita niin että niitä ei tarvinnut pukea sanoiksi tai vääntää rautalangasta.

Elokuva kertoo kahdesta keskenään taistelevasta jengistä (Jets ja Sharks) ja toisiinsa rakastuvasta parista, joista valitettavasti toinen kuuluu Jetsien ja toinen Sharksien piireihin. Tarina Romeosta ja Juliasta ei tule tästä suotta mieleen, sillä West Side Story onkin ihan rehellisesti Shakespearen klassikosta tehty mukaelma (paljasti minulle kaikkitietävä Google).

Erityisesti mainitsemisen arvoinen on kohtaus, jossa pari ensimmäisen kerran tapaa toisensa ja kumpikin rakastuu oitis. Ympärillä oleva maailma häviää täysin, niin syvän vaikutuksen he tekevät toisiinsa.


I feel pretty, oh so pretty! I feel pretty and witty and gay! How I pity any girl who isn't me to day!

Yllätyin, kun elokuvaa katsellessa vastaan tuli kappale I Feel Pretty. Laulu on tuttu ja saatan sitä kotosalla lauleskella, jos oloni on erityisen hyvä. Enpä kuitenkaan tiennyt mistä kappale on alunperin. Tai sitten olen vain sen unohtanut. Muistan kuitenkin kun suomalaisessa Haluatko filmitähdeksi -tositeeveesarjassa kilpailijoiden piti esittää tämä laulu ja kohtaus.


INFOLOOTA

West Side Story

Ohjaus:
Robert Wise
Jerome Robbins

Pääosissa:
Natalie Wood
Richard Beymer
Russ Tamblyn
Rita Moreno
George Chakiris

IMDb:n arvio 7,6
Ei IMDb:n sijaa
AFI:n sija 51.

Kuva Wikipediasta

maanantai 3. joulukuuta 2012

29. All about Eve (1950)

Elokuva kertoo Evestä, nuoresta tytöstä joka idoloi suurta tähteä, upeaa näyttelijätärtä nimeltä Margo Channing. Tavallaan molemmat naiset ovat elokuvassa pääosassa, vaikka nimi viittaakin Even olevan merkittävämmässä osassa.

Tämä elokuva on hyvä osoitus siitä, miten helposti naiset höynäyttävät miehet toimimaan haluamallaan tavalla. Mies, älä luota varauksetta tähtikirkkaina loistaviin viattomiin silmiin!

Mukaansa tempaava ja hauska elokuva. Pidin tästä kovasti ja uskallan tätä suositella muillekin.

Margoa on ilo seurata ja hänelle on kirjoitettu paljon hyviä vuorosanoja.

Margo: I don't see why she hasn't given Addison heartburn.
Bill: No heart to burn!
Margo: Everybody has a heart - except some people.

Elokuvassa nähdään myös pienessä sivuroolissa Marilyn Monroe. Myös hänellä on varsin hupaisaa dialogia, joskaan ei kovin paljoa.


Infoloota

All about Eve/ Kaikki Eevasta

Ohjaus:
Joseph L. Mankiewicz

Pääosissa:
Bette Davis
Anne Baxter

IMDb:n arvio 8.4
IMDb:n sija 93.
AFI:n sija 28.

Kuva Wikipediasta

98. The Faraway Tree Collection, Enid Blyton

Enid Blytonin tunnettuja kirjasarjoja ovat Viisikko-, SOS-, Salaisuus-, Seikkailu- ja Arvoitus-sarjat. (Säästyin asian googlaamiselta, sillä satuin törmäämään tietoon Kirjatoukan blogissa lukiessani sieltä ihan muita juttuja.) Mainitut kirjasarjat ovat suosittuja. Näistä etenkin Viisikko-sarja on kuulunut tiiviisti lapsuuteni lukukokemuksiin. Osittain myös muutkin mainitut. Siksi minusta olikin kovin eriskummallista, että brittiläisellä kirjalistalla komeili Enid Blytonilta minulle täysin tuntematon kirjasarja The Faraway Tree Collection.

Tästä heräsi kaksi suurta kysymystä:
1. Onko tämä listalle päässyt sarja siis vielä parempi kuin muut Blytonin sarjat?
2. Jos tämä on kerran vielä parempi, niin miksi sitä ei ole lainkaan suomenettu?

Metsästin tätä kirjaa käsiini jo viime vuonna. Luulenpa, että en voi syyttää huonosta jahtimetsästyksestä muuta kuin PIKI-verkkokirjaston huonoa hakutoimintoa. Kirja nimittäin oli pääkirjastossa hyllyssä, vaikka sen löytäminen verkkokirjaston hakupalvelulla ei ollutkaan mikään helppo tehtävä. Yllä esitettyjen kysymysten vuoksi, halusin kuitenkin saada kirjan käsiini vaikeuksista lannistumatta. Ehkä luvassa on Viisikkoakin parempi mysteerejä ratkova lapsikatras.


Faraway Tree Collection on yksiin kansiin koottuna kolme taianomaista lastenkirjaa. Mukana ovat teokset The Enchanted Wood, The Magic Faraway Tree ja The Folk of the Faraway Tree. Wikipedia paljastaa, että sarjaan on olemassa vielä neljäs osa, Up the Faraway Tree, mutta en tiedä miksi se ei ole päässyt mukaan kokoelmaan.

Tarina on suunnattu selkeästi nuoremmalle yleisölle, kuin Blytonin mysteerien ratkaisemiseen keskittyvät seikkailusarjat. Kirjat eivät sijoitu oikeaan maailmaan, vaan päähenkilöt sukeltavat sujuvasti fantasiamaailmaan asiaa kummemmin kummastelematta. Sisarukset Jo, Bessie ja Fanny huomaavat muuttaneensa asumaan lumotun metsän viereen. Metsässä kasvaa jättimäinen taikapuu, jonka latva ylettyy pilviin asti. Pilvien yläpuolelle vaihtuu ajoittain erilaisia maita, kuten "Tee-mitä-lystäät", "Ota-mitä-tarvitset" ja "Synttärimaa", jonne pääsee vain jos mukana on joku jolla sattuu olemaan syntymäpäivä. Kaikki puunlatvaan saapuvat maat eivät ole miellyttäviä paikkoja, ja lapset joutuvatkin välillä pulaan koettaessaan päästä takaisin kotiin.

Tuttua Enid Blytonia teoksessa ovat vahvat sukupuoliroolit sekä ainainen syömisen miettiminen ja ruoalla mässäily. Molemmat johtuvat tietysti kirjoittamisen ajankohdasta. Kokoelman teokset ovat ilmestyneet 1939-1946, jolloin sukupuolten tasa-arvo ja kylläinen maha eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä.

Teksti on helppolukuista englantia. Yksi juttu jäi askarrtuttamaan mieltä. Eräs lasten syömä herkku on nimeltään "Google buns". Onko Google-hakukone siis nimetty näiden pullien mukaan, vai mistä on kyse?

Vastaukset kysymyksiin:
1. Faraway Tree painii eri sarjassa Blytonin muista teoksista. Kokoelma on tyylillisesti hyvin kaukana esimerkiksi Viisikosta, on siis vaikea arvioida sen paremmuutta. Tämä on varmasti kuulunut monen britin lapsuuteen ja päätynyt listalle sen vuoksi.
2. Suomentamattomuudelle en keksi järkevää selitystä. Ehkä en vain googlailusta huolimatta onnistunut löytämään tietoa suomennoksesta? Tämä satumainen seikkailu kelpaisi varmasti suomalaislapsillekin.