Kirjan nimi on niin kepeän hauska, että ennakolta odotin jotain Amelien tyylistä hupaisaa ja sympaattista hyvän mielen takaavaa teosta. Moisilla ennakko-odotuksilla ei voi päätyä kuin pettymykseen.
Oikeasti teos kertoo pariskunnasta, joka päätyi yhteen yllättävän flunssan vuoksi, rakastuivat, eivätkä osaa erota vaikka mies pettää ja nainen kärsii. Samalla tutustutaan myös miehen rakastajattareen ja hänen miesystäväänsä. Nämä koukerot eivät jaksaneet minua paljonkaan viihdyttää, mutta onhan siellä seassa toki muutamia mielenkiintoisia juttuja, joista saa ajattelemisen aihetta. Muun muassa ajatus siitä, että ihminen elää elämänsä vain yhden kerran eikä ole siis mahdollista testata tekemiään valintoja valitsemalla "seuraavalla kerralla" toisella tavalla.
Kirja ei ollut minusta mitenkään erikoinen. Ihan "peruskauraa". Kyllähän sen luki, mutta olisihan sen ajan voinut käyttää paremmankin kirjan parissa.
PS. Huomasittekos kirjan järjestysnumeron? Vähiin käy ennen kuin loppuu...
Minä en pitänyt tästä kirjasta juurikaan. Enkä tosiaan tajua hehkutusta tämän ympärillä. Mielestäni kirja oli harvinaisen tylsä.
VastaaPoistaOhhoh. Minuun tämä iski kuin leka lukioikäisenä. Olin aivan vaikuttunut. Kunderan tuotanto tuli luettua sitten kylkiäisenä. Nyt lukememisesta on aikaa. Pitäisi oikeastaan lukaista tämä uudestaan. Olen vain halunnut pitää kiinni ensimmäisestä, huikeasta lukukokemuksestani.
VastaaPoistaHmmm, mitäkähän olisin itse pitänyt tästä lukioikäisenä?
PoistaJotenkin tämä pariskunnan väitetty rakkaus ei ollut kovin uskottavaa. Oikein ärsytti, että miksi ovat edes yhdessä kun siitä ei ole mitään iloa kummallekaan.
Sama vika, Valkoinen kirahvi! En uskaltaisi enää lukea tätä, ettei vain illuusio mene särki.
VastaaPoistaOho. Peruskauraa. Olen lukion toisella luokalla ja luin juuri kyseisen kirjan, ja se on kyllä taitavimmin kirjoitettu romaani, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Jos tuijottaa vain teoksen juonitasoa, mielipiteesi onkin ymmärrettävä. Mutta kun Olemisen sietämätön keveys ei ole "juoniromaani". Sen tapahtumien annetaan ymmärtääkin olevan Kunderan keksimiä, ja niiden avulla kirjailija filosofoi ja vaikuttaa sanan kaikissa merkityksissä. Kundera käyttää romaania aivan erityisellä tavalla. Peruskauraa?
VastaaPoistaParisuhde on erikoinen, eikä sitä voi ajatella noin yksinkertaisesti niin kuin kommentissasi teet, tai jotain olennaista jää tajuamatta. Terezan ja Tomasin suhde ei kuitenkaan ole kirjan ainoa juonen tason pointti. Epäilen, että sinulta on jäänyt huomaamatta romaanin syvin taso.
Tiedä sitten millaista kirjallisuutta pidät parempana, sillä jos ennakko-odotuksesi olivat tuota luokkaa, et ilmeisesti edes tiennyt mitään tästä kulutetun kuuluisasta teoksesta etukäteen.