tiistai 10. helmikuuta 2015

Hirmurykmentti, Terry Pratchett

100 kirjan lukuhaaste alkoi vuonna 2011, koska tarvitsin vaihtelua. Olin vuoden 2010 aikana lukenut lähes pelkästään Terry Pratchettia. Vaikka hän onkin yksi lempikirjailijoistani, olin tullut siihen pisteeseen jossa kirjaston hyllyssä oli tarjolla vain jo kertaalleen tai pariinkin kertaan luettuja teoksia jo tutuiksi käyneine seikkailuineen. Koetin vilkuilla muitakin hyllyjä, mutta en tiennyt mitä lainata. En halunnut päätyä huonon kirjan pariin. Mistä voisin tietää mikä kirja on varmasti hyvä ja lukemiseen käytetyn ajan arvoinen?

Sadan kirjan haaste oli vastaus kysymyksiini. Sekä suomalaiset että britit olivat koostaneet äänestykseen perustuvat listat sadasta sellaisesta kirjasta, jotka jokaisen tulisi elämänsä aikana lukea. Tiesin heti, että tässä on ajatusta. Äänestys parhaista kirjoista! Vihdoinkin tiesin, mihin kirjaan tarttua.

Runsaat neljä vuotta myöhemmin kävelin muina miehinä kirjastossa fantasia-hyllyn ohi. Silmääni pisti Hirmurykmentti-niminen teos. Voisiko olla? Pratchetti, jota en ole vielä lukenut! Aika oli kypsä ja hetki oikea. Sain jälleen sukeltaa mukaan Kiekkomaailmaan!

Kiekkomaailma

Kansikuvan tapahtumat sijoittuvat
kirjan loppupuolelle
.

Terry Pratchettin humoristiset tarinat sijoittuvat Kiekkomaailmaan. Kiekkomaailma on neljän norsun kannattalema kiekko. Norsut seisovat avaruuden halki matkaavan kilpikonnan selässä. Missä järjestyksessä Kiekkomaailmaan sijoittuvat tarinat tulisi lukea? Kirjoissa on eri päähenkilöitä, mutta joku joka toisessa kirjassa on pääosassa vilahtaa jossain toisessa kirjassa pienemmässä roolissa. Jos haluaa pysyä kärryillä siitä kuka on kuka, ja missä mennään, kannattaa lukujärjestystä vähän harkita. Vinkkiä voi katsoa tällaisesta kaaviosta. Suuri osa teoksista toimii myös irrallisina ja ne imevät mukaansa vaikka ei olisi lukenut aikaisempia osia. Lukemisjärjestyksellä on väliä vain jos haluaa huomata ja ymmärtää kaikki viittaukset tai seurata joidenkin henkilöhahmojen kehittymistä oikeassa järjestyksessä.

Hirmurykmentti on löysähkösti jatkoa Vartijat-sarjaan. Käytännössä kirjassa ei ole muuta yhteyttä vartijoihin, kuin vartijoiden päällikön osallistuminen tapahtumien kulkuun takavasemmalta. Vartijat ovat tässä niin pienessä roolissa, että kirjan voi aivan hyvin lukea ilman aikaisempien osien lukemista. Ihkaensimmäiseksi kosketukseksi Pratchettin tuotantoon en tätä kuitenkaan suosittele. Kirjassa ei esimerkiksi selitetä alleviivaten, että KUKA PUHUU CAPSLOCK PÄÄLLÄ.

Terry Pratchett antaa ajattelemisen aihetta ja kirjat ovat täynnä kritiikkiä ja huomioita maailmanmenosta. Yleisiä teemoja ovat erilaisuus ja toimiminen oikein, vaikka se vaatisikin nousemista auktoriteetteja vastaan. Hirmurykmentissä korostuu uskonnon ja uskomisen kritiikki, sotimisen turhanpäiväisyys ja sukupuolten tasa-arvo. Kerronta on nokkelaa ja oivaltavaa. Sivut tihkuvat sarkasmia ja usein myös mustaa huumoria.

Lempikirjailijani


Terry Pratchett on ehdottomasti lempikirjailijoitani. Joku saattaisi väittää, että tällaisten fantasiamaailmaan sijoittuvien kirjojen lukeminen olisi lapsellista. Pöh, sanon minä. Pratchetilla on erikseen lapsille suunnattuja kirjoja, mutta olen kyllä lukenut niitäkin. Aikuisille suunnatuissa teoksissa on paljon sellaista, joka lapsilta menisi kokonaan ohi ja sellaista mikä voisi olla epäsopivaa luettavaa. Seksiä ei kirjoissa ole, mutta kapakoissa ja majataloissa luuhaamista kyllä. Kiekkomaailman keskus, Ankh-Morpork, ei ole mikään kaunis ja hyvämaineinen kaupunki.

Viihdyn Kiekkomaailman seikkailujen parissa. Toivon, että Terry Pratchett pystyy työskentelemään kirjailijana vielä pitkään. Hänen työtään on jo vuosia haitannut Alzheimerin tauti, jonka vuoksi hän on muun muassa unohtanut miten kymmensormijärjestelmällä kirjoitetaan. Sittemmin hänellä onkin ollut apunaan assistentti, joka hoitaa kirjoittamisen saneluiden perusteella. Pitkää ikää ja elinvoimaa sinulle Terry!