keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

24. Sieppari ruispellossa, J.D. Salinger

Tämä on kauhutarina ruispellosta, jossa vaaniva sieppari terrorisoi naapurustoa. Tai niin ainakin olen aina nimen perusteella luullut. Todellisuudessa tarina sijoittuu lähinnä New Yorkiin, eikä kukaan sieppaa mitään flunssaa vakavampaa. Mitä vikaa olisi sisältöä kuvaavan nimen antamisessa kirjalle? Tämäkin meinasi jäädä lukematta, koska en pidä kauhutarinoista!


Tällaisella ruispellolla sieppari olisi voinut vaania

Kirja kertoo 16-vuotiaasta pojasta ja onnistuu mitä mainioimmin tavoittamaan juuri sen ikäisen hieman ongelmaisen nuoren ajatusmaailman. Enää ei ole ihan lapsi, mutta ei kyllä vielä ihan aikuinenkaan. Alkoholi ja seksi kiinnostavat, koulu puolestaan ei. Välillä höpötetään, liioitellaan ja pelleillään, mutta kuitenkin ollaan tarkkoja siitä millaista on kunnollinen käytös niitä kohtaan joista ja joiden mielipiteistä välittää. Jos olisin lukenut tämän 16-vuotiaana, en olisi osannut arvostaa sitä kuinka hyvin tämä osui "omaan nilkkaan". Nyt puoli elämää myöhemmin monet asiat olivat suorastaan nostalgisia!

Luulen, että tämä kirja olisi kannattanut lukea alkuperäiskielellä eli englanniksi. Toki suomennoskin on mitä mainoin ja antaa myös mielenkiintoisen vinkkelin suomalaiseen nuorisokulttuuriin ja slangiin 50-luvulla (suomennos ilmestynyt 1961). Nyt kirjan luettuani uskalsin lukea Sallan blogista suomennosvertailua. Olisinkohan pitänyt kirjasta yhtä paljon, jos olisin lukenut tuon uudemman suomennoksen?

Olipa mukavaa, että fiktiivinen henkilö saattaa käyttäytyä samaan tapaan kuin itsekin toisinaan käyttäydyn:
"Mä kyllästyin vähän ajan päästä istumaan lavuaarin reunalla ja mä hyppäsin alas ja aloin huvin vuoks steppaa. Mä kulutin aikaa vaan. Mä en osaa steppaa kunnolla tai mitään, mut kylpyhuoneessa oli kivilattia ja sellasella on hyvä steppaa. Mä rupesin matkimaan yhtä jätkää elokuvissa. Yhdessä sellaisessa musicalissa. Elokuvat on musta jotain inhottavaa, mut musta on helvetin hauska matkii niitä."

Kovin montaa asiaa kirjassa ei tarvitsisi muuttaa, jotta se voisi sijoittua yhtä lailla nykypäiväänkin. Puhelinkioskien tilalle kännykät, paritanssin tilalle joraus ja hissipojat pois hisseistä. Kirja tuntuu loppuvan vähän kesken ja moni asia jää kaipaamaan selitystä tai jatkoa. Ei se mitään, pidin silti tästä kirjasta. Onhan se ihan kivaa itsekin mielikuvitella, että kuinka sitten kävikään.

6 kommenttia:

  1. Mun täytyy sanoa, että kerrankin mukavan piristävä kommentti Siepparista. Yleensä tästä kun vaan saa lukea paljon negatiivista sanomista. Itse luin tuon uudemman suomennoksen; siitä on tunnuttu pidettävän enemmän kuin ensimmäisestä versiosta. Mielenkiinnon vuoksi pitäisi kyllä lukea vielä myös ensimmäinen suomennos sekä alkukielellä.

    Ihan totta, mitä sanoit tuosta nykypäiväistämisestä. Nuorisokulttuuri tuntuu pysyvän hyvin samankaltaisena, oli vuosikymmenen sitten mikä tahansa. Lopusta minä pidin paljon, tuollaiset avoimet loput saa minut aina pauloihinsa. Itse kuitenkin mielsin niin, että loppu ei ehkä ollut onnellinen mutta kuitenkin positiivisuutta herättävä. Klassikkoaineksensa ansainnut, minun mielestäni.

    VastaaPoista
  2. Oli tosiaan mielenkiintoista lukea positiivinen arvostelu Siepparista. Luin kirjan kolme neljä vuotta sitten ja se on edelleen lemppari inhokkikirjani:D Mutta tässäkin sama juttu kuin Nenäpäivässä, eli kiva kuulla miksi ihmiset pitävät tästä klassikosta.

    VastaaPoista
  3. Aika jännä juttu. Mitäs inhottavaa tässä on? Eihän siinä oikeastaan "mitään" tapahdu, että sellainen perinteinen juonen kaari varmaan loistaa poissaolollaan. Kuinkas vanha Sonja oletkaan, että oletko ollut liian nuori tätä lukiessasi? Jos olisin alle 20-vuotiaana tämän lukenut niin en varmasti olisi osannut arvostaaa tätä. Nyt tosiaan 31-vuotiaana osaa omaa nuoruuttaan arvioida etäämmältä ja kirjan päähenkilö on aivan loistava kuvaus teini-ikäisen ajatusmaailmassta... asiat ovat mustavalkoisia, tunteitaan ja ajatuksiaan ei oikein osaa hallita, on impulsiivinen, aikuiset ei tajua mitään... jne.

    Minulla on muuten teoria siitä, mitä kirjassa tapahtuu vaikka sitä ei kerrota. En tietenkään voi sitä tässä sanoa... pitänee käydä tutkimassa mitä wikipediassa tms. sanotaan josko joku olisi miettinyt samaan tapaan kuin minä.

    VastaaPoista
  4. Hauska tuo kauhautarinaolettamus, ennen kuin luit kirjan. Kaamea sieppari vaaniskelee... :-D

    Mullekaan Sieppari ruispellossa ei kolahtanut, kun luin sen ehkä n. 25-vuotiaana. Mä en vaan tykkää lukea niin pitkään sellaista ajatustenvirtaa. Muistan, miten ihan väkisin kahlasin läpi kirjan, ja olin onnellinen että se loppui. En tiedä, miten nyt suhtautuisin, mutta ei vaan tee mieli tarttua opukseen uudelleen...

    Sama on siinä Alastalon salissa. Se ei oo mun juttu. Molemmilla on omat faninsa, hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, sinun pitää lukea se nyt uudestaan ja kokeilla josko iän tuoma etäisyys teinivuosiin auttaisi "oivaltamaan" kirjan.

      Poista
  5. Raisa, minua kiinnostaisi kovasti tuo teoriasi!

    Sieppari kolmeen kertaan -urakassani tapahtui tosiaan sellainen jännä juttu, että se kolmas lukukerta (englanniksi) oli kaikkein hitain ja pysähdyin koko ajan pohtimaan kaikenlaisia rivien välistä kuultavia tulkintamahdollisuuksia. Todella tuntui että pinnan alla kihisee tässä kirjassa!

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!