maanantai 20. helmikuuta 2012

13. Rear Window (1954)

Jalkansa loukannut valokuvaaja viettää sairaslomansa viimeistä viikkoa tylsistyneenä asunnossaan. Tarjolla ei ole mitään muuta tekemistä, kuin naapureiden elämän tarkkailu takaikkunasta. Kun yksi naapureista katoaa, alkaa valokuvaaja epäillä kyseessä olleen murhan.

Luvassa on siis tirkistelyä ja jännitystä. Olen nähnyt tämän elokuvan joskus lähes 20 vuotta sitten, joten elokuvan idea oli minulle ennalta tuttu. Silti kadonneen naapurin mysteeri piti minua jännityksessä. Mysteerin pohtimisen lisäksi nautin suunnattomasti naapureiden elämän tirkistelystä. Sisäpihan puolelta katseltuna taloyhtiö vaikutti todella mielenkiintoiselta. Tapahtumat sijoittuvat kesäaikaan, jolloin kaikki pitävät ikkunoitaan auki, ja nukkuupa yksi pariskunta hellettä paossa parvekkeellaan. Täydet kymmenen pistettä miljööstä!

Mitä luulette, olisiko tarina mahdollista soveltaa teatterinäytökseksi? Minä kyllä menisin katsomaan sen!

Kun tapasin Hitchcockin Madame Tussaudilla Lontoossa, hän yritti oitis käpälöidä minua!

Tiesin ennalta, että Hitchcockilla on ollut tapanaan vilahtaa jossain pienessä roolissa omissa elokuvissaan. Siksi pidin alusta asti silmät tarkasti auki tämän esiintymisen varalta. En missannut sitä, se on aika alkupuolella. Hän näkyy vieraana erään naapurin asunnossa. Kuka muistaa, kenestä naapurista on kyse?


INFOLOOTA
Rear Window / Takaikkuna

Ohjaus:
Alfred Hitchcock

Pääosissa:
James Stewart
Grace Kelly

Ilmestynyt 1954
AFI:n listan sija 48
IMDb:n listan sija 22
IMDb:n arvio 8.7

Kuva Wikipediasta

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

12. Paha maa (2005)

Tunnustan heti aluksi, että olen katsonut hyvin vähän uusia suomalaisia elokuvia viimeiseen 10-15 vuoteen. Inhorealistiset ja harvasanaisen masentavat tekeleet tekivät tehtävänsä murrosikäisenä nähtyinä. Kiinnostus suomalaisia leffauutuuksia kohtaan on ollut hyvin matalaa. Koska en ole aktiivisesti pyrkinyt näkemään Paha maa -elokuvaa, se onkin jäänyt toistaiseksi kokematta. Onneksi siis aloin tähän leffaurakkaan, jonka myötä tämäkin pätkä päätyi nähtäväkseni!

Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
- Eppu Normaali -

Tämä Eppu Normaalin kappale kertoo aika hyvin elokuvan aiheen. Melko perinteistä suomalaista melankoliaa, mutta vain aihepiiriltään. Kerrontatapa on kiehtova, ja muistuttaa hieman Crash-elokuvan tyyliä, jossa tuntemattomien ihmisten tarinat kietoutuvat yhteen. Kerronnallisesti ja ohjauksellisesti elokuva tarjosi mukavia pieniä yksityiskohtia ja oivalluksia. Miellytävä katselukokemus ja toimiva kokonaisuus.

Leffassa oli kaksi yllätystä. Ensiksi yllätyin siitä, että muutamia vuosia sitten teinityttöjen kovastikin ihannoima Jasper Pääkkönen osaa näytellä. Toinen yllätys oli, että kovin luihun ja epäluotettavan näköinen Mikko Leppilampi on parrakkaana todella sympaattinen ja hellyyttävä.


INFOLOOTA
Paha maa / Frozen land

Ohjaus:
Aku Louhimies

Pääosissa:
Jasper Pääkkönen
Mikko Leppilampi
Pamela Tola
Petteri Summanen
Matleena Kuusniemi
Mikko Kouki
Sulevi Peltola

Ilmestynyt 2005
HS:n listan sija 18
IMDb:n arvio 7,5

Kuva Wikipediasta

torstai 16. helmikuuta 2012

11. Prinsessa Ruusunen (1949)

Kun näin tämän elokuvan pikkutyttönä, kokemus oli niin kiehtova, että monta mielikuvaa elokuvasta on säilynyt aikuisiälle saakka. Pienenä oli niin jännittävää, kun prinsessan ikäinen pieni tyttö kasvoi vanhaksi mummuksi kylässä hoviväen nukkuessa linnassa kaikkien unohtamana. Silloin kummastelinkin, että kuinka kukaan elää 115-vuotiaaksi. En ollut pienenä osannut kummastella elokuvassa kohtausta, jossa Ruusunen 5-vuotissyntymäpäivänään toivoo niin kovasti olevansa jo 15-vuotias, että ajanpyörä pyörähtää 10 vuotta eteenpäin ja prinsessa kasvaa isoksi.

Satu Ruususesta on (tietenkin) minulle tuttu. Luin hiljattain Grimmin satuja, joiden joukossa tämäkin klassikkosatu on. Siksipä voin myös tällä elokuvalla osallistua Lue kirja katso elokuva -haasteeseen. Pienenä minulla oli satukasetilla Prinsessa Ruusunen kuunnelmana. Jo sieltä on painunut mieleen kohtaus, jossa palveluspoika meinaa saada korvapuustin juuri hoviväen nukahtaessa, ja saakin rangaistuksensa sata vuotta myöhemmin. Kohtaus on omana muunnelmanaan mukana myös elokuvassa.

Elokuva on pääpiirteissään melko uskollinen alkuperäiselle sadulle, vaikka tarinaan on lisätty kaikenlaista extraa kuten läheisen kylän asukkaat, ja veikeän hoviväen rooli on merkittävämpi. Persoonallisena hovineitinä nähdään Siiri Angerkoski! Räikein eroavaisuus alkuperäiseen tarinaan löytyy tarinan loppupuolelta, jossa prinssin on taisteltava linnaa vartioivaa jättiläishämähäkkiä vastaan päästäkseen etsimään nukkuvaa prinsessaa.

Elokuvasta tuttu Prinsessa Ruususen häämarssi on suosittu häämarssi suomalaisissa häissä. Kuinkakohan moni kappaleen omiin häihinsä valinneista on nähnyt tämän elokuvan?


INFOLOOTA:
Prinsessa Ruusunen

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa:
Aarne Laine
Tuula Usva
Mirjam Novero
Annika Sipilä

Ilmestynyt 1949
HS:n listan sija 46
IMDb:n arvio 6.4

Kuva Wikipediasta

10. Singin' in the Rain (1952)

Lauleskelen usein, varsinkin sadepäivinä pihalla hypellessäni, tämän elokuvan nimikkokappaletta Singin' in the Rain. Kappale on hyvinkin tuttu, mutta elokuvan näin nyt ensimmäistä kertaa. Jännä juttu, tässähän tapahtuu vaikka jos mitä muutakin kuin vain sateessa tanssimista!

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 20-luvulle aikaan, jolloin mykkäelokuvan aikakausi oli Hollywoodissa päättymässä. Millaisia pulmia tuottajille, ohjaajille ja näyttelijöille äänen tuominen mukaan elokuviin voikaan tuottaa! Toisaalta ääni tarjoaa täysin uusia mahdollisuuksia elokuvien tekijöille, jos sitä osataan käyttää hyvin.

En ole varsinaisesti musikaali-ihmisiä, joten ajoittain tanssille ja laululle omistetut kohtaukset alkoivat minua kyllästyttää. Tätä pientä miinuspuolta lukuunottamatta elokuva on viihdyttävä, oivaltava, hauska ja iloinen. Puvustus on mielestäni ihana, ja siitä suon elokuvalle erikoismaininnan. Toinen erikoismaininta menee herskyvän humoristiselle dialogille.

Tykkäsin, hehkutan ja kehotan katsomaan. Hyväntuulinen elokuva piristämään vaikkapa harmaita sadepäiviä.


INFOLOOTA:
Singin' in the Rain/
Laulavat sadepisarat

Ohjaus:
Gene Kelly
Stanley Donen

Pääosissa:
Gene Kelly
Donald O'Connor
Debbie Reynolds
Jean Hagen

Ilmestynyt 1952
AFI:n sija 5
IMDb:n sija 86
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

9. Sunrise (1927)

Sunrise: A song of two humans (Auringonnousu) on koko leffaurakan toiseksi vanhin elokuvateos. Arvelin elokuvan päässeen listalle lähinnä ikänsä vuoksi, enkä odottanut ennalta siltä paljoa. Virhe! Elokuva on mitä mainioin ja teki minuun vavahduttavan vaikutuksen. Uskallan suositella tätä lämpimästi.

Elokuva on kolmiodraama maalla asuvasta pariskunnasta ja kaupunkilaisheitukasta, joka koettaa napata miehen itselleen keinoja kaihtamatta. Tämä saattaa kuulostaa aika mälsältä alkuasetelmalta, mutta elokuvasta ei jännitystä puutu.

Näin helmikuisin saamme Suomessakin nauttia suorasta Oscargaalalähetyksestä. Ajankohtaan osuvasti mainittakoon, että Sunrise on historiallisesti ensimmäinen parhaan elokuvan Oscarin voittaja. Yhteensä elokuva on palkittu kolmella Oscarpalkinnolla. Ihan siis yleissivistyksen kannalta jokaisen leffafriikin must see.

INFOLOOTA:

Sunrise: A song of two humans /Auringonnousu

Ohjaus: F.W. Murnau
Pääosissa:
George O'Brien
Janet Gaynor
Margaret Livingston

Ilmestynyt 1927
AFI:n sija 82
IMDb:n sija 160
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

tiistai 14. helmikuuta 2012

8. Snow White and the Seven Dwarts (1937)

Voiko todellakin olla mahdollista, että Lumikki ja seitsemän kääpiötä on jäänyt minulta tyystin näkemättä? Muutamia dokumenteista ja muista koosteista tutuksi tulleita kohtauksia lukuunottamatta nimittäin elokuva ei kilistänyt muistilokeroiden kelloja.

Mitä tiesin elokuvasta ennakolta? Satu Lumikista on tietenkin tuttu. Lisäksi tiedän tämän olleen ensimmäinen Disneyn tuottama kokoillan piirroselokuva ja Walt Disney on saanut tästä erikoisen erikoisoskarin, jossa mukana seitsemän pikku oskaria. Elokuvan paha äitipuoli mainitaan usein pahimpien pahisten listoilla, eikä syyttä! Lisäksi muistan eräästä animaatioelokuviin liittyvästä dokumentista, kuinka kääpiöiden astelu pitkin heidän tupansa lattiaa tehtiin äänittämällä nahkalompakon narinaa. Tuttu on myös kääpiöiden Heigh ho -laulu. Eikö siinä ole jo aika paljon pohjatietoja?

Sitten kiperä, mutta potentiaalinen tietokilpakysymys. Mitkä ovat kääpiöiden nimet?

Koska satu Lumikista on minulle tuttu, oli yllättävää kuinka paljon sadusta oli jätetty pois elokuvasovituksessa. Tarinasta jää pois kertomus Lumikin äidin raskausajalta, jolloin hän toivoo lapselleen mustaa tukkaa, valkeaa ihoa ja punaisia huulia. Myöhemmin noidan pahoista suunnitelmista jätetään esittämättä kaksi mönkään mennyttä yritystä (myrkkykampa ja korsetti) ja mennään suoraan asiaan, eli myrkylliseen omenaan. Tuli siis vallan typistetty ja tiivistetty katselukokemus. Tiivistyksen vastapainoksi tarinaan on lisätty paljon musiikkia ja lauleskelua.

Lumikki on eleiltään, ilmeiltään ja käytökseltään ihastuttavan vanhanaikainen. Todella suloinen pieni animaatiohahmo. Aivan toista maata, kuin nykyaikaiset Disney Prinsessat.

Elokuvaa ei voinut katsoa muistamatta tätä Copy&Paste-videota:


Ovatko kääpiöt muuten seitsemän veljestä vai ihan vain yhdessä asuvia kaveruksia? Ne nimethän ovat siis: Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas eli englanniksi Doc, Grumpy, Happy, Sleepy, Bashful, Sneezy ja Dopey. Montako muistit?

INFOLOOTA:
Snow White and the Seven Dwarfs / Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Ohjaaja: David Hand ja kump.
Tuottaja: Walt Disney

Ilmestynyt 1937
AFI:n sija 34
IMDb:n arvosana 7.4
Ei sijaa Top 250 -listalla

Kuva Wikipediasta

maanantai 13. helmikuuta 2012

7. Duck Soup (1933)

Kuuluisat Marxin veljekset ja ankkakeitto! Tässä minulle entuudelta tuntemattomassa leffassa kaaos valtaa Freedonian valtakunnan, kun presidentin tointa alkaa hoitaa eksentrinen herra Firefly. Naapurimaa Sylvanian lähettämät vakoojat tuovat lisää tuulta purjeisiin ja koomisten kommellusten soppa alkaa.

Dialogi on toki vitsikästä, mutta juttuja luetellaan kuultavaksi sellaisella tasapaksulla tahdilla, että ainakin näin 80 vuotta myöhemmästä vinkkelistä moinen panee epäilemään näyttelijöiden lahjakkuutta. Ehkä noihin aikoihin vuorosanat vain on ladeltu tuohon tapaan, siitä en voi olla varma kun näitä vanhoja elokuvia on tullut katsottua vasta niin vähän. Välillä näyttelijät ryhtyvät lauluun, joten mukana on vivahdus musikaalia.

Elokuvan viihdyttävin hetki on peilikohtaus, jossa presidentti Firefly luulee katsovansa peiliin, mutta oikeasti häneksi pukeutunut naapurimaan vakooja vain matkii hänen liikkeitään oviaukossa. Hahaa! Oivaa ja viihdyttävää!

Yksi kysymys jäi minua vaivaamaan. Miksi katukauppiasta kiusattiin? Aika ilkeää! Moinen ei minua naurata.

INFOLOOTA:

Duck Soup
Ohjaaja: Leo McCarey
Pääosissa:
Groucho Marx,
Harpo Marx,
Chico Marx,

Ilmestynyt 1933
AFI:n sija 60
Ei IMDb:n TOP 250:ssä
IMDb:n arvosana 8.1


Kuva Wikipediasta

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

6. Pojat (1962)

Boys will be boys. Pojat on poikia. Olenhan toki nähnyt tämän elokuvan parikin kertaa joskus pienenä, mutta silti (tai juuri siksi) katsomiskokemus oli nyt isona mielenkiintoinen. Alkuperäistä kirjaa en ole lukenut, mutta viimeisin kosketukseni tarinaan on keväältä 2005, kun näin tästä musikaalisovelluksen Madetojan lukion musikaalikurssilaisten esittämänä. Kun nyt huomasin, että Yle Teema tarjoaa elokuvan katsottavakseni, en tietenkään jättänyt tilaisuutta väliin. Muistikuvat tarinasta kuitenkin olivat edellisistä katsomiskerroista huolimatta hyvin hatarat.

Tarinassa seurataan Raksilan ja Tuiran -kaupunginosien poikajengien kolttosia ja yhteenottoja jatkosodan aikaisessa Oulussa. Keskiössä on Vesa-Matti Loirin esittämä Jake. Inhoan sanaa "kasvutarina", mutta tässä yhteydessä sitä on melkein pakko käyttää. Sota-ajan pikkupojat kasvavat nuoriksi tarkkaillen, kuinka saksalaiset sotilaat riiaavat suomalaisneitoja. Loppukohtaus on suorastaan legendaarinen ja se onkin tehnyt minuun suuren vaikutuksen jo pikkutyttönä sen ensi kertaa nähdessäni.

Parasta antia elokuvassa minulle henkilökohtaisesti oli Oulun murteen kuunteleminen ja tutunoloisten paikkojen näkeminen. Onhan Oulu minulle tuttu paikka, vaikka ei kotikaupunkini olekaan koskaan ollut. Tällainen tuttuus elokuvassa toi lisämielenkiintoa elokuvan katselemiseen.

Sitten vielä yksi sivuhuomautus. Turhapuron appiukko ja Uuno ovatkin tavanneet jo Vesa-Matti Loirin uran alkumetreillä, sillä myös Tapio Hämäläisellä on osansa tässä elokuvassa. Viime aikoina on tullut katsottua niin paljon Muumilaakson tarinoita, että Hämäläinen on tuttu lähinnä Hemulin roolista. Jännä nähdä hänet siis toisenlaisessa kontekstissa.

INFOLOOTA:
Pojat /Grabbarna /Boys
Ohjaus: Mikko Niskanen

Pääosissa:
Vesa-Matti Loiri
Pentti Tarkiainen
Liisa Nevalainen
Kauko Helovirta

Ilmestynyt 1962
HS:n sija 11.
IMDb:n arvosana 7.2

Kuva Wikipediasta

torstai 2. helmikuuta 2012

Muumipeikko ja pyrstötähti

Tämä elokuva on varsinaisen leffaurakkalistan ulkopuolelta, mutta silti maininnan arvoinen. Elokuva on ensimmäinen, jolla osallistun Lue kirja ja katso elokuva -haasteeseen. Kirjasta olen postannut vuosi sitten tammikuussa, joten ihan tuoreessa muistissa tämä lukukokemus ei ole.

Elokuvaa en ole nähnyt aikaisemmin, vaikka se onkin ilmestynyt jo vuonna 1992. Joulupukki toi elokuvan tyttärelleni lahjaksi, ja koska hän (tytär, en tiedä pukista) on ihan hullaantunut muumeihin, katsoimme tämän nyt yhdessä. Hullaantumisesta johtuen Muumilaakson tarinoita on tullut viimeaikoina katsottua Yle Areenasta ihan urakalla. Siksi korvaan särähti pahasti, että osa ääninäyttelijöistä olikin elokuvassa erejä.

Pätkä viihdytti ja pelottikin välillä. Kirja on kuitenkin parempi, ja suosittelenkin ennemmin sen lukemista kuin elokuvan katsomista. Eiköhän tämä meillä kuitenkin katsota vielä moneen kertaan nuoremman yleisön pyynnöstä. Juonesta ja tarinasta en elokuvan perusteella voi sanoa mitään sellaista, mitä en olisi jo sanonut kirjan lukemisen jälkeen tekemässäni postauksessa. Tunnelmaltaan kirja on lämminhenkisempi ja hupsumpi, elokuva enemmän seikkailuhenkinen ja jännä. Elokuva noudattaa alkuperäistä tarinaa hyvin uskollisesti, paitsi että en muista kirjassa olleen lainkaan Pikku Myytä... muistankohan väärin?

INFOLAATIKKO:
Muumipeikko ja pyrstötähti /Comet in Moominland

Ilmestynyt 1992
Ohjaaja: Hiroshi Saitô

IMDb:ssä arvion on antanut kolme henkilöä, joten 7,3 arvosana ei paljoa kerro.

Kuva Wikipediasta