maanantai 31. tammikuuta 2011

Tuumailuja tammikuulta

Luku-urakan ensimmäinen kuukausi on takana. Fiilis on hyvä ja tuntuu, että tämä lukemisprojekti on paras uuden vuoden lupaus miesmuistiin. Kaikki tähän mennessä lukemani yhdeksän kirjaa ovat olleet lukemisen arvoisia, vaikka kaikista ei olekaan ollut pelkkää hyvää sanottavaa. Tammikuun parhaan kirjan tittelistä taistelevat rinta rinnan 1984 ja Aikamatkustajan vaimo. Suosittelen luettavaksi molempia!

Alkuperäinen arvioni 52 kirjan lukemisesta vuodessa perustui syksyn 2010 tahtiin, jolloin luin kirjan viikossa. Nyt luku-urakan lähdettyä käyntiin, 52 teosta tuntuu lasten leikiltä! Sehän on saavutettu tällä tahdilla jo Juhannukseen mennessä! Siksi olenkin päättänyt nostaa tavoitteen 100 kirjaan. Tästä voi tulla haasteellista, sillä kirjalistalta löytyy aikamoisia tiiliskiviä, joista ei välttämättä selviä viikossa saatika puolessa.

Minulta on muutaman kerran kysytty, että miten ihmeessä ehdin lukea kirjoja tällaisella tahdilla ja missä ihmeen välissä? Lähinnä luen kirjoja sängyssä nukkumaanmennessä. Pieni, nyt 9kk ikäinen tyttäreni on tottunut nukahtamaan tissille niin että äiti lukee kirjaa olan takana. Neiti myös nukkuu huomattamasti paremmin jos jään viereen makailemaan enkä heti nouse pois. Jos kirja pitää hyvin otteessaan, saatan lukea sitä tuntikausia huolimatta väsymyksestä.

Vaikka käytän tästä projektista urakka-sanaa, ei kyse ole mistään vastenmielisestä työstä. Lukeminen on avannut minulle henkireiän vauva-arkeen. Tarinat kiidättävät minut monenmoisiin seikkailuihin ja maailmoihin. Koska listan kirjat ovat hyvin erilaisia, tuo niiden lukeminen hurjasti vaihtelua elämääni.

Päänvaivaa aiheuttaa se, mitä voin kertoa kirjoista blogissa ilman että pilaan lukukokemusta niiltä, jotka olisivat kiinnostuneita lukemaan kirjan. Minkälaisia asioita blogin lukijat olisivat kiinnostuneita teoksista kuulemaan?

perjantai 28. tammikuuta 2011

9. Ennen päivänlaskua ei voi, Johanna Sinisalo

Peikkoja on olemassa. Ne vaan osaavat elää metsässä niin huomaamattomina, että niitä luultiin vain kansanperinteen ja tarujen otuksiksi, kunnes niiden olemassaolo todistettiin vuonna 1907. Kuinka käy, kun tamperelainen valokuvaaja ottaa hoivatakseen kantakuppilasta palatessaan löytämänsä sairaan peikonpoikasen?

"Jyväskylän maalaiskunnassa peikkoja väitetään nähdyn viime viikolla peräti kolmeen otteeseen, eli yhtä monta kertaa kuin viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana yhteensä. Näiden suurikokoisten eläinten on tapana vetäytyä talviunille viimeistään marraskuulla, mutta nyt niiden jälkiä on tavattu runsaasti muun muassa suosituilla kesämökkialueilla Päijänteen rantamilla."

Kirjaan on koottu monipuolisia otteita peikkoja käsittelevästä kirjallisuudesta. Lainauksia löytyy useammastakin sellaisesta teoksesta, jotka löytyvät tämän kirjaurakan kirjalistoilta. Varsinaista tarinaa kerrotaan useamman henkilön kautta ja kertoja vaihtuu välillä kesken kohtauksen samaan tapaan kuin Aikamatkustajan vaimossa. Kirjailija on parhaimmillaan kuvaillessaan, mutta dialogit ovat jollain tapaa epäluontevia.

Mikään suloinen lapsille sovelias satu tämä ei ole. Erotiikkaa ja kiroilua piisaa. Teos ei ole kovin pitkä, joten soveltuu luettavaksi kiireisillekin.

torstai 27. tammikuuta 2011

8. Liisa ihmemaassa, Lewis Carroll

Tämä kirja on lienee kaikille jokseenkin tuttu. En ole ihan varma olenko lukenut tämän joskus pienenä tyttönä, mutta ihan todennäköistä se on. Ainakin kohtausten kuvittaminen mielessä tuntui enemmän muistiin palauttamiselta kuin uuden luomiselta.

Tarinassa pieni Liisa-tyttö seuraa valkoista kania, tippuu kaninkoloon ja löytää ihmeellisen maailman. Liisa ei koeta päästä takaisin kotiin tai suorittaa jotain tehtävää. Hän vain kompastelee päämäärättömästi tapahtumista toisiin. Liisan käyttäytyminen on epäloogista, hän on näsäviisas ja epäkohtelias. Hän menee toisten koteihin ilman lupaa ja koskee muiden tavaroihin. Kun häntä koetetaan auttaa, hän huitoo ja potkii. Eikä hän edes lopuksi saa mitään opetusta siitä, että pitäisi käyttäytyä kunnolla. Raivostuttava ipana, jos minulta kysytään!

Tässä suomennoksessa Irvikissaa nimitetään Hangon kissaksi ja Hullu Hatuntekijä on Hattu Hassinen. Miksiköhän eri suomennoksissa muutetaan tällaisia nimiasioita? Olen pannut merkille, että kirjan uusin suomenos on nimeltään Aliisa ihmemaassa. On vähän hassua, että tällaisia perusasioita aletaan muutella. Liisa ja ihmemaa on kuitenkin jo aika vakiintunut käsite.

Tämä oli kirjaurakkani toinen audiokirja. Tarinan parissa vierähti kolmisen tuntia. Kelpo suupala tähän väliin :)

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

7. Rakkautta koleran aikaan, Gabriel Carcía Márquez

Paljastamatta liikaa kirjan juonesta voin kertoa, että aiheena on rakkaus. On rakkautta ensi silmäyksellä, on kaukorakkautta, aviorakkautta, yhden yön rakkautta, maksullista rakkautta ja elämän mittaista kestorakkautta, näin muutamia mainitakseni. Rakkauttahan on monenmoista, vaikka Hollywood yleensä tarjoaa sitä yhteen muottiin passaavaa mallia.

Tapahtuma-aikaa ei määritellä tarkkaan, mutta tarina leviää noin viidenkymmenen vuoden mittaiselle ajanjaksolle 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Noihin aikoihin eri puolilla maailmaa on riehunut useampiakin koleraepidemioita. Tästä siis tämä mielestäni melko outo nimi kirjalle.

Tapahtumat sijoittuvat pääosin johonkin nimeltä mainitsemattomaan kaupunkiin Karibialla. Miljöötä kuvataan monin sanankääntein, ja on varsin helppo kuvitella auringon paahde iholla ja nenään kulkeutuvat kaupungin tuoksut ja hajut. Tarinassa mainittiin kukkivat mantelipuut muutamaankin kertaan, mutta enpä osannut kuvitella, että ne näyttävät tällaisilta!

















Välillä tuntui, että tarina ei kerro mistään vaikka se samaan aikaan kertoo niin paljosta. Tarinan etenemisen kannalta mitättömän tuntuiset juonikuviot ja tapahtumat toivat kertomukseen sellaista todellisuuden tuntua, että tämän voisi helposti uskoa tositapahtumiin pohjautuvaksi, jos kirjailija niin väittäisi. Lukijalle annetaan useita lankoja pideltäväksi, ja kirjan loppuun mennessä olin niistä jo osan ehtinyt hukata tai sitten ihan kaikkiin asioihin ei koskaan anneta mitään selitystä.

Koska tänään on oma syntymäpäiväni, olen valinnut kirjasta lainaukseksi tämän ikään liittyvän kohdan:
"Nuoret pukeutuivat kuin isoisänsä, tekeytyivät arvokkaamman näköisiksi ennenaikaisten silmälasien avulla, ja kävelykepin katsottiin sopivan mainiosti kolmekymmentä täyttäneille. Naisilla oli vain kaksi ikää: naimaikä, joka ei ollut yli kaksikymmentäkaksi vuotta, ja ikuisen naimattomuuden ikä: vanhatpiiat. Muut, avioituneet naiset, äidit, lesket, isoäidit, muodostivat erilaisen lajin joka ei laskenut ikäänsä suhteessa elettyihin vuosiin vaan jäljellä olevaan aikaan ennen kuolemaa."

perjantai 21. tammikuuta 2011

6. Yöllisen koiran merkillinen tapaus, Mark Haddon

Christopher Boone on 15-vuotias poika, joka alkaa selvittää murhatun koiran mysteeriä. Vaikka kirjassa ei suoraan selitetä Christopherin käyttäytymistä, löytyy takakannesta maininta Aspergerin syndroomasta. En ollut kiinnittänyt takakanteen huomiota, joten kerkesin lukea kirjaa hyvän matkaa pohtien, että mikäköhän kehityshäiriö päähenkilöllä oikein on, ja onkohan se sama kuin Sademiehellä. Christopher on nimittäin matemaattisesti erittäin lahjakas ja muutenkin hyvin älykäs.

Kirjan kieli on töksähtelevää ja kankeaa. Kielioppi on unohdettu lähes kokonaan. Lukeminen oli aika raskasta, eikä teos lukukokemuksena ollut mitenkään häävi. Juoni ei ole kovin kummoinen. Tunnelma on alvariinsa ahdistava. Vähän kummastelen, että miten tämä kirja on päässyt BBC:n kirjalistalle? Onko tässä ehkä ajateltu, että on niin hienoa saada kurkkaus Aspergerin syndroomaa sairastavan pään sisälle?

Ei kirja läpeensä huono ole. Siellä on monia mielenkiintoisia juttuja ja nippelitietoa. Yksi mielenkiintoisimmista kirjassa esitetyistä jutuista on Monty Hallin ongelma:

"Olet televisiovisailussa jossa yrität voittaa palkintona olevan auton. Ohjelman juontaja näyttää sinulle kolme ovea. Hän sanoo että yhden oven takana on auto ja kahden muun takana on vuohi. Hän pyytää sinua valitsemaan yhden oven. Valitset oven mutta sitä ei avata. Sitten ohjelman juontaja avaa toisen ovista joita et valinnut ja näyttää sinulle vuohen (koska hän tietää mitä ovien takana on). Sitten hän sanoo että sinulla on vielä viimeinen tilaisuus muuttaa mieltäsi ennen kuin ovet avataan ja saat joko auton tai vuohen. Hän kysyy haluatko muuttaa mieltäsi ja valita toisen avaamattoman oven. Mitä sinun kannattaa tehdä?"

Koska tämä kirja löytyi kirjastosta lastenosastolta, odotin hyvin erilaista kirjaa. Kun tarkastin Wikipediasta, että millainen mies tämä kirjailija oikein on, oli tämä kyseinen teos siellä listattu hänen aikuisille tarkoitettuihin materiaaleihinsa. Pitäisikö teosta siis tarkastella lastenkirjana vai aikuisille suunnattuna? Kumpanakaan se ei mielestäni toimi mitenkään erityisen hyvin.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

5. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, Mikael Niemi

Taas kirja, joka yllätti. Minulla oli vahva ennakkokäsitys tästä kirjasta perustuen niihin kommentteihin ja arvosteluihin, jota kirjasta oli sen ilmestymisen aikoihin kymmenisen vuotta sitten. Olin ymmärtänyt, että kyseessä olisi tarina bändin perustamisesta ja sen matkasta maailmalle ja maineeseen. Eipä se ihan niin mennytkään, vaikka toki musiikki ja bändi ovat osa tarinaa. Oikeasti kirja kertoo Pajalassa asuvan pojan lapsuusvuosista 60-luvulla.

Pojan mielikuvitus on lennokasta ja tuo mieleen Lassi ja Leevi -sarjakuvien Lassin monenmoiset mielikuvitusmaailmat. Välillä jutut tuntuvat lähtevän ihan lapasesta, niin että on vaikea erottaa totuuden, mielikuvituksen, liioittelun ja tarinaniskennän rajoja. Toivatpa pitkälle viedyt ajatusketjut välillä mieleen jopa Havukka-ahon ajattelijan. Kieleltään teksti on hersyvää ja välillä sellaista metaforien tykitystä, että voisi kuvitella panssarirykmentin lähestyvän. Yleisfiilinki kirjassa on iloinen ja rempseä. Se tuoksuu lapsuuden kesille (vaikka en olekaan viettänyt lapsuuttani 60-luvulla) ja jättää jälkeensä hyvän mielen.

Tästä kirjasta löytyisi montakin passelia pätkää lainattavaksi, mutta vaikka valisemani kohta ei annakaan hyvää esimerkkiä teoksen kielikuvarikkaudesta, ei tätä pätkää voi tässä blogissa sivuuttaa:

"Mielisairaalat olivat pullollaan ihmisiä, jotka olivat lukeneet liikaa. Joskus hekin olivat olleet kuin kuka tahansa meistä, ruumiiltaan vahvoja, avoimia, tyytyväisiä ja tasapainoisia. Sitten he olivat ryhtyneet lukemaan. Useimmiten sattumalta. Vilustuminen oli kaatanut pariksi päiväksi vuoteeseen. Kauniit kirjankannet olivat herättäneet mielenkiinnon. Ja yhtäkkiä paha tapa oli saanut alkunsa. Ensimmäinen kirja johti seuraavaan. Ja sitä seuraavaan, ja sitä seuraavaan, ne kaikki olivat lenkkejä ketjussa, joka johti suoraan meilisairauden ikuiseen yöhön. Lukemista ei kertakaikkiaan pystynyt lopettamaan. Se oli pahempaa kuin huume."

maanantai 17. tammikuuta 2011

4. Aikamatkustajan vaimo, Audrey Niffenegger

Jo kirjan nimi kertoo olennaisen. Tarina kertoo miehestä, joka tempautuu välillä eri aikaan ja paikkaan ja hänen vaimostaan, joka elää normaalisti nykyhetkessä. Kuinka parisuhde toimii, kun puoliso matkaa ajassa?

Ennakko-oletus tähän kirjaan tarttuessani oli, että pääsisin kyllästymään kliseitä pursuilevan, sokerihuurrutetun imelän rakkaustarinan parissa, johon on vähän sekoitettu scifiä tuomaan uudenlainen suola mukaan soppaan. Kuinka väärässä olinkaan!

Tarina on toki romanttinen ja sydäntä riipaiseva. Pääsipä minulta kertaalleen jopa itku. Silti tämä ei ole parisuhdedraamahöttöhömppäkirja vaan ennemmin elämänkertaromaani. Seurataanhan tässä päähenkilöiden elämää ihan lapsuudesta lähtien. Ihmisiässähän kerkeää tapahtua yhtä jos toista ja niinpä kirjassa käsitellään useita eri teemoja. Aikamatkailu tuo kerrontaan mielenkiintoa, koska koko tarina alkaa hahmottua, ei niinkään alusta loppuun vaan ikään kuin kuvana, jonka peittäviä post it -lappuja poistellaan sieltä täältä yksitellen.

Erityisen lahjakas kirjailija on tavassaan muuttaa kirjoitustyyliä sen mukaan, minkä ikäisen henkilön ajatuksia hän kulloinkin kuvaa. Välillä myös vaihdetaan lennosta kesken kohtauksen toiseen kertojaan, mikä tuo lisää monipuolisuutta ja jännitystä. Tämä saa myös ajattelemaan, kuinka eri henkilöt kokevat saman tilanteen ja tulkitsevat asioita eri tavalla. Erityinen kiitos myös suomentajalle. Mitenköhän lie englanniksi sanotaan sananparsi "Antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa"?

Pakko tunnustaa, että kirjan puolivälissä aloin kyllästyä, koska tarinaa kerrottiin liian pitkään nykyhetkessä. Nimenomaan se aikamatkustuksen tuoma oveluus oli tässä se minuun vetoava juttu. Ensimmäinen kolmannes kirjasta oli täyttä timanttia, keskellä tuli aallonpohja ja loppua kohti homma lähti taas nousuun. Kokonaiskuva kuitenkin erittäin positiivinen!

"Onko vaimosikin aikamatkustaja?"
"Ei. Luojan kiitos!"
"Miten niin Luojan kiitos? Eikö se olisi hauskaa? Voisitte matkustella yhdessä."
"Yksi aikamatkustaja perhettä kohden on enemmän kuin tarpeeksi. Se on vaarallista puuhaa, Clare."

Vajaa vuosi sitten törmäsin tästä kirjasta tehdyn elokuvan traileriin. Painoin tuolloin leffan mieleen, mutta nyt en olekaan ihan varma haluanko nähdä sitä. En usko, että kirjan mainiudesta on saatu vangittua valkokankaalle kuin haalea varjo!

torstai 13. tammikuuta 2011

3. Muumipeikko ja pyrstötähti, Tove Jansson

Pyrstötähti uhkaa Muumilaaksoa. Tuleeko kaikista muhennosta? Tässä jännittävässä tarinassa Muumipeikko ystävänsä Nipsun kanssa tapaa ensimmäistä kertaa Niiskun ja Niiskuneidin, sekä todennäköisesti myös Nuuskamuikkusen. (Viimeksi mainitun kanssa ovat vain heti niin tuttavallisia, että vähän epäilyttää ovatko tavanneet aiemminkin.)

Kirja on ilmestynyt alunperin vuonna 1946, mikä selittää jonkin verran tarinassa välillä jopa ärsyttävän sovinnaisia sukupuolirooleja. Räikeänä poikkeuksena Hemuli-setä, joka pukeutuu tädiltään perimäänsä leninkiin. Kerronta huokuu vanhaa aikaa ja tuo mieleen oman lapsuuteni, vaikka pienenä ei muumikirjoja muistaakseni lueskeltu (ja vaikka lapsuuteni ei ollut 40-luvulla). Pidän tavasta puhutella miehiä setinä ja naisia täteinä. Melko suloista.

Alkuasetelma tarinassa on melko jännä. Pyrstötähti enteilee maailmanloppua ja kaiken tuhoa, mutta kyllä äiti tietää mitä pitää tehdä. Nykyään tuntuu, että lapsia varjellaan kaikelta vähääkään pelottavalta, joten tämä kertomus voi olla kauhistuttava tynnyreissä kasvaneille lapsille. Mitenköhän aikaisemmat sukupolvet, me itse mukaan luettuina, ovat ollenkaan selvinneet lapsuudesta, monien satujen ja tarinoiden ollessa kaikenlaisia kauhukuvia pullollaan?

"Toisten käpristyessä lähelle toisiaan ja nukahtaessa Muumipeikko istui ja tuijotti yli aution merenpohjan. Hiekka oli pyrstötähden valon punaama, ja sen yläpuolella kohosivat vuorten huiput mustina ja uhkaavina. Muumipeikon valtasi syvä surumielisyys hänen katsellessaan synkkää maisemaa ja ajatellessaan, miten peloissaan maapallo mahtoi olla nähdessään hehkuvan pallon lähestyvän."

Muumit ovat minulle aikasemmin tuttuja lähinnä televisiosta. Siksi kirjaa lukiessani kuulin usein vuorosanat tutuilla äänillä. Varsinkin Muumimamman ja Niiskuneidin äänet ovat oikein mainioita! Vaikka kirjassa on Tove Janssonin itse tekemä todella hieno kuvitus, muodostuivat tarinan maisemat ja hahmot päässäni TV-sarjan japanilaiseen tyyliin. Mielikuvitukseni oli siis tässä tapauksessa hieman kahleissa.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

2. Sarasvatin hiekkaa, Risto Isomäki

Mitenköhän onnistuisin kertomaan mistä tämä kirja kertoo paljastamatta juonta ja loppuratkaisua? Vaklataanpa vähän kirjan takakantta. Siellä sanotaan näin: "Sarasvatin hiekkaa on ekologinen jännitysromaani. Se on fiktio, jonka lähtökohta on tosi: Intian länsirannikon merialueiden pohjalta löydettiin vuonna 2001 meren pinnan nousun hukuttamien suurten kaupunkien raunioita." Kyllä, juuri tällaisista lähtökohdista kirja alkaa. Minne se päätyy, jääköön jokaisen itse luettavaksi.

Aluksi kirja tuntui vähän kuivalta luettavalta. Henkilöhahmot ja juoni olivat ikään kuin hutera tekosyy tuoda esille erilaisia tieteellisiä faktoja mm. geologiasta, maantieteestä, kulttuureista ja uskonnoista. Olin jo vahvasti sitä mieltä, että tästä hyvästä pitäisi saada pari opintopistettä, mutta sitten tarina pääsi todella vauhtiin ja kävi loppua kohti jo melko jännäksi. En malttanut laskea kirjaa enää illalla kädestä, joten pääsin nukkumaan vasta yhden aikaan yöllä hyvin sekavissa mietteissä. Aamulla näin painajaisia, jotka ovat suoraan kytkettävissä kirjan tapahtumiin.

Kirjassa on kohtaus, jossa Mumbaissa sijaitseva Chowbatty Beach kuvataan hyvin romanttisessa valossa. Tämä saa epäilemään, että onkohan Isomäki itse käynyt koskaan kyseisessä paikassa? Missä ovat chai- ja pähkinäkauppiaat? Missä lassikojut? Missä väenpaljous? Missä roskat? On kyllä mukava lukea sellaisista paikoista, joissa on itse käynyt, oli sitten kuvaus totuudenmukainen tahi ei.

Kiehtooko sinua taru Atlantiksesta? Tästä kirjasta saattaa löytyä vastaus siihen mysteeriin!

" — Intialainen Atlantis, kyllä, sanoi Amrita. — Mutta ehkä myös... jotain muuta. Sillä minä luulen, että tämä on myös se Atlantis, josta teidän Platoninne puhui."

perjantai 7. tammikuuta 2011

1. Nineteen Eighty-Four, George Orwell

Heti kärkeen minun on tunnustettava "huijanneeni". Olen puhunut kirjojen lukemisesta, mutta rinnastan audiokirjojen kuuntelemisen samaksi asiaksi. Kuuntelemalla kirjaa vain kädet jäävät vapaaksi kotitöille, käsitöille ja muulle puuhastelulle. Kätevää vai mitä? Ensimmäinen kirjalistalta "lukemani" kirja on George Orwellin Nineteen Eighty-Four (eli 1984), jonka kuuntelin englanniksi.

Kaikki BigBrother-fanit huomio! Tämä on nyt siis se kirja, mistä valvova Isoveli on peräisin. Kannattaa siis lukea ja miettiä kirjassa valvovan Isoveljen suhdetta tosiTVsarjaan. Monia yhtäläisyyksiä on, joskin käskyt ovat hieman toisenlaisia kuin passittaminen päiväkirjahuoneeseen.

Orwell kirjoitti kirjaa vuonna 1948 ja sijoitti sen tulevaisuuteen vaihtamalla vuosiluvun kahden viimeisen numeron paikkaa. Kirjassa ei häiritse se, että tekniikka ym. on melko kehittymätöntä oikeaan 80-lukuun verrattuna, sillä tarinassa kehitys ja tiede ovat pysähtyneet ja ottaneet takapakkia aina 60-luvulta lähtien. Vähän kyllä nauratti eräässä kohtauksessa, kun metsäaukiolla ei tarvinnut varoa sanomisiaan, siellä kun ei ole tarpeeksi suurta piilopaikkaa salakuuntelumikrofonille...

Mielenkiintoinen seikka kirjassa on Newspeak eli "Uusikieli". Kyseessä on ainoa kieli, jonka sanavarasto vähenee jatkuvasti. Sanoja vähennetään mm. poistamalla adjektiivien vastapareista toinen (ei Good ja Bad vaan Good ja Ungood) ja kikkailemalla etuliitteillä ja päätteillä. Supistamalla kieltä rajoitetaan kansalaisten ajattelua: Jos et tiedä sanaa "vapaus", kaipaatko sitä?

George Orwellin toinen tunnettu teos on Animal Farm eli Eläinten vallankumous. Molemmat kirjat pyörittelevät samantyyppisiä yhteiskuntakriittisiä teemoja, mutta Eläinten vallankumous on hieman hilpeämpi (siinä on katsokaas päähenkilöinä puhuvia eläimiä, mikä sen höpsömpää?). Jos siis aikoo lukea vain yhden Orwellin kirjan, voisin suositella mieluummin Eläinten vallakumousta.

Jollakin luennolla joskus opiskelujen aikaan analysoitiin mm. tätä mainospätkää, joka palasi mieleeni kirjaa lukiessani:



DOWN WITH BIG BROTHER! DOWN WITH BIG BROTHER!


PS: audiokirjan kuunteleminen ei toki vedä vertoja lukukokemukselle esimerkiksi sateisena syysiltana, kun voi käpertyä vilttiin kirjan ja kuuman kupposen kera. Siksi onkin tarkkaan mietittävä, mitkä kirjat lukee aidosti ja mitkä kuuntelee :)

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Good Omens, Terry Pratchett & Neil Gaiman

Tämä kirja ei ollut tällä kirjaurakkalistalla, mutta kun se oli joululomalla aloitettu, niin pitihän se lukea loppuun ensin. BBC:n vuoden 2004 Big Read -kirjalistalla tämäkin ns. kulttiklassikko on, joten sulka hattuun siitä hyvästä!

Terry ja Neil ovat kirjoittaneet tämän kirjan yhteisprojektina ennen kuin heistä kummastakaan oli vielä tullut tunnettuja kirjailijoita. Terry on nykyisin tunnettu Kiekkomaailmaan (Discworld) sijoittuvista fantasiakirjoista. Neilin tunnetuimmat teokset lienevät Tähtisumua (Stardust) ja Coraline.

Good Omens (Hyviä enteitä?) kertoo Antikristuksen syntymästä ja lähestyvästä maailmanlopusta sekä yrityksistä estää jälkimmäiseksi mainittu.
Tässä lisätietoja kirjasta wikipediassa.

Kirja on oivaltava ja hauska, mutta ääneen asti en tainnut nauraa kertaakaan. (Ehkä olen jo turtunut Pratchettin sarkastisironiseen tyyliin ahmiessani viime vuosina lähes koko hänen tuotantonsa.) Ehdottomasti luettavaksi suositeltava teos, josta voin helposti kuvitella tehtävän elokuvan!

Luin kirjan englanniksi, mikä osoittautui joissakin kohdin haasteelliseksi. Hahmojen erilaiset puhetyylit ja lainaukset vanhoista kirjoituksista olivat välillä kunnon aivojumppaa!

Näin simppelisti ja fiksuja puhuu yksitoistavuotias poika:

"You grow up readin' about pirates and cowboys and spacemen and stuff, and jus' when you think the world's all full of amazin' things, they tell you it's really all dead whales and chopped-down forests and nuclear waste hangin' about for millions of years. 'Snot worth growin' up for, if you ask my opinion."

maanantai 3. tammikuuta 2011

Jo luetut kirjat

Nämä listalla olleet kirjat olen jo lukenut:

1.The Lord of the Rings, JRR Tolkien
2.The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, Douglas Adams
3.Harry Potter -series. JK Rowling
4.Winnie the Pooh, AA Milne
5.The Lion, the Witch and the Wardrobe, CS Lewis
6.The Hobbit, JRR Tolkien
7.Charlie And The Chocolate Factory, Roald Dahl
8.Animal Farm, George Orwell
9.The Da Vinci Code, Dan Brown
10.The Secret Garden, Frances Hodgson Burnett
11. Seitsemän veljestä, Aleksis Kivi
12.10 pientä neekeripoikaa, Agatha Christie
13.Veljeni leijonamieli, Astrid Lindgren
14.Havukka-ahon ajattelija, Veikko Huovinen
15.Peppi Pitkätossu, Astrid Lingren
16.Lokki Joonatan, Richard Bach
17.Viisikko-sarja, Enid Blyton
18.Häräntappoase, Anna-Leena Härkönen
19.Vanhus ja meri, Ernest Hemingway
20.Asterix-sarja, Goscinny – Uderzo
21.Rautatie, Juhani Aho
22.Pikku Pietarin piha, Aapeli
23.Tintti-sarja, Herge
24.Punainen viiva, Ilmari Kianto
25.Maailman ympäri 80 päivässä, Jules Verne
26.Luolakarhun klaani, Jean M. Untinen-Auel
27.Nancy, Deborah Spungen
28.Manillaköysi, Veijo Meri

Sen lisäksi olen kertaalleen aloittanut ainakin Sinuhe egyptiläisen, Kärpästen herran ja Sofian maailman, mutta en ole päässyt niissä loppuun asti.

Kirjaurakka 2011

BBC (vai Guardian?) ja Keskisuomalainen ovat julkaisseet sadan teoksen listat kirjoista, jotka tulisi lukea ennen kuolemaa (miten niitä sen jälkeen lukisikaan?) Kaipailinkin jo vinkkejä seuraavaa kirjastoreissua varten, joten ei muuta kuin sanoista tekoihin!

Tässä listassa on vain 142 teosta, koska

- alkuperäisissä listoissa on osittain päällekäisyyksiä
- poistin joukosta ne jotka olen jo aivan varmasti lukenut
- poistin ne jotka olisivat vähän turhan raskaslukuisia (Kalevala, Raamattu, Odysseia, Shakespearen koko tuotanto)

142 kirjaa on kuitenkin vähän liikaa luettavaa yhdessä vuodessa ainakin nykyisessä elämäntilanteessa. 52 kirjaa olisi mielestäni realistinen arvio. Nyt siis vaan kaikki äänestämään/suosittelemaan, että mitkä näistä kirjoista valitsen?

1. Pride and Prejudice - Jane Austen
2. Jane Eyre (Kotiopettajattaren romaani) - Charlotte Bronte
3. To Kill a Mockingbird - Harper Lee
4. Wuthering Heights - Emily Bronte
5. Nineteen Eighty Four - George Orwell
6. His Dark Materials - Philip Pullman
7. Great Expectations - Charles Dickens
8. Little Women - Louisa M Alcott
9. Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy
10. Catch 22 - Joseph Heller
11. Rebecca - Daphne Du Maurier
12. Birdsong - Sebastian Faulk
13. Catcher in the Rye - JD Salinger
14. The Time Traveler’s Wife - Audrey Niffenegger
15. Middlemarch - George Eliot
16. Gone With The Wind - Margaret Mitchell
17. The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald
18. Bleak House - Charles Dickens
19. War and Peace - Leo Tolstoy
20. Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
21. Grapes of Wrath - John Steinbeck
22. Alice's Adventures in Wonderland - Lewis Carroll
23. The Wind in the Willows - Kenneth Grahame
24. Anna Karenina - Leo Tolstoy
25. David Copperfield - Charles Dickens
26. Emma - Jane Austen
27. Persuasion - Jane Austen
28. The Kite Runner - Khaled Hosseini
29. Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres
30. Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
31. One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
32. A Prayer for Owen Meany - John Irving
33. The Woman in White - Wilkie Collins
34. Anne of Green Gables - LM Montgomery
35. Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
36. The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood
37. Lord of the Flies - William Golding
38. Atonement - Ian McEwan
39. Life of Pi - Yann Martel
40. Dune - Frank Herbert
41. Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
42. Sense and Sensibility - Jane Austen
43. A Suitable Boy - Vikram Seth
44. The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon
45. A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
46. Brave New World - Aldous Huxley
47. The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
48. Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
49. Of Mice and Men - John Steinbeck
50. Lolita - Vladimir Nabokov
51. The Secret History - Donna Tartt
52. The Lovely Bones - Alice Sebold
53. Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas
54. On The Road - Jack Kerouac
55. Jude the Obscure - Thomas Hardy
56. Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding
57. Midnight’s Children - Salman Rushdie
58. Moby Dick - Herman Melville
59. Oliver Twist - Charles Dickens
60. Dracula - Bram Stoker
61. Notes From A Small Island - Bill Bryson
62. Ulysses - James Joyce
63. The Inferno – Dante
64. Swallows and Amazons - Arthur Ransome
65. Germinal - Emile Zola
66. Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
67. Possession - AS Byatt
68. A Christmas Carol - Charles Dickens
69. Cloud Atlas - David Mitchell
70. The Color Purple - Alice Walker
71. The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
72. Madame Bovary - Gustave Flaubert
73. A Fine Balance - Rohinton Mistry
74. Charlotte’s Web - E.B. White
75. The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
76. Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
77. The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
78. Heart of Darkness - Joseph Conrad
79. The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery
80. The Wasp Factory - Iain Banks
81. Watership Down - Richard Adams
82. A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
83. A Town Like Alice - Nevil Shute
84. The Three Musketeers - Alexandre Dumas
85. Hamlet - William Shakespeare
86. Les Miserables - Victor Hugo
87. Sinuhe Egyptiläinen - Mika Waltari
88. Tuntematon sotilas - Väinö Linna
89. Täällä Pohjantähden alla 1-3 - Väinö Linna
90. Nuoren tytön päiväkirja - Anne Frank
91. Puhdistus -Sofi Oksanen
92. Saatana saapuu Moskovaan - Mihail Bulgakov
93. Ruusun nimi - Umberto Eco
94. Muumipeikko ja pyrstötähti - Tove Jansson
95. Grimmin sadut I-III - J. & W. Grimm
96. Garpin maailma - John Irving
97. Vanki nimeltä Papillon - Henri Charriete
98. Seitsemännen portaan enkeli - Frank McCourt
99. Avaruusseikkailu 2001 - Arthur C. Clarke
100. Teurastamo 5 -Kurt Vonnegut
101. Säätiö - Isaac Asimov
102. Koiramäen talossa - Mauri Kunnas
103. Kuolleet sielut - Nikolai Gogol
104. Sivullinen - Albert Camus
105. Tiitiäisen satupuu - Kirsi Kunnas
106. Don Quijote - Miquel Cervantes
107. Fedja-setä, kissa ja koira - Eduard Uspenski
108. Ennen päivänlaskua ei voi - Johanna Sinisalo
109. Lasihelmipeli - Herman Hesse
110. Peltirumpu - Günther Grass
111. Sofian maailma - Jostein Gaarder
112. Exodus - Leon Uris
113. Pieni runotyttö - Lucy M. Montgomery
114. Oikeusjuttu - Franz Kafka
115. Isä Camillon kylä - Guareschi Giovanni
116. Eedenistä itään - John Steinbeck
117. Juoksuhaudantie - Kari Hotakainen
118. Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin - Paulo Coelho
119. Sarasvatin hiekkaa - Risto Isomäki
120. Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa - Jaroslav Hasek
121. Decamerone - Giovanni Boccaccio
122. Dorian Grayn muotokuva - Oscar Wilde
123. Olemisen sietämätön keveys - Milan Kundera
124. Lumen taju - Peter Hoeg
125. Baskervillen koira - Arthur Conan Doyle
126. Helkavirsiä-sarja - Eino Leino
127. Miehet, jotka vihaavat naisia - Stieg Larsson
128. Pessi ja Illusia - Yrjö Kokko
129. Uhrilampaat - Thomas Harris
130. Syvä uni - Raymond Chandler
131. Hohto - Stephen King
132. Pieni talo preerialla - Laura Ingalls Wilder
133. Hylätyt talot, autiot pihat - Laila Hietamies
134. Rakasta minut vahvaksi - Aino Suhola
135. Vankileirien saaristo - Aleksandr Solzhenitsyn
136. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä - Mikael Niemi
137. Maa on syntinen laulu - Timo K. Mukka
138. Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen
139. Missä kuljimme kerran - Kjell Westö
140. Huojuva talo - Maria Jotuni
141. Anna minun rakastaa enemmän - Juha Itkonen
142. Pahuus - Jan Guillou