94. Kolme muskettisoturia, Alexandre Dumas

Kolme muskettisoturia on viimeinen 2011 vuoden puolella aloitettu klassikkoteos, jonka sain loppuun tämän vuoden puolella. Nyt on kaikki roikkuvat narunpäät saatu mukaan solmuun ja seuraavat kuusi kirjaa pääsen valitsemaan täysin puhtaalta pöydältä.

Tämä teos ei jäänyt roikkumaan sen vuoksi, että se olisi ollut jotenkin tylsä tai äärimmäisen hidas. Kuuntelin teosta audiokirjana, ja muskettisoturien tarina jäi siis vähän itse luettujen kirjojen jalkoihin. Erityishaastetta toi audiokirjan englanninkielisyys. Löysin audiokirjan Librivox-palvelusta, josta kirjoja saa ladata ilmaiseksi. Siellä vapaaehtoiset ovat lukeneet ääneen yksittäisiä lukuja klassikkokirjoista, joiden tekijänoikeusaika on siis jo ummessa. Lukija vaihtui yleensä vähintään parin luvun jälkeen, mikä alkoi minua jo vähän ärsyttää. Siispä kuuntelu jäikin vähemmälle ja vähemmälle... Kun nyt sain Moby Dickin päätökseen, päätin lukea ihan itse ja suomeksi loppuosan Muskettisotureista.

"Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta" on muskettisoturien kuuluisa slogan. Siksipä hieman petyin, kun kirjassa en törmännyt tähän lauseeseen kertaakaan. Elokuvissa tämä lausahdus saa usein ihon kananlihalle, ja onhan tämä tuttu juttu myös lapsuuden leikeistä.

Lapsuuteeni kuulu Muskettikoirat-animaatiosarjan seuraaminen. Se on ollut ensikosketus muskettisoturien maailmaan. Silti varsin pitkään ihmettelin, että miksi teoksen nimi on kolme eikä neljä muskettisoturia. Ovathan pääosissa D'Artagnan, Porthos, Aramis ja Athos. Noh, ensimmäisenä mainittu ei olekaan alunperin muskettisoturi vaan vain sotajoukkojen alokas, joka kertomuksen edetessä pyrkii muskettisotureiden riveihin.



D'Artagnan, Porthos, Aramis ja Athos ovat kaikki nuoria miehiä. D'Artagnan on vain 20-vuotias. Siksi aivoni olivat mennä solmuun, sillä mielikuvitukseni haki henkilöiden piirteitä, olemusta ja käyttäytymistä Man in the Iron Mask -elokuvan näyttelijäkaartista, jossa muskettisoturit ovat jo pitkästi keski-ikäisiä. Muskettisotureita elokuvassa näyttelevät Jeremy Irons (Aramis), John Malkovich (Athos), Gérard Depardieu (Porthos) ja Gabriel Byrne (D'Artagnan). Olen nähnyt elokuvan useampiakin kertoja ja pidän siitä paljon. Olen aina ollut heikkona elokuvien miekkailukohtauksiin!

Katsokaapa traileri. Se paljastaa kyllä liiaksi elokuvan juonesta, mutta näyttelijäkaarti on komea ja musiikki sävähdyttävä!



Nyt kun olen jauhanut kaikkea muskettisotureista ja heidän tarinastaan, niin mitä voisin sanoa itse kirjasta? Kirjailian kirjoitustyyli on mukaansatempaava. Huumoria ja hauskoja käänteitä on paljon. Rivien välissä on myös erotiikkaa. Tai siis, jos esimerkiksi sanotaan, että nuori mies kotiutui naisen luota vasta aamulla viideltä, niin eikös siinä silloin vihjata että koko yö on tehty jotain muutakin kuin keskusteltu henkeviä?

Pidin teoksesta, ja suorastaan kummastelen etten ole aikaisemmin jo lukenut sitä. Olen jo nuorena rakastanut seikkailuja ja miekkailua, ja ihastellut muskettisotureiden yhteishenkeä. Ehkä kirjanjärkäle on ollut paksuudessaan pelottava. Nyt kuitenkin ennakkoluulot on pyyhkäisty pois ja palan innosta lukea lisää muskettisotureiden seikkailuista. Muistan nimittäin nähneeni tarinaan jatko-osia kirjaston hyllyllä!

Lataa klassikkoteoksia äänikirjoina

Linkkivinkki-osiossa tällä kertaa ilmaiseksi ladattavia äänikirjoja. Selasin Yle Areenaa ja törmäsin ihan sattumalta siellä äänikirjoihin.

Tällä hetkellä ladattavissa ovat:

* Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
* Kai Donner: Siperian samojedien keskuudessa
* Joel Lehtonen: Rakastunut rampa
* Arvi Järventaus: Satu Ruijan maa
* Juhani Aho: Papin rouva
* Eino Leino: Lehtikirjoituksia
* Akseli Gallen-Kallela: Afrikka-kirja
* Joel Lehtonen: Kerran kesällä
* Johannes Linnankoski: Pakolaiset
* Maiju Lassila: Kilpakosijat
* Juhani Aho: Helsinkiin
* Juhani Aho: Lapsuuden muistoja ja lastuja
* Arvid Järnefelt: Veneh'ojalaiset

25. Saatana saapuu Moskovaan, Mihail Bulgakov

Neljäsosa tavoitteesta suoritettu näin kolme päivää yli vuosineljänneksen. Aikataulussa ollaan siis ainakin suurinpiirtein. Merkkipaaluteokseksi osui Saatana saapuu Moskovaan (suora käännös nimestä olisi Mestari ja Margarita), jonka kuuntelin äänikirjana.

Teos oli varsin mukava kuunneltava, mutta venäläiset nimet tuntuivat sekavilta. Outoja nimiä ei jaksa painaa samalla lailla mieleensä, joten välillä meinasin sekoittaa henkilöitä keskenään. Muuten kirjan kieli on lennokasta ja lukija eläytyi riittävästi tarinaan tuoden eloa hahmoihin, jopa hieman maukuvaista lausuntaa puhuvan kissan suuhun.

Mitä kirjassa sitten tapahtuu? Saatana todellakin saapuu Moskovaan ja alkaa keppostella ihmisten kustannuksella. Kuka päätyy kuoliaaksi, kuka hullujen huoneelle tai vaikeuksiin miliisin kanssa, rahoja ja ihmisiä katoaa ja naisjoukko juoksentelee puolipukeissa kaupungilla vaatteidensa kadottua. Toisaalla toisiaan rakastavat Margarita ja Mestari, joka on kirjoittanut kirjan Pontius Pilatuksesta.

Tämä ei ole kirjan kansi. Oikeassa kansikuvassa pisti silmääni Vesa Vierikko, mutta google osasi jo kertoa hänen esittäneen teoksen näytelmäsovituksessa Saatanaa. Aika jännä, että on sitten päätynyt kirjan kanteen... Vesa Vierikko on lempparinäyttelijöitäni, joten nyt alkoi kyllä kiinnostaa nähdä tämä kyseinen näytelmäkin.

8. Liisa ihmemaassa, Lewis Carroll

Tämä kirja on lienee kaikille jokseenkin tuttu. En ole ihan varma olenko lukenut tämän joskus pienenä tyttönä, mutta ihan todennäköistä se on. Ainakin kohtausten kuvittaminen mielessä tuntui enemmän muistiin palauttamiselta kuin uuden luomiselta.

Tarinassa pieni Liisa-tyttö seuraa valkoista kania, tippuu kaninkoloon ja löytää ihmeellisen maailman. Liisa ei koeta päästä takaisin kotiin tai suorittaa jotain tehtävää. Hän vain kompastelee päämäärättömästi tapahtumista toisiin. Liisan käyttäytyminen on epäloogista, hän on näsäviisas ja epäkohtelias. Hän menee toisten koteihin ilman lupaa ja koskee muiden tavaroihin. Kun häntä koetetaan auttaa, hän huitoo ja potkii. Eikä hän edes lopuksi saa mitään opetusta siitä, että pitäisi käyttäytyä kunnolla. Raivostuttava ipana, jos minulta kysytään!

Tässä suomennoksessa Irvikissaa nimitetään Hangon kissaksi ja Hullu Hatuntekijä on Hattu Hassinen. Miksiköhän eri suomennoksissa muutetaan tällaisia nimiasioita? Olen pannut merkille, että kirjan uusin suomenos on nimeltään Aliisa ihmemaassa. On vähän hassua, että tällaisia perusasioita aletaan muutella. Liisa ja ihmemaa on kuitenkin jo aika vakiintunut käsite.

Tämä oli kirjaurakkani toinen audiokirja. Tarinan parissa vierähti kolmisen tuntia. Kelpo suupala tähän väliin :)

1. Nineteen Eighty-Four, George Orwell

Heti kärkeen minun on tunnustettava "huijanneeni". Olen puhunut kirjojen lukemisesta, mutta rinnastan audiokirjojen kuuntelemisen samaksi asiaksi. Kuuntelemalla kirjaa vain kädet jäävät vapaaksi kotitöille, käsitöille ja muulle puuhastelulle. Kätevää vai mitä? Ensimmäinen kirjalistalta "lukemani" kirja on George Orwellin Nineteen Eighty-Four (eli 1984), jonka kuuntelin englanniksi.

Kaikki BigBrother-fanit huomio! Tämä on nyt siis se kirja, mistä valvova Isoveli on peräisin. Kannattaa siis lukea ja miettiä kirjassa valvovan Isoveljen suhdetta tosiTVsarjaan. Monia yhtäläisyyksiä on, joskin käskyt ovat hieman toisenlaisia kuin passittaminen päiväkirjahuoneeseen.

Orwell kirjoitti kirjaa vuonna 1948 ja sijoitti sen tulevaisuuteen vaihtamalla vuosiluvun kahden viimeisen numeron paikkaa. Kirjassa ei häiritse se, että tekniikka ym. on melko kehittymätöntä oikeaan 80-lukuun verrattuna, sillä tarinassa kehitys ja tiede ovat pysähtyneet ja ottaneet takapakkia aina 60-luvulta lähtien. Vähän kyllä nauratti eräässä kohtauksessa, kun metsäaukiolla ei tarvinnut varoa sanomisiaan, siellä kun ei ole tarpeeksi suurta piilopaikkaa salakuuntelumikrofonille...

Mielenkiintoinen seikka kirjassa on Newspeak eli "Uusikieli". Kyseessä on ainoa kieli, jonka sanavarasto vähenee jatkuvasti. Sanoja vähennetään mm. poistamalla adjektiivien vastapareista toinen (ei Good ja Bad vaan Good ja Ungood) ja kikkailemalla etuliitteillä ja päätteillä. Supistamalla kieltä rajoitetaan kansalaisten ajattelua: Jos et tiedä sanaa "vapaus", kaipaatko sitä?

George Orwellin toinen tunnettu teos on Animal Farm eli Eläinten vallankumous. Molemmat kirjat pyörittelevät samantyyppisiä yhteiskuntakriittisiä teemoja, mutta Eläinten vallankumous on hieman hilpeämpi (siinä on katsokaas päähenkilöinä puhuvia eläimiä, mikä sen höpsömpää?). Jos siis aikoo lukea vain yhden Orwellin kirjan, voisin suositella mieluummin Eläinten vallakumousta.

Jollakin luennolla joskus opiskelujen aikaan analysoitiin mm. tätä mainospätkää, joka palasi mieleeni kirjaa lukiessani:

DOWN WITH BIG BROTHER! DOWN WITH BIG BROTHER!

PS: audiokirjan kuunteleminen ei toki vedä vertoja lukukokemukselle esimerkiksi sateisena syysiltana, kun voi käpertyä vilttiin kirjan ja kuuman kupposen kera. Siksi onkin tarkkaan mietittävä, mitkä kirjat lukee aidosti ja mitkä kuuntelee :)