tiistai 18. joulukuuta 2012

100. Seitsemännen portaan enkeli, Frank McCourt

Urakan sadas kirja ei ollut mitenkään tarkoituksella valittu tai tarkkaan pohdittu. Pyysin kirjastosta apua kirjojen etsimisessä, josko työkseen kirjoja hypistelevä täti osaisi suoraan sanoa onko hyllyssä joku lukemattomista kirjoistani. Se ei ollut kuin yksi helmojen pyörähdys ja sain käteeni Seitsemännen portaan enkelin.

Kirjan nimi oli minulle jo entuudestaan tuttu. En kuitenkaan tiennyt mistä kirja kertoo. Tämähän olisi voinut olla vaikka hupaisa tarina, jossa nuori enkeli koettaa päästä nousemaan korkeammalle portaalle taivaallisessa hierarkiassa auttamalla ihmisiä maan päällä. Pääsin kirjassa toiselle sivulle asti, kun huomasin kyseessä olevan omaelämänkerrallisen tarinan. Omaelämänkerrallisuus antaa mielenkiintoisen mausteen tarinaan kuin tarinaan. Onhan uskottava, että ainakin jossakin määrin tarina on tosi, vaikka sitä vähän väritettäisiinkin viihteen nimissä. Juonenkäänteet ovat usein tositarinoissa paljon arvaamattomampia kuin keksityissä tarinoissa ikinä.

Teoksen alkuperäinen nimi on Angela's Ashes. Nimi viittaa Frank McCourtin äitiin, Angelaan. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miksi ja miten suomentaja päätyi valitsemaan juuri Seitsemännen portaan enkelin kirjan suomalaiseksi nimeksi?

Kirja kertoo Frank McCourtin lapsuusvuosista. Nälästä, puutteesta ja selviämisestä. Vaikka Frankin lapsuusvuodet eivät ole olleet paljon kurjuutta kummempia, onnistuu hän kertomaan niistä niin sukkelasanaisesti ja hauskasti, että teksti naurattaa paljon ja tunnelma on hyvin positiivinen. Frakin tarina jatkuu teoksessa Amerikan ihmemaassa, jonka liitän To Read -listalleni oitis.

"Kun isä on neljättä perjantaita töissä, äiti kysyy aamulla tuleeko hän illalla kotiin palkkarahojen kanssa vai aikooko hän taas kaataa kaiken kurkustaan alas? Isä katsoo meitä ja pudistelee äidille päätään kuin tahtoisi sanoa: ah ei saisi puhua tuolla lailla lasten kuullen.
Mutta äitipä ei hellitä, vaan kysyy tuletko kotiin niin että saadaan vähän syötävää illaksi, vai pitääkö meidän taas odottaa puoleenyöhön että sinä tulet kotiin pennittömnänä miehenä ja laulat Kevin Barrya ja muita surullisia lauluja?
Isä kiskaiksee lakin päähänsä, työntää kädet housuntaskuihin, huokaisee ja katsoo kattoon. Johan minä sanoin, että tulen kotiin, hän sanoo."

Tahdonvoimattomuus on asia jota en ymmärrä enkä siedä. Malachy McCourt kantaa kaikki rahansa pubiin kerta toisensa jälkeen vaikka perhe on nääntyä nälkään. Miten hänellä ei ole ollenkaan tahdon lujuutta? Miten kukaan haluaa tehdä niin pahaa omille lapsilleen, että pitää näitä nälässä ja puutteessa oluen kittaamisen tähden? Eikö palkkarahoista voisi edes osaa tuoda vaimolle ruokaa varten, pitääkö kaikki aina vetää kurkusta alas?

Jos Frank McCourt kiinnostaa enemmänkin, niin täältä löytyy haastattelu videona ja tekstinä.

6 kommenttia:

  1. Onnea! Hienoon kirjaan päätit urakkasi. Totta, vaikka Frank McCourtin lapsuus oli kurjaakin kurjempi, kirja ei ole ollenkaan kurja. Minulla oli onni tavata kirjailija hänen käydessään Suomessa, kun kirjan ansiokas suomennos ilmestyi. Pieni mies, joka puhui muistaakseni yhä irlantilaisaksentilla, vaikka oli jo vuosikymmeniä asunut USA:ssa.

    VastaaPoista
  2. Onnea projektin toteuttamisesta!
    Minä olen lukenut tämän noin 15 vuotta sitten ja kirja jäi vahvasti mieleen. Jatko-osia en kuitenkaan ole saanut luettua vieläkään.

    VastaaPoista
  3. Onnea huikean projektin loppuunsaattamisesta! :-D

    VastaaPoista
  4. Onnitteluja sataseen pääsystä ja lykkyä tykö ja hyvä lukuhetkiä jatkollekin! :)

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!