17. Raiders of the Lost Ark (1981)

Mitäs hienoa voin tästä Indiana Jones -pätkästä sanoa? Kaikkihan tämän ovat jo nähneet, vai mitä? Itse en osaa varmaksi sanoa, kuinka mones katselukerta tämä olikaan. Ehkäpä siinä puolen tusinan paikkeilla. Hyviä elokuvia jaksaa katsoa monta kertaa kyllästymättä.

Edellisestä kerrasta on kuitenkin vierähtänyt jo vuosia, ja nyt isona ja viisaana asioita pani merkille hieman eri tavalla. En ollut osannut ihmetellä sitä, että natsit havittelevat elokuvassa itselleen juutalaisten ja Jumalan välisen liiton symbolia: liiton arkkia ja 10 käskyä käsittäviä kivitauluja. Luulisi, että natseja ei paljon juutalaisten jutut kiinnostaisi!

Elokuvassa on monta klassikkokohtausta, joista tutuimmat varmasti suurta kivipalloa karkuun juokseminen ja LOVE YOU -teksti opiskelijatyttösen luomissa. Niin, ja tietenkin huima loppukohtaus! Lapsena kohtaus, jossa arkki avataan oli niin pelottava, että piti laittaa silmät kiinni.

Huumoria on mukana paljon ja toimintaa samalla mitalla. Viihdyttävä on siis hyvä sana kuvaamaan tätä elokuvaa. Varmasti katson tämän vielä monta kertaa.

INFOLOOTA

Raiders of the Lost Ark / Kadonneen aarteen metsästäjät

Ohjaus:
Steven Spielberg

Pääosissa:
Harrison Ford
Karen Allen

Ilmestynyt 1981

AFI:n sija 66
IMDb:n sija 23
IMDb:n arvosana 8.7

Kuva wikipediasta

16. Valkoiset ruusut (1943)

Kuka lähettää salaperäisiä valkoisia ruusuja kirjalija Arvo Helavallalle tämän jokaisena syntymäpäivänä? Kuka on tämä salainen ihailija, ja miksi ruusuja ei enää saavukaan kirjailijan 50-vuotissyntymäpäivänä?

Valkoiset ruusut on kurkistus 1900-luvun alun kaupunkilaisväen seurusteluelämään ja ns. pelimiesten elämäntapaan. Esiaviollista seksiä ja yhdenyönjuttuja on ollut jo ennen 1960-lukua vapaan rakkauden sanomineen. Elokuvassa annetaan huomiota myös syntyvyyden säännöstelylle ja aviottomille lapsille. Kun ottaa huomioon elokuvan ilmestymisvuoden, on pakko pitää tätä ajatuksia nostatavana ja yhteiskuntaa ja keskustelua herättelevänä.

Nämä Tauno Palon viikset ja hiusmalli muistuttivat minusta kovasti eräästä tunnetusta rakkauselokuvasta tutun Clark Gablen tyyliä.

Alla olevassa kuvassa viikset eivät näy yhtä hyvin, mutta verratkaapa.

Elokuva oli positiivinen yllätys. Tarina etenee mukavasti, kerrontatapa vetää mukaansa ja näyttelijät tekevät työnsä hyvin ja uskottavasti. Joskin alussa Helena Kara näyttää vähän turhan vanhalta teinitytöksi. Tapahtumapaikoista näyttelijän kotitalo on paras. Mahtavat suuret ikkunat ovissa. Komean näköistä!

INFOLOOTA
Valkoiset ruusut

Ohjaus:
Hannu Leminen

Pääosissa:
Tauno Palo
Helena Kara

Ilmestynyt 1943

HS:n sija 57

Kuva wikipediasta

15. Do the Right Thing (1989)

Helteisen kuuman kesäpäivän tapahtumia mustien asuma-alueella italialaisen pizzerian ympärillä. Tapahtumat keskittyvät yhden kadunpätkän varrelle kiehtovan näköiseen miljööseen. Mielenkiintoisia ja värikkäitä hahmoja, jännitteitä hahmojen välillä ja kasarimusaa ja -muotia. Erittäin viihdyttävä kurkkaus lähimenneisyyteen.

Hyvä pätkä kesää odottaville mielille. Helle suorastaan tihkuu katsojan päälle. Huh! Olisi pitänyt katsoa kylmää olutta siemaillen. Sisältää toki oikeaa asiaakin ja rasisminvastaista sanomaa. Kuitenkin hyväntuulisella tavalla.

Mukana myös pienessä roolissa Samuel L. "Mother-fucker" Jackson.

INFOLOOTA
Do the Right Thing

Ohjaus:
Spike Lee

Pääosissa:
Spike Lee
Danny Aiello
Ossie Davis
Giancarlo Esposito
John Turturro

Ilmestynyt 1989

IMDb:n arvio 7,9
Ei IMDb:n sijaa
AFI:n 96. sija

Kuva Wikipediasta

14. Sound of Music (1965)

Virhe! Miksi en kirjoittanut tästä elokuvasta blogiin heti katsottuani sen? Nyt on vierähtänyt jo pari viikkoa, eikä pätkä ole enää niin tuoreessa muistissa. Mitä siis voin sanoa? Koetanpa muistella...

Elokuva oli hämärästi tuttu, joten olen ehkä nähnyt sen ennenkin. Sound of Music -kappale on tuttu lukioajoilta, jolloin sitä laulettiin musiikin tunneilla ja ehkä jopa koulun kuorossa.

Musikaaleissa on mielestäni ihan ok, jos henkilöt laulavat ja tanssivat. Se on kuitenkin minusta omituista, jos tuollainen laulukohtaus tulee kesken keskustelun, jota taas laulun jälkeen jatketaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä elokuvassa oli molemman tyyppisiä musiikkikohtauksia.

Romantiikkapuoli oli elokuvassa vähän kömpelöä ja epäuskottavaa. Eipä sen niin väliäkään tietty, kun rakkaus ei varsinaisesti ollut se ihan tärkein pointti. Keskiössä kun ovat leski-isän sotilaskurissa elävät lapsukaiset, joiden elämään tuo iloa ja musiikkia uusi... kotiopettajatar tai hoitaja, vai milläköhän tittelillä hän nyt olikaan.

Rempseästi kirjoitin nämä hajanaiset muistikuvani imperfektissä, koskapa elokuvan katsominen tuntuu jo kaukaiselta muistolta. Pitää petrata jatkossa!

INFOLOOTA
The Sound of Music

Ohjaus:
Robert Wise

Pääosissa:
Julie Andrews

AFI:n listan 40.
Ei IMDb:n top 250:ssä
IMDb:n arvio 7,9

Kuva Wikipediasta